2 syys

Puuttuva linkki – kokeilussa ZEISS Batis 1.8/85 (osa 2)

85 millimetrin objektiiveja tavataan yleisesti kutsua ’potretti-linsseiksi’ sen vuoksi, että polttoväli sopii hyvin ihmiskasvojen kuvaamiseen ilman laajakulmalinsseille ominaisia vääristymiä. Vaikka edellä mainittu väittämä edustaa yleisesti ottaen hyvää lähtökohtaa erilaisten polttovälien hahmottamiseksi, on minua kieltämättä hieman ärsyttänyt se, että monilla ulkomaisilla keskustelupalstoilla Zeiss Batis 1.8/85 on luokiteltu nimenomaan ’potretti-linssiksi’ – ikään kuin objektiivit suunniteltaisiin vain yksittäisiä kuvatyyppejä varten....
Continue reading
14 heinä

Bokehnaattori nimeltään Helios-44

bokeh, helios-44, objektiivi, linssi, objektiivit, swirly, erikoinen, vintage, adaptointi, pehmeä, vanha, valovoima

(Sami Aallon kirjoittama artikkeli julkaistiin ensimmäisenä Nuoret valokuvaajat -sivustolla)

Miten olisi parilla kympillä uusi objektiivi? Digikuvauksen syrjäytettyä filmin internetin kauppapaikat pursuavat vanhaa filmikalustoa. Kun aikansa penkoo ja ottaa asioista selvää, niin onnistuu löytämään veikeän yllätyksen: hyviä ja toisinaan todella persoonallisia objektiiveja saa ostettua todella edullisesti.

Yksi tunnetuimmista löydöksistä on suuresti rakastettu Helios-44, tuo valokuvauksen Kalašnikov. Todennäköisesti universumin kaikkein laajimmin massatuotetuimpana objektiivina tämä Zenit kameroiden kittilinssi on melkoinen Neuvostoliiton jalo lahja valokuvauksen maailmalle. Helios tarjoaa aika sirkuksen erilaisia putkia ja jo pelkästään 44 malliin on ehditty valmistamaan 1958-1992 vuosien välissä loputon määrä toinen toistaan pikkuisen erilaisempia versioita, mutta keskeistä on 58mm polttoväli ihan mukavan valovoimaisella f/2 aukolla.

bokeh, syväterävyys, helios-44, objektiivi, valokuvaus, vintage, adapteri

Helios-44 historia

Kaikkihan alkoi siitä, kun Neuvostoliittolaiset suuressa viisaudessaan päättivät aikoinaan tehdä oman, edullisen kopioversion Carl Zeissin maineikkaasta Biotar 58mm f/2 linssistä. Eihän siitä sitten ihan esikuvansa veroinen kakkula tullut, mutta juuri ne pienet puutteet ja virheet ovat se syy, miksi Helios tunnetaan nykyään niin verrattoman muikeana veijarina. Makeimmat ihanuudet ovat tarkkuuden ja kontrastin nuhjuisuus, linssiheijastuksen verraton eriskummallisuus ja optinen vinjetointi pyörittää kuvia vimmatusti . Neljänelosista on tullut kulttisuosikkeja juuri siksi, että ne ovat niin suunnattoman oudoksuttavan persoonallisia. Niin, ja halpoja.

Koko komeuden kruunaa vielä se, että tosi yleisellä m42 kierteellä olevat vanhat kakkulat saa heitettyä aika huolettoman helposti nykykameroiden nokkaan. Esimerkiksi Canonin runkoihin Heliosin onnistunut pulttaus vaatii vain muutaman euron palikan, joka kääntää EF adapterin m42 kierteiksi.

5 helmi

Syväterävyyden hallinta valokuvissa

syväterävyys, aukko, bokeh, perusteet
Edellisessä kirjoituksessa käsitelty aukko vaikuttaa ratkaisevasti syväterävyyteen. Mitä isompi aukko, eli pienempi f-arvo, on käytössä, sitä pienempi alue syvyyssuunnassa on terävää. Tarkennusalueen ulkopuolella olevien epäterävien alueiden piirrosta puhuttaessa käytetään nimitystä bokeh. Esimerkiksi oheisissa Tammerkosken edustalla otetuissa kuvissa näkyy, että f1.8:lla vain Juho on kuvassa terävää kun taas taustalla oleva koski ja edustan pilari ovat sumeita. Toisessa ääripäässä on f16, jolloin niin koski kuin pilari ja kaikki niiden välillä näkyvät terävänä. Suurta aukkoa voidaan käyttää, kun halutaan erottaa kuvan kohde selkeästi taustasta. Vastaavasti kuvattaessa esimerkiksi maisemia on hyvä käyttää pienempää aukkoa, jolloin suuret alueet kuvasta näkyvät terävästi. Myös objektiivin pituus vaikuttaa syväterävyyteen. Mitä pitempi on linssin polttoväli, sitä kapeampi on sen terävyysalue. Esimerkiksi pitkällä 300-millisellä objektiivilla on helppo sumentaa tausta niin, että kuvan kohde erottuu hyvin.
Lisäksi tarkennusetäisyys vaikuttaa syväterävyyteen. Mitä lähemmäksi tarkennetaan, sitä lyhempi on syväterävyys. Kuvassa näkyvässä Nikkor-objektiivissa on aukon ja tarkennusasteikon yhteydessä apuviivat, joiden avulla nähdään, mikä alue kuvassa syvyysterävyydeltään on tarkkaa. Esimerkikkikuvassa nähdään, että aukolla f22 äärettömään tarkennettuna kuvassa terävyysalue ulottuu metristä äärettömään. Video havainnollistaa kuinka syväterävyys vaikuttaa valokuvaan ...
Continue reading
4 helmi

Valokuvauksen perusteet: aukko

muotokuva, salama, aukko, perusteet, valotus, tumma
Objektiivissa oleva aukko määrää, kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Aukko muodostuu kuvassa näkyvistä himmenninlamelleista, joita säätämällä aukko pienenee ja suurenee. Lamelleja on aivan halvimmissa pokkareissa vain pari, mutta järjestelmäkameroiden objektiiveissa niitä on tavallisesti 10-20 kappaletta. F-arvo (tai f-stop) eli aukkoarvo on se luku, jolla ilmoitetaan aukon koko. Järjestelmäkameroiden objektiiveissa suurin mahdollinen aukko on perustana objektiivin nimelle. Esimerkiksi 50 mm f1.4, 50 mm f1.8 ja 50 mm f2.0.
Zoom-objektiiveissa on usein vaihtuva maksimiaukko – esimerkiksi 18-135 mm f3.5-5.6. Tämä tarkoittaa, että 18 millin päässä suurin aukko on f3.5 kun taas 135 millin päässä se on f5.6. Hinnakkaimmissa zoomeissa voi olla sama maksimiaukko koko polttovälialueella. Pienempi luku = isompi aukko = parempi valovoima Luku f1 tarkoittaa, että yhtään valoa ei ”mene hukkaan” sen tullessa kameraan. Kun tästä himmennettään yhden aukon verran lukuun f1.4, silloin on jäljellä puolet valosta. Himmennettäessä jälleen yhden aukon verran tullaan lukuun f2, siitä seuraava f2.8 ja niin edelleen (kuvassa). (Näiden f-stoppien välillä itse aukkoarvo ei tuplaannu, vaan se lasketaan matemaattisella kaavalla, joka ei varsinaisesti kuulu tähän valokuvauskurssin alueeseen.) Monien objektiivien kohdalla  kannattaa muistaa, että täydellä aukolla linssin optinen suorituskyky ei välttämättä ole paras mahdollinen. Useimmat linssit ovat terävimmillään jonkin verran himmennettynä. Täydellä aukolla kannattaa kuvata vain, jos valon puute edellyttää sitä tai...
Continue reading