24 touko

Leicaa puhelimessa – Huawei P9 testissä

Kirjoittaja Juho Leppänen on Kamerakoulu.fi:n ja Kameratorin perustaja, jonka valokuvaaminen on nykyään enemmän huvia kuin työtä. Kymmenen vuotta digitaalisen ammattivalokuvan parissa kuitenkin nostavat vaatimustason kameralle ja kuvaamiselle korkealle.

Valokuvamaailmassa myllertää. Koskaan ihmiskunta ei ole ottanut enempää kuvia kuin nyt, mutta samalla kameroita näkee kaupungilla yhä harvemmin. Syynä myllerrykseen ovat kännyköiden kamerat. Perinteiset kameravalmistajat, Nikon etunenässä, ovat helisemässä pois markkinoilta, kun hyväkatteisia aloittelijakameroita ja tarvikkeita ei saa enää myytyä. Nyt kameravalmistajista se kuuluisin, Leica, on antanut nimensä kiinalaisen telejätin Huawein uusimman puhelimen takakanteen. Kyseessä on puritaaneille melkein sama tilanne, kun Mercedes-Benz olisi antanut rakkaan AMG erikoismerkintänsä Kiinalaisen Geely automerkin mallimerkintään. Onko kyseessä pyhäinhäväistys vai tuottaako yhteistyö tulosta? Päätin selvittää asian hommaamalla Huawei P9:n testiin…

 

Huawei p9 (1 of 1)

 

Myönnetään heti alussa, että saatan olla vähän puolueellinen. Olen kuvannut viimeiset yksitoista vuotta pääasiassa Leican objektiiveilla, vaikka rungot ovat vaihtuneet eriasteisista digeistä viisikymmentä vuotta vanhoihin filmirunkoihin. Viimeiset viisi vuotta on pääasiallisena kuvausvälineenä ollut Nikon D810
+ Leican Summilux 50mm f1.4 R.

En tule päästämään Huaweita helpolla. Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että itselle kuvauksessa ei ole enää 100% suurennokset ja muut kamera-arvostelujen käppyrämittarit samalla lailla merkityksellisiä kuin ennen. Olellisinta minulle on, että mikä tuntuma kuvaamisesta jää kamerasta tallentamisen välineenä.

Tiivistelmä

  1. Värit ja tarkkuus
  2. Saako P9:llä parempia kuvia?
  3. Korvaako tällä jo järkkärin?
  4. Kannattiko Leican laittaa nimensä puhelimeen?
  5. Millainen tuntuma jäi?

 

1. Värit ja tarkkuus

P9:n väritoistoa on kehuttu maailmalla paljon, eikä testieni perusteella syyttä. Alla on sarja kuvia, jossa on kuvattu sama tilanne täysautomatiikalla sekä Huawein P9:llä, että OnePlus One:lla (aina ylempi kuva), joka sisälsi edellisen sukupolven kovimpia Android kameroita.

Punaiset OnePlus One Punaiset Huawei p9

Punasissa väreissä P9:n toisto on paljon realistisempi kuin OnePlusin. Sinisissä sävyissä P9 tuottaa myös selkeästi syvempää väriä JPG:tä kuvatessa. Yllättäävä oli huomata Tuomiokirkkokuvissa, että P9 lisää selkeästi keinotekoisesti kontrastia huomattavasti valkoisen ja mustan välillä – mikä näyttää puhelimen näytöltä ja Instagramissa hyvältä, mutta isoksi vedettynä tietokoneen näytölle paljastaa P9n hukkaavan samalla jonkin verran yksityiskohtia ja väriliukujen pehmeyttä.

Siniset OnePlus One Siniset Huawi P9

Suurimmalla osalla kamerakännykköiden omistajista tuntuu olevan pakottava tarve ottaa kuvia Sushista julkaistavaksi, joten kävin vartavasten luomassa peruskäyttäjälle tutun tilanteen. Siinä ero on melkoisen häikäisevä ja P9 toistaa värit ja tekstuurit kuin unelma.

Yleistoisto OnePlus One

Yleistoisto Huawei p9

 

100% crop P9 sushi

100% suurennos

Kuten suurennokset näkee, ei P9:n kamera mikään maailmoja mullistava ole tarkkuudessaan. Se hoitaa tarkkuuspuolen ihan tarpeeksi hyvin digitaalisiin käyttötarkoituksiin, jossa kuvia pienennetään alkuperäisen kuvan 12 megapikselisestä versiosta 4 megapikseliin (Instagram ja Facebook) tai alle. Tarkkuus on myös on enemmän kuin riittävä korvaamaan sen kymmenen vuotta sitten ostetun Ixuksen perhepokkarin (zoomaustoimintoineen), jolla 85% Suomen perhejuhlista kuvattiin vielä toissavuonna.

2. Saako sillä parempia kuvia?

Kyllä ja ei. Teknisesti P9 on täydellinen kännykkäkamera , mutta koska se on edelleen kamera kännykässä, se joutuu pelaamaan sen leikkikentän säännöillä.

Ensinnäkin kameran objektiivi täytyy olla laajakulma (tässä tapauksessa 27mm kinofilmivastaava polttoväli) – koska se on se mihin ihmiset ovat kännyköissä tottuneet. Se luo arkikäyttöön ison ongelman perspektiiviin kanssa (kts Peruskurssin 8 oppitunti) – käytännössä aina kuvissa on liian paljon tyhjää tilaa. Tämä problematiikka harmittaa peruskäyttäjää esimerkiksi urheilukentän laidalla kun puhelimen kameralla ei saa omasta rakkaasta seurattavasta kuin pienen pisteen näytölle. Objektiivin laajakulmaisuus näkyy myös henkilökuvauksessa mittasuhteiden vääristymänä:

How camera lenses work.

Toki laajemmasta perspektiivistä on myös ajoittain hyötyä peruskäytössä, josta esimerkki osiossa 3. , mutta enemmän laaja perspektiivi on yleistä valokuvien tasoa huonontanut viimeisinä vuosikymmeninä, kuin hyödyntänyt. Laajempi kuvakuvakulma pitää osata huomioida kuvatessa.

Toisekseen P9:n kuvauksessa on viive. Keinuvaa lasta ei saa kuvattua keinun lakipisteessä kuin arpomalla. Apple on iPhonessa tehnyt paljon työtä tämän ominaisuuden poistoon, mutta siltikin se on sielläkin vielä läsnä aika vahvasti. Järjestelmäkameran hallittavuuteen tottuneelle, neljäsosasekunnin viive on oikeasti aika iso ongelma kännykkäkuvaamisessa.

3.Korvaako tällä järkkärin?

Itse löysin tällä viikolla itseni aika hankalasta tilanteesta, kun asuntovälittäjämme pyysi laittamaan kesäisiä pihakuvia talosta pikaisesti ja kotoa löytyi vain 50mm objektiivi järkkärin nokkaan. Menin kuitenkin kuvaamaan:

Vainiokatu kesä (1 of 7) Vainiokatu kesä (2 of 7)Vainiokatu kesä (4 of 7) Vainiokatu kesä (5 of 7) Vainiokatu kesä (6 of 7) Vainiokatu kesä (7 of 7)

P9:n kyky luoda nettikäyttöön kuvia on verrattivassa suoraan järjestelmäkameraan – vai erotatko mitkä yllä olevista kuvista on kännykällä kuvattu ja mitkä Nikon D800 + 50mm:llä? Voit klikata kuvia ja avata ne isompana tarvittaessa. Tarkkavaisimmat erottavat, että kolme viimeistä kuvaa on kuvattu järkkärillä, mutta veikkaisin ettei värien tai kuvanlaadun takia, vaan kuvasuhteen (järkkärissä 3:2 ja puhelimessa 4:3) ja perspektiivin (talossa suoremmat ja luontevammat pystysuorat linjat).

Mikäli kuvaat paljon aloittelijamallin digijärkkärin kittizoomin laajimmalla päällä tai 28mm objektiivilla täydellä kennolla, niin sitten P9 voisi säästää sinulta paljon kantamista. Aika kauas ollaan tultu siitä kun kavereilla oli ensimmäisissä Samsungin simpukkapuhelimissa 640×480 kuvia ottavat kamerat joita kovasti ihmeteltiin.

Yllä olevat asuntokuvat on muuten Adoben Lightroomissa käsitelty ja iloisesti voin todeta P9:n jpg-kuvankin kestävän aika paljon valotuksen ja värien muokkaamista. Esimerkiksi kun vertailee kuvaa 2 ja 4 niin yllättäen P9:n taivaalla oli enemmän sinisen sävyjä jäljellä kuin Nikon D800:n.

4. No kannattiko Leican laittaa nimensä puhelimeen?

Huawein P9 on eittämättä hyvä puhelin. Ulkomuodoltaan ja olemukseltaan puhelin on melko iPhone 6 klooni, mutta halvempi ja ainakin itselle mieluisammalla Android käyttöjärjestelmällä. Siinä on todella kivoja ja fiksuja funktioita esimerkiksi selkäpuolella oleva sormenjälkitunnistin nopeuttaa puhelimen herättämistä ainakin 70%.

Se on myös hyvä mobiilikamera – ei vielä oikeasti kamera johon voi luottaa sokeasti, mutta sellainen, joka on hyvä olla aina taskussa. Se ei missään mielessä ole perinteistä Leican tuotantoa, mutta sen Leica itsekin tajuaa antamalla Huawein käyttöön vaan halvan pään tuotteille tarkoitetun Leica logonsa (tai oikeastaan fonttinsa) käyttöön. Himottua punaista Leican täplää ei vielä tässä puhelimessa ole, eikä varmaan tule puhelimessa koskaan olemaankaan.

cof

P9n kameralla pitää oikeasti valita tarkennuspiste, muuten voi olla tarkennus väärässä paikassa.

Erikoista tässä seikkailussa Leicalle on, että vaikka monesti P9:ää mainostetaankin ensimmäisenä puhelimena, jossa on Leican kamera, niin sitä se ei suoranaisesti ole. Panasonicilta ilmestyi 2014 Lumix CM1 jossa oli sellaisia camerafunktioita mitä Leican tasoiselta kameravalmistajalta voi puhelimeen odottaakin tulevan – mekaanisia säätörullia, laukaisunappi, sekä suhteellisen iso optiikka ja kenno.

Mutta Leicakin uudistuu. Sen uusimmat T ja Q tuoteperheet eivät ole enää hienomekaanisia taidonnäytteitä vaan enemmänkin sulavasti muotoiltuja designtuotteita, joissa on ihan mukiinmenevä softa taustalla.

Tuplakameralla ja sen ominaisuuksilla Leica ja Huawei koittavat tuoda jotain uutta puhelinkuvaukseen. P9:n toisessa kamerassahan on mustavalkoista kuvaa kuvaava kenno, joka auttaa tuottamaan tarkempia ja vähäisessä valossa parempia kuvia. Samalla toinen kenno voi keskittyä värien toistamiseen paremmin, ilman niin suurta tarkkuusvaatimusta. Mustavalkokuvauksesta tuskin moni innostuu diginä, sillä se on harrastustoimintaa ja siksi filmille niin paljon mukavempaa ja jännittävämpää. Varmasti oleellisempi tuplakameran funktio on digitaalinen syvästerävyys, josta satsi esimerkkikuvia tässä:

Huawei p9 syväterävyys (2 of 5)

Syväterävyyden määrää saa vaihdettua välillä f0.95-f16 – Ylläolevassa kuvassa tarkennuspisteeksi valittu naama ja asetukseksi f4.

Huawei p9 syväterävyys (3 of 5)

Syväterävyysmoodissa kuvatuissa kuvissa saa jälkikäteen vaihdettua tarkennusta, mikä on jotenkin pelottavaa klassisen valokuvauksen kontekstissa.

Huawei p9 syväterävyys (4 of 5)

Syväterävyys säätöarvolla f0.95. Itse valovoimahan on ja pysyy f2.2 kamerassa, eli nämä säätöarvot ovat vaan lukuja jolla viitataan syväterävyysalueen ohuuteen, ei valovoimaan. Kuten näkyy niin järjestelmä ei ole täydellinen vaan jalkojen ja oven reunuksen vieressä kaksi kameraa ei ole osannut päättää onko matto osa jalkaa/reunusta vai ei ja pehmennys ei ole luonnollisen näköinen.

 

Huawei p9 syväterävyys (5 of 5)

Kuva säätöarvolla f16, eli kaikki terävänä.

Tuplakameran syväterävyystoiminnot saavat hauskaa jälkeä aikaan. Ne ovat varmasti sellaiselle, joka on aikaisemmin kuvannut vain puhelimella erittäin avartava kokemus ja tuovat aimo annoksen lisää työkaluja luovaan työkalupakkiin. Sellaiselle, joka kuvaa isokennoisella kameralla tai filmille ja on tottunut lyhyen syväterävyyteen, ominaisuus ei tuo paljoa uutta – siinä kun on kuitenkin tuo ikävä mahdollisuus laskentavirheisiin.

Mutta all-in-all tuplakameran tuomat edut ovat mielenkiintoinen pelinavaus alalle, jonka perusteella en pitäisi sitä täysin Leican brändille sopimattomana. Järjestelmä eittämättä tuottaa parhaimman laatuiset värit kuviin mitä mobiilikameroissa on nähty ja eihän sitä tiedä mitä Wetzlarissa jatkossa suunnitellaan; tällainen kahden linssin järjestelmä skaalattuna isompaan kokoon ja tarkkuuteen olisi aika peto 3D-kuvauksessa ja Virtual realityn kannalta. Leica varmasti sai Huaweilta aika potin rahaa tuplakameran kehittelyyn ja varmasti toinen mokoma tulee, jos P9 myy hyvin.

huawei P9, puhelin, kännykkäkuvaus
P9n kanssa kärsii digipöhöstä – kuvia tulee kuvattua liikaa ja koska kaikkia vielä voisi helposti vähän parantaa pienillä lisäsäädöillä (rajaus, väri ja valotus) niin ne helposti jää perfektionistilta käyttämättä.

 

5. Millainen tuntuma jäi?

Valokuvaajalle P9 on hyvä moderni puhelin, jossa on pokkarikamera parhaalla saatavilla olevalla väritoistolla. Tämän kyseisen pokkarin rajoitteina on laajakulmainen polttoväli ja fyysisen pienuuden tuomat kompromissit kuvanlaadussa. Se ei saa sinua innostumaan valokuvista samalla lailla kun filmikuvaaminen, taikka ole yhtä luotettava ja intuitiivinen kuin järkkäri, mutta ei sen tarvitsekaan.

Puhelinkamera on se, joka sinulla on aina mukana ja saat siten tallennettua arkeasi. Arkikuvat joko nykyään jaetaan samantien tuttavapiirille somessa tai sitten ne luovat jonkinnäköisen muistojen aikajanan jota katsot kolmenkymmenen vuoden päästä haikaillen. Tai kunhan pidät huolen varmuuskopioista (paperiprintit olisivat turvallisimmat) niin voit katsella niitä haikaillen. Arkikamerana P9 on parhaita mitä olen käyttänyt. Kun voisi olettaa Leican tai jonkun kolmannen osapuolen julkaisevan vielä tuohon kaksoiskameraan toimivan 2x tai 3x telelisäkkeen, niin syyt ostaa mitään digipokkaria taitavat olla pyöreät nolla.

Lopuksi vielä muutama arkikuva, joita ei ilman tätä puhelinta taskussa olisi otettu.

huawei P9, puhelin, kännykkäkuvaus

Vähemmälle huomiolle on jäänyt P9n etupuolen kamera, joka 8lla megapikselillään tuottaa myös erittäin hyvää jälkeä. Käyttöä helpottaa myös, että takapuolen kaksoiskamerajärjestelmän pientä laukaisuviivettä ei etupuolen kamerassa ole.

huawei P9, puhelin, kännykkäkuvaus

Ja näitä kuvia(lue muistoja) varten puhelinkamerat on keksitty.

 

Huawei P9 (Hinta n. 540€)

Mitat: 7,1 x 0,7 x 14,5cm
Paino: 145 g

Lisää tietoja täältä

mm
Juho Leppänen

Juho Leppänen on valokuvaaja, perheenisä, maailmanparantaja, yrittäjä, mediaevankelista sekä Kamerakoulu.fi:n ja Kameratori.fi:n perustaja. Hän nauttii ihmisten ohjaamisesta eteenpäin, oli osa-alue sitten valokuvaus, yrittäjyys tai arkisen elämän pikkuvalinnat.

  • EsaKivivuori

    Hyvä, käytännönläheinen kirjoitus. Esimerkkikuvistasi paistaa se, että valmistaja on oletussätöihin panostanut “myyvän”, eli kirkkaan ja suhteellisen kontrastikkaan kuvan keinoin. Se, vaikuttaako mv-kennon osuus jollakin tavalla kokonaisuuteen jää nähtäväksi laajempaan artikkeliin.

    Itse edustan sitä käyttäjukuntaa, jonka mielestä 26-28 -millisiä vastaavat kuvatkulmat puhelimessa ovat epäkäytännöllisen laajoja ja hankaloittavat taviskäyttäjienkin kohteiden tallentamista mahdollisimman hyvinä. Pradoksaalisesti ne tärkeimmät kuvat kun ovat usein hyvinkin tärkeissä perhetilaisuuksissa tallennettuja.

    Odotan mielenkiinnolla laajaa testiä, jossa erilaisia säätöjä hyödynnetään ja mahdollisia lisukkeita ja/tai muita kuvausohjelmia kuin vakiona tuleva on kokeiltu. Pitäisi löytää Nokian 808:n tilalle laitos, jolla saisi edes lähes 808:n terävyyden mutta nykyaikaisen käyttönopeuden ja helppouden säilyttäen kuitenkin kaikki kunnon kameraan kuuluvat säätömahdollisuudet. 808:n ISO 50 otetut tiedostot ovat parhaimmillaan käsittämättömän hyviä, mutta tilanne sen kanssa on sama kun kuvaisi >90%sti vain Kodachrome diaa…. 😉