11 marras

Lue enemmän ja kuvaat vähemmän

Valokuvaaminen on muuttunut ympäröivän datan louhinnaksi. Amatöörivalokuvaaja tai nuori ammattilainen saattaa tulla somen ääreen ja kertoa ylpeästi kuvanneensa 2500 kuvaa serkun häistä. Koetaan kuvaamisen kvantiteetin ohittavan aina kvaliteetin. Ollaan varmoja, että massan joukossa on kultajyvä. Toki niin joskus onkin. Mutta entä jos kultajyvän hakisi tietoisesti – suoraan siihen suunnistaen. Harkiten ja unelmaa toteuttaen ja turhan huomiotta jättäen?

Valokuvaava väestönosa on monesti 15-35 vuotiata, teknisesti orientoituneita miehiä, jotka pitävät rungon painikkeen napsahduksista ja valikoiden selaamisesta. Harvoin he ovat kulttuuriorientoituneita. Näin syntyy visuaalisuusvaje, jonka näkee uuvuttavia webgallerioita selatessaan. Luovan työn suhteen ergonomian ihastelu ja kohinan muodon oikeellisuusfaktori ovat kovin pieniä tekijöitä. Kuva, joka toteuttaa haetun, on tärkeämpi kuin 2500 ajatuksetonta napin painallusta. Kvaliteetti lyö kvantiteetin.

 

Dialektisin termein,  esitän yllä teesin, seuraavaksi antiteesin ja lopuksi yhteenliittävän synteesin. Kirjallisuus. Proosa ja lyriikka. Noiden sanojen takaa piilee valtava inspiraation ja toiseuden lähde.

Kun lukee paljon, kuvaamisen määrähakuisuus vähenee ja lopulta otat asiakohtaisesti kaksi ruutua, toisen harkitun ja toisen syventävän. Niissä tiivistyy se, miten etukäteen ajattelit kuvaamastasi asiasta. Nyt kuvat ovat sinua ja katsoja terästäytyy. Persoonasi puhuu hänelle. Kun makaat sohvalla ja luet, aivosi työstävät jokaisen kielikuvan visuaaliseksi dataksi aivoissasi. Sanoista tulee kuvia, joita käytät jatkossa apuna herätellessäsi luovuuttasi.

Synteesi

Teen kokeen. Kello on juuri 10.17 keskiviikkoaamuna 4.11.2015. Kävelen ohi kirjahyllyn. Kuljetan sokkona sormeani pitkin kirjariviä ja satunnaisessa kohdassa nappaan esiin kirjan ja avaan sen sivun 73 ja katson oikean sivun kaksi ensimmäistä lausetta.

“Edessä on jyrkkä informaatiorikkauden ja- köyhyyden eron kasvu. Tätä eroa käytetään kaupallisesti hyväksi.”

Osuin vanhaan pamflettiin. Reijo Paasilinnan “Miellyttävää väkivaltaa” vuodelta 1987.

Miten kirjoittaja voi ennustaa noin hyvin kymmeniä vuosia sitten?

Minun mieleni muodostaa valokuvia samantien maahanmuuttokriitikkojen kapean ajatusmaailman ja laajemman maailmankuvan omaavien välille. Näen vastaanottokeskuksen informaation köyhyyden tason, suomalaisessa marraskuun sateessa kännykästään maansa tuhosta lukevasta arabista ja häntä kaukaa katsovasta vihaisesta miehestä, jonka todellisuus on kodissa lasten ja pullantuoksuisen vaimon luona.

Siinä on valtava visuaalisuuden kirjo ja valokuvaamisen mahdollisuus, tässä ajassa ja nyt. Todellisia ongelmia ja hyviä asioita. Ne odottavat kuvaajaansa ja virike löytyy kirjallisuudesta. Virikkeesi voi löytyä myös faktapohjaisesta tai vaikka maisemaa kuvaavasta matkakirjasta tai murhamysteerin pimeästä pelosta.

Pääasia että annat ajatustesi lentää ja tuotat kuvia kun luet. Kehityt siinä jatkuvasti. Kun vertailet kahta totuutta kuvan sisällä, katsoja pysyy mukanasi kauemmin. Eritasoisten informaatioiden tulvasta kuvattavaa riittää koko loppuelämäksi. Jos uskaltaa lähestyä ihmistä.

Siinäpä suomalaisen valokuvaajan suurin este luomiselle. Tuntemattoman ihmisen lähestymismalleista enemmän jatkossa.

Sanasto

dialektinen – vastakkaisuuteen perustuva keskustelu-malli
kvantiteetti – määrä
kvaliteetti – laatu
datan louhiminen – suuren tietomäärän murentaminen pienempiin hyödyllisiin yksiköihin.
orientoitunut – suuntautunut
antiteesi – esim. vastakkain asettelu
teesi – keskustelun pohjalla oleva väite
synteesi – yhdistää edelliset koosteeksi
ergonomia – esim.laitteen toiminnan soveltaminen ihmistä varten
proosa – kertova romaanikirjallisuus
lyriikka – runous
pamfletti – kirjoittajan kriittinen ja omakohtainen näkemys ilmiöistä

Kirjoittaja Jore Puusa on eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja kuvajournalismin opettaja. Hänen kuviaan löytyy täältä: portfolio

mm
Kamerakoulu.fi

Etsimme artikkeleita, tutoriaaleja, DIY -projekteja ja muuta esiteltävää blogiin, ota yhteyttä toimitus@kamerakoulu.fi, jos sinulla on jotain tarjota.

  • Jore Puusa

    Tässä kirjoittaja Jore.
    Tulipa kokeiltua tätäkin forumia keskustelun herättäjänä.
    Nyt tiedän varmasti, että sellainen on turhaa Suomessa.
    Olisikohan tämä ollut vihdoinkin viimeinen sadoista julkaistuista valokuvausjutuistani Suomessa ja USA:ssa????
    Hyvää jatkoa kameraharrastuksen parissa.
    Jore puusa
    Lehtikuvaaja, eläkkeellä.

  • Mikko Junes

    Jore, jospa sanottavasi oli niin tömäkkää tavaraa, että lukijoilla menee aikaa sen sulatteluun… Suuri kuvamäärä selittyy ainakin omalla kohdallani pitkälti tallennus- ja esittelymedian halpuudella. Se taas johtaa helposti tuohon kuvailemaasi tilanteeseen. Jos kuvaisin edelleen filmille, ruutujen määrä olisi taatusti pienempi. Galleriani pitkät kuvasarjat alkavat jo muistuttaa videota, siirtyisinkö siis siihen? Enpä siirry, koska tiedän, että työmäärä tuplaantuu sekä kuvaus- että editointivaiheessa. Taidanpa seuraavaksi kokeilla tuota “otat asiakohtaisesti kaksi ruutua, toisen harkitun ja toisen syventävän” -ideaasi. Lähden siis hakemaan kahta ruutua tapahtumasta, josta aiempina vuosina laitoin galleriaan 30-40 ruutua. Katsotaanpa mitä syntyy..