31 tammi

Valokuvauksen perusteet: valotus

Ensiksi lyhyt katsaus valotukseen. Sehän on varsinainen kulmakivi valokuvaamisessa – ilman valoa ja valotusta ei ole valokuvaa. Valotuksella säädetään kuvan tummien ja vaaleiden välinen tasapaino. Yleensä pyritään siihen, että musta näkyy mustana ja valkoinen valkoisena.

Seuraavat kuvat havainnollistavat, mitä yli- ja alivalottaminen merkitsevät.

Ensiksi oikein valotettu kuva: siinä musta on mustaa, valkoinen on valkoista ja yksityiskohdat näkyvät hyvin.

02_oikeinvalottunut

Ylivalotettu kuva: kaikki on hyvin haaleaa, ja vaaleimpien alueiden yksityiskohdat hukkuvat. Musta näyttää enemmänkin harmaalta.

02_ylivalottunut

Alivalotettu kuva: tässä taas tummien alueiden yksityiskohdat hukkuvat, koska kaikki näkyy tummempana kuin pitäisi. Valkoista ei ole missään, vain harmaan sävyjä.

02_alivalottunut

Yli- tai alivalotusta kuitenkin tarvitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi kuvattaessa vaaleaa, kirkkaan lampun alla olevaa henkilöä, on perusteltua alivalottaa kuva. Tällöin henkilön iho ei pala puhki (eli näy täysin valkoisena), vaan kasvonpiirteet näkyvät oikein.

Useimmissa kameroissa on P-asento, jossa voit säätää valotusta manuaalisesti. Valotusta voi korjata /- EV -toiminnolla. Yhden numeron muutos vastaa yhtä aukkoa (aukosta tarkemmin osassa 5). Automaattivalotusta käytettäessä on mahdollista vaikuttaa mittauspisteeseen/pisteisiin, joiden perusteella kamera laskee valotuksen.

Seuraavissa kolmessa osassa käsitellään valotuksen kolmea muuttujaa: suljinaikaa, ISO-arvoa ja aukkoa.

Jos et vielä nähnyt asiaan liittyvää videota, kurkkaa miten homma hoituu livenä:

mm
Kamerakoulu.fi

Etsimme artikkeleita, tutoriaaleja, DIY -projekteja ja muuta esiteltävää blogiin, ota yhteyttä toimitus@kamerakoulu.fi, jos sinulla on jotain tarjota.

  • jonne

    aika bädäs