12 syys

Salamakuvauksen sanasto

Salamakuvauksen aloittaminen vaatii aloittelijalta teknisiä ponnisteluita, jota ei helpota ohjekirjan monimutkaiset termit. Monet tuntuvat pelkäävän salaman käyttämistä, sillä ovat kuulleet sen olevan vaikeaa tai eivät usko salaman teettämään jälkeen. Hyvin käytettynä salamaa ei kuvasta edes huomaa. Salamakuvaus on helpompi ottaa haltuun tämän sanaston avulla!...
Continue reading
9 syys

Salamakuvauksen aloittaminen edullisesti

Valokuvauksessa alkuhuuman jälkeen monille tulee nopeasti tarve opetella salamakuvausta. Valon ymmärtäminen ja muokkaaminen onkin asia, jossa voi jatkuvasti parantua valokuvaajana. Monen yllätykseksi salamakuvauksessa voi helposti päästä alkuun pienellä summalla, ainakin verrattuna kamerarunkoon tai vaikka yksittäiseen objektiiviin. Salamakuvaus on rohkeasti kokeilemista ja jatkuvasti oman näkemyksen parantamista. ...
Continue reading
6 helmi

Miten saan kuvasta tällaisen?

muotikuva, muotokuva, potretti, muoti, atte tanner, hämärä, poseeraus, asennot, poseeraaminen
Tänään keskitymme yhdessä kuvan analysointiin ja erityisesti visuaalisten elementtien purkamiseen. Tämä auttaa kun kuvankäsittelyssä haluat saada kuvallesi tietynlaisen ilmeen. Tarkoituksena ei ole ruveta kopioimaan muita kuvaajia, vaan kehittää omaa silmää ja lopulta tuoda oma visuaalinen kädenjälki jälkikäsittelyyn. Kuvan visuaalinen ilme, kuten värit ovat isossa osassa tarinankerrontaa ja sitä kuinka katsoja tulkitsee tietyn valokuvan tunnelmaa. Tästä syystä on mielestäni tärkeätä osata katsoa valokuvan osia tietyn kaavan kautta. Eri ratkaisut väreissä ja valaisussa tulee olla perusteltavissa. Haaleat värit viestivät menneisyydestä, kun taas kirkkaat sävyt helposti liitetään mainoksiin.

Tarkoituksena on kehittää omaa visuaalista silmää, ei kopioida.

Usein kuulen valokuvaajien pohtivan miten päästä kuvankäsittelyssä tietynlaiseen lopputulokseen. Hakuammunnan sijaan kannustan pohtimaan kuvankäsittelyä näiden kysymysten pohjalta. Samat kysymykset toimivat kaikenlaisiin kuviin, oli kyseessä sitten maisemakuva tai hääkuva.
Millainen kuvan valotus on? Tässä tapauksessa melko tumma, hieman alivalottunut. Kuvan kuuluisi sääntöjen mukaan olla paljon vaaleampi. Millainen kuvan kontrasti on? Kuvassa on melko paljon kontrastia, jonka huomaa erityisesti tummista varjoalueista. Mustat kohdat ovat todella mustia, jopa osittain tukossa. Millainen ihonsävy kuvassa on? Ihon sävy on melko kylmä ja tumma. Hieman jopa harmaata ja vihreätä havaittavissa. Millaiset mustat...
Continue reading
14 helmi

Jälkikäsittely ja sen perusteet

Esillä on yleisimmät ja tarpeellisimmat korjaustyökalut, joita valokuvien jälkikäsittely vaatii. Pikkukuvista saat isokokoiset screenshotit, joista näkyy kyseisen työkalun käyttö Adobe Lightroomissa. Muissa ohjelmissa käytetyt nimitykset ovat yleensä samat. Lopussa on joitakin ohjelmasuosituksia. Yleiset termit kuvankäsittelyssä Rajaaminen (Crop) Rajaustyökalulla voit parannella kuvaa esimerkiksi rajaamalla epäolennaisimmat alueet pois. Lisäksi voit suoristaa kuvat, mikäli horisontti on jäänyt vinooon. On myös mahdollista muuttaa kuvasuhdetta (aspect ratio). Valkotasapaino (White balance) Aina silloin tällöin kuvan valotasapaino voi vääristyä. Tällöin tarvitaan työkalua, jolla voit saada värit luonnollisemmiksi. Työkalun pipetillä voit poimia kuvasta pisteen, jonka tulisi olla valkoinen (tai harmaa tai musta), ja ohjelma laskee sen avulla oikean valkotasapainon. Valotus (Exposure) Valotustyökalulla voit pelastaa monta kuvaa, jos sinulla on esimerkiksi jäänyt vahingossa valotuksenkorjaus kamerassa väärään asentoon. Yli- ja alivalotusta voit myös käyttää tehokeinona sitä vaativissa kuvissa.
Kontrasti (Contrast) Kontrastinsäätökin on joskus hyvä tehokeino. Sillä voit tehdä räikeät mustan ja valkoisen erot tai sitten laittaa kuin vaalean harson kuvan eteen. Värikylläisyys (Saturation) Värikylläisyyttä säätämällä voit tehdä kuvaan joko epätodellisen karkkimaiset kirkkaat värit tai sitten muuntaa kuvan mustavalkoiseksi – tai mitä tahansa siltä väliltä. Vinjetointi (Vignetting) Vinjetointityökalulla voit korjailla kuvaa, jos kamerasi objektiivissa on vinjetointiongelmaa eli nurkkien tummumista. Toisaalta voit myös käyttää tehokeinona päinvastoin tummentamalla...
Continue reading
11 helmi

Erilaiset salamat vertailussa

Kameran oma salama Useimmissa kameroissa on sisäänrakennettu salama, joka ponnahtaa ylös kamerasta. Kameran oma salama ei yleensä riitä valaisemaan kuva-alaa paria kolmea metriä kauemmaksi. Toisaalta lähietäisyydellä se antaa liian kovan valon. Ihmisten ja eläinten silmät saattavat näyttää punaisilta. Kameran omaa salamaa voidaan kuitenkin käyttää onnistuneesti täytevalona esimerkiksi vastavalossa, täyttämään kuvan tummaa aluetta. Salamaa voidaan käyttää myös tehokeinona. Yksi tapa on käyttää salamaa yhdessä pitkän valotusajan kanssa. Tällöin esimerkiksi valospoteista saadaan näyttäviä pitkiä viiruja kuvaan. Käsisalama Käsisalama on erillinen salamalaite, jota ohjataan kamerasta samoin kuin kameran omaa salamaa. Käsisalama voidaan asentaa kameran päälle (ns. hot shoe -liitin) tai sijoittaa telineeseen tai muualle kamerasta irralleen. Kameran ja salaman välinen yhteys tapahtuu kaapelin tai radiolähettimen kautta.   Käsisalamoissa on kääntyvä pää, jolloin se voidaan suunnata esimerkiksi kattoon tai seinään, jolloin valo on pehmeämpää. Salaman päähän voidaan asentaa valmiita (tai itse askarreltuja) pehmentimiä ja heijastimia.     Kamerasta irrallaan oleva salama avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Kun salama sijoitetaan mallin etupuolelle, kontrastit ovat jyrkät ja esimerkiksi kasvonpiirteet voimakkaita. Taakse sijoitettu salama auttaa kehystämään kohteen ja irrottamaan sen taustasta. Studiosalamat Studiosalamoissa valikoimaa on moneen lähtöön. Niiden kanssa käytetään erilaisia aputarvikkeita kuten octobokseja, diffuusoreita ja niin edelleen. Haittapuolena on harrastajaa ajatellen kovat hinnat.
Valaistusta opetteleville suosittelemme käsisalamoita, koska niihin saadaan liitettyä esimerkiksi softboxeja ja sateenvarjoja siinä missä studiosalamoihinkin....
Continue reading
4 helmi

Valokuvauksen perusteet: aukko

muotokuva, salama, aukko, perusteet, valotus, tumma
Objektiivissa oleva aukko määrää, kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Aukko muodostuu kuvassa näkyvistä himmenninlamelleista, joita säätämällä aukko pienenee ja suurenee. Lamelleja on aivan halvimmissa pokkareissa vain pari, mutta järjestelmäkameroiden objektiiveissa niitä on tavallisesti 10-20 kappaletta. F-arvo (tai f-stop) eli aukkoarvo on se luku, jolla ilmoitetaan aukon koko. Järjestelmäkameroiden objektiiveissa suurin mahdollinen aukko on perustana objektiivin nimelle. Esimerkiksi 50 mm f1.4, 50 mm f1.8 ja 50 mm f2.0. Zoom-objektiiveissa on usein vaihtuva maksimiaukko – esimerkiksi 18-135 mm f3.5-5.6. Tämä tarkoittaa, että 18 millin päässä suurin aukko on f3.5 kun taas 135 millin päässä se on f5.6. Hinnakkaimmissa zoomeissa voi olla sama maksimiaukko koko polttovälialueella. Pienempi luku = isompi aukko = parempi valovoima Luku f1 tarkoittaa, että yhtään valoa ei ”mene hukkaan” sen tullessa kameraan. Kun tästä himmennettään yhden aukon verran lukuun f1.4, silloin on jäljellä puolet valosta. Himmennettäessä jälleen yhden aukon verran tullaan lukuun f2, siitä seuraava f2.8 ja niin edelleen (kuvassa). (Näiden f-stoppien välillä itse aukkoarvo ei tuplaannu, vaan se lasketaan matemaattisella kaavalla, joka ei varsinaisesti kuulu tähän valokuvauskurssin alueeseen.) Monien objektiivien kohdalla  kannattaa muistaa, että täydellä aukolla linssin optinen suorituskyky ei välttämättä ole paras mahdollinen. Useimmat linssit ovat terävimmillään jonkin verran himmennettynä. Täydellä aukolla kannattaa kuvata vain, jos valon puute edellyttää sitä tai...
Continue reading
3 helmi

Valokuvauksen perusteet: ISO-arvo

iso-arvo, herkkyys, iso, kohina, objektiivit, peruskurssi, valotus, kamera, perusteet, kurssi, valokuvaus
Kun valo ei riitä, suljinajan pitämiseksi järkevissä rajoissa on nostettava ISO-arvoa. ISO-arvo on standardoitu määre, joka merkitsee herkkyyttä, joka kameran kennolla tai filmillä on valoa kohtaan. Suuremmilla arvoilla pienempikin määrä valoa riittää kuvaamiseen. Kääntöpuolena on kuitenkin, että myös rakeisuus (tai kohina) kuvassa lisääntyy ja pahimmassa tapauksessa yksityiskohdat puuroutuvat. Suurien ISO-arvojen tuomaa kohinaa voi käyttää myös tehokeinona. Sillä kuviin voi saada rosoisemman ja rujomman otteen. Joihinkin tilanteisiin sellainen sopii hyvin. Kohinan määrään vaikuttaa, onko kyseessä täyden kennon vai kroppi- eli pikkukennon kamera. Pienempikennoisilla kohina alkaa nousta merkittäväksi ISO 1600 paikkeilla, kun taas täyskennoisissa ISO 3200 tuntumassa.
ISO-lukujen merkitys menee sillä tavalla, että arvon kaksinkertaistuminen (esimerkiksi 100->200) merkitsee yhden aukon muutosta. ISO-arvoa voi säätää kameran P-, S- (Canonilla Tv), A- (Canonilla Av) sekä M-tilassa, joista kolmessa ensimmäisessä on automaattinen valotus. ISO-arvo selitettynä esmerkkien kanssa videolla ...
Continue reading
1 helmi

Suljinaika ja liikkeen pysäytys

suljinaika, perusteet, valotus, suljin, kamera, valokuvaaja, kamerakoulu
Suljin on kameran osa, joka avataan ja suljetaan, kun kuvaa otetaan. Suljinaika eli valotusaika määrää sen, kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle tai filmille. Nyrkkisääntö, jonka avulla saat useimmissa tilanteissa teräviä kuvia: Suljinaika = 1/ 2x polttoväli Esimerkiksi 50 millin objektiivilla suljinaika on 1/100, yksi sadasosasekunti. Toisin sanoen mitä pitempi on polttoväli, sen lyhemmän valotusajan tarvitset, jotta liike ei tee kuvasta tärähtäneen näköistä. Suljinaika vaikuttaa siihen, millä tavalla kuvassa näkyy liike. Mitä lyhempi suljinaika, sitä paremmin liikkeen saa ”pysäytettyä” kun taas hitaalla suljinajalla liike todella näkyy. Kaksi esimerkkikuvaa: 1/500 1/20 Jos kuitenkaan esimerkiksi valo ei riitä, vaan sinun on pakko valottaa esimerkiksi 1/50 sekunnin verran, tarvitset vakaat, tärisemättömät kädet tai jalustan. 1/10 sekuntia on jo niin pitkä aika, että jalusta on käytännössä välttämätön. Useimmissa kameroissa suljinaikaa voi säätää S- tai Tv-tilassa. Monissa kameroissa on myös bulb-tila, jossa suljin on auki niin kauan kuin laukaisinta pidetään painettuna. Tämä on kätevä erityisesti ilotulitusta kuvatessa. Videolla Juho avaa asiaa vielä laajemmin ja saa samalla pahvilaatikoilta kyytiä:
...
Continue reading
31 tammi

Valokuvauksen perusteet: valotus

Ensiksi lyhyt katsaus valotukseen. Sehän on varsinainen kulmakivi valokuvaamisessa – ilman valoa ja valotusta ei ole valokuvaa. Valotuksella säädetään kuvan tummien ja vaaleiden välinen tasapaino. Yleensä pyritään siihen, että musta näkyy mustana ja valkoinen valkoisena. Seuraavat kuvat havainnollistavat, mitä yli- ja alivalottaminen merkitsevät. Ensiksi oikein valotettu kuva: siinä musta on mustaa, valkoinen on valkoista ja yksityiskohdat näkyvät hyvin. Ylivalotettu kuva: kaikki on hyvin haaleaa, ja vaaleimpien alueiden yksityiskohdat hukkuvat. Musta näyttää enemmänkin harmaalta. Alivalotettu kuva: tässä taas tummien alueiden yksityiskohdat hukkuvat, koska kaikki näkyy tummempana kuin pitäisi. Valkoista ei ole missään, vain harmaan sävyjä. Yli- tai alivalotusta kuitenkin tarvitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi kuvattaessa vaaleaa, kirkkaan lampun alla olevaa henkilöä, on perusteltua alivalottaa kuva. Tällöin henkilön iho ei pala puhki (eli näy täysin valkoisena), vaan kasvonpiirteet näkyvät oikein. Useimmissa kameroissa on P-asento, jossa voit säätää valotusta manuaalisesti. Valotusta voi korjata /- EV -toiminnolla. Yhden numeron muutos vastaa yhtä aukkoa (aukosta tarkemmin osassa 5). Automaattivalotusta käytettäessä on mahdollista vaikuttaa mittauspisteeseen/pisteisiin, joiden perusteella kamera laskee valotuksen. Seuraavissa kolmessa osassa käsitellään valotuksen kolmea muuttujaa: suljinaikaa, ISO-arvoa ja aukkoa. Jos et vielä nähnyt asiaan liittyvää videota, kurkkaa miten homma hoituu livenä: ...
Continue reading