2 syys

Puuttuva linkki – kokeilussa ZEISS Batis 1.8/85 (osa 2)

85 millimetrin objektiiveja tavataan yleisesti kutsua ’potretti-linsseiksi’ sen vuoksi, että polttoväli sopii hyvin ihmiskasvojen kuvaamiseen ilman laajakulmalinsseille ominaisia vääristymiä. Vaikka edellä mainittu väittämä edustaa yleisesti ottaen hyvää lähtökohtaa erilaisten polttovälien hahmottamiseksi, on minua kieltämättä hieman ärsyttänyt se, että monilla ulkomaisilla keskustelupalstoilla Zeiss Batis 1.8/85 on luokiteltu nimenomaan ’potretti-linssiksi’ – ikään kuin objektiivit suunniteltaisiin vain yksittäisiä kuvatyyppejä varten.

Käyttötarkoitus

Potretteja voi ja kannattaa ottaa muillakin polttoväleillä (laajakulmillakin) ja kääntäen voi sanoa, että 85 millimetrin objektiivit taas sopivat erinomaisesti lähes kaikenlaiseen kuvaamiseen. Omasta mielestäni 85 millimetrin polttoväli onkin siinä mielessä ihanteellinen, että se antaa kuviin sopivasti perspektiivin tiivistymää ja toisaalta linssin parallaksi-akselilta poikkeava asento ei aiheuta turhan vinoja linjoja kuviin. Eikä tietysti sovi unohtaa sitäkään, että 85 millimetrin objektiivit antavat verraten paljon myös sitä paljon kysyttyä bokehia suurella aukolla kuvattaessa.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.0, 1/640sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.0, 1/640sek, ISO100, Raw

Tämän monipuolisuuden vuoksi monen Sony Alpha-kuvaajan näkökulmasta juuri 85 millimetrin valovoimainen objektiivi oli pitkään odotettu ja eräänlainen ”puuttuva linkki” Sonyn FE-järjestelmässä. On oikeastaan aika yllättävää, miten kauan Sony on tuonut linssejä FE-järjestelmään, mutta se ”kasivitonen” puuttui pitkään siitäkin huolimatta, että polttoväli on kenties yksi käytetyimmistä. Toisaalta on Sonyn hyväksi sanottava se, että FE-järjestelmää on sittenkin alun epäilyille vastakkaisesti, täydennetty melko vauhdikkaalla tavalla, ja toisaalta uusi Sony GM 85/1.4 paikkaa aikaisempaa puutetta erinomaisesti. Joka tapauksessa oli hieman yllättävää se olikin lopulta Zeiss, joka toi 85 millimetrisen objektiivin Sonyn FE-järjestelmälle. Ja kun kyse oli siitä puuttuvasta linkistä, niin ei ihme, että odotukset linssin suorituskykyä kohtaan ovat olleet melkoiset.

Optinen rakenne

Batis 1.8/85 perustuu sinänsä linssisuunnittelussa yleisesti käytettyyn optiseen rakenteeseen, jonka Zeiss on nimennyt oman kielioppinsa puitteissa sanalla Sonnar. Sonnar-konseptin perustavia tekijöitä ovat olleet linssien pieni koko, yksinkertainen optinen rakenne ja suuri valovoima (konseptin nimihän viittaa aurinkoon). Batiksen kohdalla ei kuitenkaan voi puhua kovin yksinkertaisesta optisesta rakenteesta, sillä linssi pitää sisällään kokonaiset 11 elementtiä 8 ryhmässä.

Kovin pienikään se ei ole, mistä mainitsin jo artikkelisarjan ensimmäisessä osasssa, mutta valovoimaa sentään riittää mukavasti. Netin keskustelupalstoilla on ollut puhetta siitä, että Batiksen optinen konsepti olisi alunperin Tamronin käsialaa. Pidän ajatusta epäuskottavana, tai ainakin sen yksinkertaisinta tulkintaa, että Zeiss olisi yksinkertaisesti vain ostanut Tamronilta patentin siitä minkälaiset linssit tulisi pistää yhteen hyvä objektiivin aikaansaamiseksi.

Optisilta ominaisuuksiltaan erinomaisen linssin toteuttaminen pitäisi nimittäin olla Zeissille aivan triviaali juttu, varsinkin suhteellisen helpon teleobjektiivin kohdalla. Toisaalta on myönnettävä, että Tamronin patentti ja Batiksen optinen rakenne ovat kieltämättä yksi yhteen samannäköiset. Toistaiseksi Zeiss on kertonut käyttävänsä alihankkijoita vain linssien kokoonpanossa, mutta globaalissa maailmassa sama on toki mahdollista myös suunnittelun osalta. Mielestäni uskottavampaa on kuitenkin se, että linssin kokonaiskonsepti, niin optisen suorituskyvyn määrittely kuin myös piirron luonne ja linssin tuotekonsepti ovat Zeissin käsialaa, vaikka Tamron olisikin sitten tehnyt esimerkiksi tietokoneilla tapahtuvan optisen mallinnustyön tai hionut autofokus-teknologiaa. En osaa kommentoida asiaa tämän enempää, mutta lupaan kysyä siitä, mikäli sopiva tilaisuus sattuu kohdalle.

kuva-09

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/1.8, 1/6400sek, ISO100, Raw

Terävyys

Oli linssin optinen rakenne peräisin sitten mistä tahansa, on kuitenkin heti todettava, että se on toimiva. Alusta lähtien ainakin minussa huomiota herätti linssin terävyys. Tietty terävyys oli tietysti odotettavissakin, kun kyseessä on Zeiss, mutta edes täydellä aukolla f/1.8 Batis ei tunnu alentuvan kompromisseihin vaan piirtää hyvin terävästi ja kontrastisesti. Terävyyden ja kontrastin puolesta olisinkin voinut melko huoletta napsia monet etäisemmät kohteet ja maisemakuvat täydellä aukolla ilman, että lopputulos olisi siitä juuri kärsinyt – vaikka tarkoituksenmukaista se ei tietenkään ole. On kuitenkin lisättävä, että linssi tuntuu tarjoavan parasta terävyyttä lähellä ja keskietäisyydellä olevien kohteiden kanssa. Ei se kauempana olevien kohteiden kanssa huonoakaan ole, mutta paras terävyysalue lienee optimoitu juuri potretteja ja muuta vastaavaa silmällä pitäen.

100 prosentin kroppi artikkelin ensimmäisestä kuvasta (klikkaa täysikokoiseksi). Ei terävöitystä.

100 prosentin kroppi artikkelin ensimmäisestä kuvasta (klikkaa täysikokoiseksi). Ei terävöitystä.

Sadan prosentin yksityiskohta maisemakuvasta (klikkaa täysikokoiseksi). Batis piirtää erinomaisen terävästi ja hyvällä kontrastilla täydestä aukosta f/1.8 alkaen. Terävöitys Lightroomin oletusasetuksilla (sharpening amount: 25, radius: 1.0, detail: 25, Masking: 0).

Sadan prosentin yksityiskohta maisemakuvasta (klikkaa täysikokoiseksi). Batis piirtää erinomaisen terävästi ja hyvällä kontrastilla täydestä aukosta f/1.8 alkaen. Terävöitys Lightroomin oletusasetuksilla (sharpening amount: 25, radius: 1.0, detail: 25, Masking: 0).

Bokeh

Tällaisen linssin kohdalla bokeh (sumean alueen piirto ja luonne) on tietysti merkittävä optisen suorituskyvyn yksityiskohta ja täytyy sanoa, että Sonnar-konseptiin perustuvan Batiksen bokeh on erittäin pehmeää ja mukavaa katsottavaa. Netin keskustelupalstoilla on välillä puhuttu Batiksen pyörteisestä bokehista, mutta ainakaan minä en onnistunut saamaan aikaiseksi kovinkaan huomattavia pyörteitä. Joskus esimerkiksi puiden lehvästöissä saattoi nähdä hieman bokeh-kiekkojen litistymistä, mutta nämä olivat pääsääntöisesti poikkeuksia. Ehkä kuvaajassa oli vikaa.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/1.8, 1/6400sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/1.8, 1/6400sek, ISO100, Raw

Kromaattisia värivirheitä (chromatic aberrations), tai edes niitä kuvan sumealla alueella olevia poikittaisia värivirheitä (longitudal aberrations) en löytänyt kuin aivan kourallisesta kuvia. Kromaattisten värivirheiden puute kertookin erittäin hyvästä optisesta suorituskyvystä. Vaikka niitä nykyään tavataan korjata korkeakontrastisista reunoista ohjelmallisesti jälkikäteen ja ikään kuin ”ilmaiseksi”, on selvää etteivät tämän tyyppiset temput voi palauttaa valon taittumisesta johtuvaa kuvanlaadun heikkenemistä kuin tietyiltä osin. Tämän tyyppisten teknisten yksityiskohtien osalta Batiksen piirto kuitenkin yksinkertaisesti loksahtaa kohdalleen ja kuvien kontrastisia yksityiskohtia on mukava katsoa. Myös terävyysalue vaikuttaa hyvin tasaiselta.

Ohjelmallinen korjaus

Toisaalta Batis ei kuitenkaan edusta täysin puhdasoppista optista suunnittelua, vaan uuden aikakauden hengen mukaisesti myös Zeiss on päättänyt omaksua ohjelmallisen korjailun osaksi linssien suunnittelutyötä. Peilittömissä kameroissa yleistynyt ohjelmallinen korjailu on on tavallaan laajentanut sitä valintojen kenttää, jossa linssisuunnitteluun väistämättä sisältyviä kompromisseja joudutaan tekemään ja monissa kameroissa ohjelmallista korjausta hyödynnetään erityisesti jo edellä mainittujen kromaattisten värivirheiden korjaamiseksi. Batiksen kohdalla kyse on kuitenkin reilun kolmen prosentin kuperasta vääristymästä, jonka kamera korjaa ohjelmallisesti jälkikäteen. Tällä kolmen prosentin vääristymällä Zeiss on ilmeisesti ostanut autofokuksen nopeamman suorituskyvyn. Vaikka vääristymä vaikuttaa ensikuulemalta pahalta, en käytännössä huomannut asian vaivaavan minua juuri lainkaan. Jotta jokainen voisi itse arvioida vääristymän näkyvyyttä käytännössä, jätin sen korjaamatta kaikista tämän ja edellisen artikkelin kuvista. Minua se ei haittaa ja näin harkitulla tavalla toteutettuna ajattelen ohjemalliseen korjailuun nojaavan kompromissin olevan hyvä, vaikka toisille se saattaa olla myös tietyn tyyppinen periaatekysymys (Zeiss voisi kuitenkin esittää optisesta suorituskyvystä kertovat taulukot ilman ohjelmallisia korjauksia). Joka tapauksessa Zeiss näyttää luottavan ohjelmalliseen korjaukseen ja on uskottavaa ajatella, että samantyyppisiä ratkaisuja nähdään myös myöhemmin ilmestyvissä Batis-sarjan linsseissä.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/5.6, 1/800sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/5.6, 1/800sek, ISO100, Raw

Objektiivin vinjentointi

Toisenlaista optista kompromissia edustaa Batiksen melko vahva vinjetointi täydellä aukolla kuvattaessa. Monen mielestä pieni vinjetointi tuo kuvaan tiettyä luonnetta ja toisaalta taas se on myös jälkikäteen melko helppo poistaa, jos niin haluaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että vahva vinjetointi häiritsee jonkin verran kameran automatiikkaa valotuksen osalta. Täydellä aukolla kuvatessa piti valotusta välillä kompensoida joidenkin kohteiden kanssa epäintuitiivisella tavalla. Vanhoilla peililaitteilla tämä saattaisi olla ikäväkin yksityiskohta, mutta onneksi valotuksen näkee sähköisestä etsimestä hyvin ja sen hallinta on helppoa.

Batis on tietysti vielä kiinnostava Zeiss-linssi myös siksi, että se pitää sisällään, yrityksen aikaisemmalle filosofialle epätyypillisellä tavalla, paitsi autofokuksen, myös optisen kuvanvakaajan. Zeiss on kokeillut autofokus linssien suunnittelua jo Touit-sarjan kanssa, mutta kohtasi vielä silloin tiettyjä ongelmia. Touit-sarjan linssejä vaivasi nimittäin hidas autofokus ja fokusmoottorin pitämä hiukan epämääräinen ääni tarkennettaessa, mikä heikensi kokonaisvaikutelmaa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että oppirahat on Touit-sarjan kanssa vihdoin maksettu loppuun ja Batiksen autofokus toimii pääosin hyvin vikkelästi ja on täysin äänetön. Jos tarkennettava kohde on yhtään kauempana, on lukitus yleensä lähes välitön ja esimerkiksi kohti käveleviin ihmisiin ja autoihin saa osuman verrataen helposti täydellä aukolla.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/8.0, 1/250sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/8.0, 1/250sek, ISO100, Raw

Tarkennuksen nopeus

Kun aletaan lähestymään linssin lyhyintä tarkennusetäisyyttä (80 cm) hidastuu autofokus kuitenkin jonkin verran. Tämä näkyy kuvatessa esimerkiksi olkapäistä rajattuja potretteja ja johtuu siitä, että linssin sisällä olevan elementit joutuvat lähelle tarkennettaessa tekemään suurempia liikkeitä kuin kaukaisempien kohteiden kohdalla. Käsittääkseni tilanne on sama myös monien muiden 85:sten kohdalla ja johtuu linssien rakenteesta. Hakemisen huomaa, kun tarkentaa aluksi kaukaiseen kohteeseen ja sitten välittömästi aivan etualalle. Joka tapauksessa pidän Batiksen autofokusta oikein hyvänä eikä linssi aiheuttanut turhautumia käytössä, vaan esimerkiksi potretteja kuvatessa se oli tarpeeksi nopea, että kuvattavan ilmeisiin ehti nopeasti mukaan. Omassa käytössäni tarkennus tuntui kokonaisuutena hyvin luotettavalta ja napakalta (käytin suurimmaksi osaksi ’AF-S’ ja ’Flexible spot: Medium’ sekä ’AF-C’ ja ’Focus area: Wide’ asetuksia).

Kuvanvakain objektiivin sisällä

Testasin suurella mielenkiinnolla myös Batiksen optista kuvanvakainta ja ehkä vähän odotin, että siinä saataisi olla linssin heikko kohta – onhan kyseessä ensimmäinen kerta kun Zeiss tekee vastaavaa ja autofokus ongelmat Touit-sarjan kanssa olivat osoittaneet ettei edes Zeiss saa toteutuksia aina nappiin. On kuitenkin sanottava, että kuvanvakain on tehokas ja pääsi ehkä hieman yllättämäänkin, sillä sain napattua käsivaralta terävää jälkeä vielä 1/8 sekunnin valotusajalla, mikä on melkoinen saavutus ottaen huomioon 85 millimetrin polttovälin.

Vertailun vuoksi en kahden vuoden aikana onnistunut pääsemään Sonyn Nex-5:N:llä ja 50/1.8 OSS linssillä valotuksessa alle 1/13 sekunnin ilman, että kuva olisi tärähtänyt. Kun ottaa huomioon, että että täysikokoinen kenno kerää valoa aivan toisella tavalla kuin kroppi-kennot, on A7 & Batis 1.8/85 todella upea yhdistelmä hämäräkuvaukseen.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.5, 1/10sek, ISO160, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.5, 1/10sek, ISO160, Raw

Onko oled-näytöstä hyötyä?

Entäs sitten vielä se elektroninen oled-näyttö? Omassa kuvaamisessani en koe syväterävyysasteikkoa kovin tärkeänä ominaisuutena 85 millisessä objektiivissa, mutta ei sen olemassaolo haittaakaan. Käsivaralta tarkennettaessa elektronin näyttö on kieltämättä hyödyllinen ja esimerkiksi tarkennuksen asettaminen hyperfokaaliselle alueelle on mukavampaa ja tarkempaa elektroniikan kanssa. Minusta olisi kuitenkin kiva, jos sama syväterävyysasteikko näkyisi halutessa myös kameran etsimessä ja lcd-näytöllä. Tällöin kuvaajan ei tarvitsisi nostaa katsetta itse kuvasta vaan syväterävyysalueen muutokset näkisi mittayksiköissäkin suoraan etsinkuvan yhteydessä. Onkin selvää, että kun elektronista syväterävyysasteikkoa on vähän aikaa käyttänyt, alkaa linssin runkoon kaiverrettu asteikko tuntumaan yksinkertaisesti vanhanaikaiselta. Tässä mielessä Zeissin innovaatio syväterävyysasteikon suhteen tuntuu onnistuneelta ja minusta on mukava yksityiskohta, että sellainen linssissä on.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/2.0, 1/160sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/2.0, 1/160sek, ISO100, Raw

Yhteenveto

Jos Batis 1.8/85:sta pohtii kokonaisuutena tuntuu sen vahvoina tekijöinä olevan erinomainen optinen piirto, hyvä autofokus ja erinomainen kuvanvakaaja. Kun useimpien 85 millisten linssien piirto kärsii selvästi täydellä aukolla kuvattaessa, joko kontrasti häviää tai kromaattisten aberraatiot ilmaantuvat korkeakontrastisiin reunoihin, Batis piirtää edelleen f/1.8:lla erinomaisen laadukasta kuvaa. Täydellä aukolla otettujen ja hyvin tarkennettujen kuvien kanssa on kertakaikkiaan ilo työskennellä eikä valovoimaisille linsseille ominaista kontrastireunojen pehmeyttä tai suttuisuutta ole näkyvissä. Monien muiden 85 millisten puolesta on tietysti todettava, että Batis 1.8/85 ei ole aivan yhtä valovoimainen kuin nopeimmat kilpailijat. Itse ottaisin mieluummin kuitenkin linssin, joka piirtää erinomaisesti kaikilla aukkoarvoilla kuin aavistuksen verran nopeamman verrokin, jonka piirto täydellä aukolla on kuitenkin kompromissi.

Tässä mielessä Batiksen suurin aukko f/1.8 tuntuu erinomaiselta valinnalta, sillä suurempi valovoima olisi pakosti kasvattanut linssin kokoa (mikä ei mielestäni FE-järjestelmään istu) tai sitten optisesta suorituskyvystä olisi pitänyt tinkiä. Kannattaa myös muistaa, että hämärissä tilanteissa erinomainen kuvanvakaaja antaa aika paljon venyvyyttä valovoiman suhteen.

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.0, 1/1000sek, ISO100, Raw

Sony α7 & ZEISS Batis 1.8/85, f/4.0, 1/1000sek, ISO100, Raw

Lopuksi on vielä mielenkiintoista pohtia, mihin Zeiss mahtaa viitata nimeämällä uuden linssisarjansa latinankielisellä sanalla ’Batis’. Vaikka uusi linssisarjojen nimeämistapa on herättänyt paljon keskustelua, on useimmilta jäänyt kuitenkin huomaamatta, että samalla kun nimet perustuvat latinankielisiin lintujen nimiin, kuvastavat ne samalla myös, tiettyyn pisteeseen asti, aina kyseisen linssisarjan olemusta. Latinankielinen sana ’Batis’ viittaa Afrikansieppojen heimoon kuuluviin pienikokoisiin varpuslintuihin, jotka ovat hyönteissyöjiä ja sieppaavat saaliinsa lennosta. Tämän viittauksen ja nyt kokeilun ensimmäisen linssin perusteella tulevan Batis-sarjan olemuksen voisi ehkä arvata perustuvan moderniin piirtoon ja kompaktiin kokoon sellaisilla nykyaikaisilla herkuilla kuten nopea autofokus ja kuvanvakain (toisin sanoen siis vikkelään suorituskykyyn). Tarkennettavan kohteen etäisyydestä kertova oled-näyttökin mahtuu tavallaan osaksi samaa metaforaa, täytyyhän lennosta saaliinsa sieppaavan linnun havannoida etäisyyksiä melko tarkasti. No, mene ja tiedä, joka tapauksessa Batis 1.8/85 on erittäin lupaava alku uudelle linssisarjalle ja täyttää ainakin omalla kohdallani ”puuttuvaan linkkiin” kohdistuneet odotukset. Uskon vahvasti myös siihen, että Zeissin autofokuslinssit tulevat lisäämään kiinnostusta Sony Alpha-järjestelmään myös muissa leireissä.

Artikkelisarjan osat:
1. Uusi aikakausi – kokeilussa Zeiss Batis 1.8/85 (osa 1)

mm
Toni Ahvenainen

Toni Ahvenainen on Suomen parhaan Sony Alpha-blogin yearofthealpha.fi pitäjä ja intohimoinen Zeiss-harrastaja. Valokuvaamisessa Toni rakastaa mustan graafista painoa, vahvoja värejä sekä suoraviivaista sommittelua. Toni on myös Sony Nordicin tukema Sony Alpha-kuvaaja.