13 huhti

Visuaalinen identiteetti: tekniset ratkaisut

Hyvän tarinnankerronan lisäksi ammattivalokuvaajalta vaaditaan kykyä tuottaa yhtenäistä materiaalia, joka välittää haluttua tunnelmaa. Parhaimmillaan tämä visuaalinen identiteetti on valokuvaajalla niin vahva, että hänen työnsä erottuvat projektista huolimatta suuremmasta massasta.
Oman tyylin löytäminen kestää kauan ja harjaantuu ainoastaan tekemällä jatkuvasti lisää. Ei mielestäni kannata hyppiä villisti toteutuksesta toiseen, vaan välillä myös pohtia miksi pohjimmiltaan tekee tiettyjä visuaalisia ratkaisuja.
Sommittelu
Mieti millaiset sommittelut yleisesti miellyttävät sinua. Seuraatko pitkälti sääntöjä vai rikotko kuvapintaa rohkeammin? 
Staattiset sommittelut kertovat yleisesti pysähtyneisyydestä, kun taas dynaamisemmat sommittelut vihjailevat liikkeestä ja viittaavat elokuvalliseen kerrontaan. Käytätkö alakulmaa tehokeinona vai haluatko viedä katsojan etäälle näyttämällä kohteen pienenä? Sommittelun tulee lopulta tukea tarinaa, jonka haluat kertoa.
atte-tanner-photography-portfolio-5
Huomaan itse käyttäväni keskeissommittelua todella paljon työssäni, jopa liiaksi. Sisälläni taitaa asua pieni symmetriafriikki… Pidän usein kuitenkin tietystä rauhasta ja hiljaisuudesta, jonka koen saavuttavani keskeissommittelulla. 
Valaisu
Tämän perusteella on liiankin helppo luokitella valokuvaajia eri kategorioihin. Todellinen kysymys on kuitenkin – mitä haluat valaisuratkaisullasi kertoa kohteestasi?
Eri tyyliset valaisut välittävät nopeasti tunnelmaa ja vahvoja assosiaatioita. Tulkitsemme pehmeän valon lempeänä, jopa runollisena. Kovempi suora salama tyyli taas nostaa kaiken tekstuurin esiin kohteesta jopa liioitellen sitä. Haluatko valolla tuoda kohteen parhaat puolet esiin, vai haluatko ottaa kantaa aiheestasi?

“Vaikutteita tulee ja menee. Tyyli pysyy

Jos käytät työssäsi salamavaloa, niin koitatko tällöin imitoida luonnollisia valaisutilanteita vai jotain epäluonnollisempaa?
atte-tanner-photography-portfolio-2 
Omaan tyyliini kuuluu huolellisesti valaistut tilanteet, jotka voisivat toki olla täysin luonnollisia. Tunnelmallisesti pidän valaisuni melko niukkana ja kuvaan usein kasvojen varjopuolelta. Käytän myös valoa ohjaamaan katsetta haluttuihin kohtiin.
Etäisyys

Miten haluat esittää kohteesi? Miksi kuvaan aina niin läheltä? Tällaisia kysymyksiä pohtimalla opit ajattelemaan etäisyyden kohteeseen uudella tavalla. Monet valokuvaajat lukkiutuvat samoihin kaavoihin, jolloin he objektiivin valinnan ja kuvausetäisyyden takia tuottavat materiaalia, joka aina on samalla tavalla rajattu.

Kauempaa kuvaaminen antaa kohteelle tilaa hengittää. Samalla se kuitenkin etäännyttää meitä kuvan katsojina. Tiukemmat rajaukset taas osoittelevat enemmän tiettyihin yksityiskohtiin.    

Tekninen laatu

Parempi ei välttämättä aina ole parempi. Esimerkiksi liian kauniisti valaistu, liian tyylitelty sommittelu voi viedä uskottavuutta dokumentaarisesta projektista. Kiiltokuvalta tuntuva kuva assosioidaan helposti mainosvalokuvaukseen, joka latistaa autenttisuuden tunnetta.

Taitava valokuvaaja pystyy teknisillä ratkaisuilla vaikuttamaan kuinka kuvaa luetaan ja lopulta miltä se katsojasta tuntuu. 

Viisi kysymystä joiden avulla ymmärrät omaa visuaalista identiteettiäsi paremmin 

  • Millaiset sommittelut miellyttävät sinua? Miksi?
  • Miten perustelet kuviesi valaisun?
  • Haluatko ottaa kantaa valaisulla?
  • Miten läheltä esität yleensä kohteesi? Miksi?
  • Millaisen yleisen tunnelman luot teknillisillä ratkaisuilla? 

Artikkeli on toinen valokuvaajan identiteetistä kertovassa juttusarjassa. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli kuvankäsittelyä. Seuraavalla kerralla pohdimme valokuvaajan valitsemia teemoja yleisesti. 

Atte Tanner

Kirjoittaja on nuori on suomalainen potretti- ja muotikuvaaja, joka haluaa kertoa tarinoita meidän niin oudosta todellisuudesta. Lisäksi Atte Tanner on Kamerakoulu.fi -sivuston päätoimittaja.

  • Jore Puusa

    lainaus
    ——–
    Oman tyylin löytäminen kestää kauan ja harjaantuu ainoastaan tekemällä jatkuvasti lisää
    ——–
    lainaus
    Tässä olen ehdottomasti erimieltä.
    Oma visuaalinen tyyli ei löydy pakonomaisella kuvaamisella ja lisää tekemisellä.
    Kuvat on aivoissa tai eivät ole ja ne ovat — jos on lukenuut riittävästi ja on riittävä yleissivistys ja koulutus, jonka kulmakivenä on kyky johtaa tiedosta ja sanoista “esim. filosofia ja käyttäytymistieteet) tms visuaalisia jatkumoita.
    Kuvaamalla yhä enemmän saavuttaa hyvän plagiaattitason, ei muuta.

    • Varmasti totta myös että kuvien taakse pitää saada todellisen maailman informaatiota, jotta ne olisivat puhuttelevia. Uskon kuitenkin että valokuvaajan aivoissa tapahtuu visuaalista kasvua tekemällä lisää ja miettimällä omaa tekemistä analyyttisesti.

      • Jore Puusa

        ei ole kysymys todellisen maailman informaatíosta vaan oman herkkyyden lisäämisestä lukemalla jatkuvasti..ja koska se on äärimmäisen harvinaista valokuvaajille suomessa — on jälkikin sitten sivistysmaiden kuvaajien jäljen plagiointia.
        oman tekemisen miettimisellä ei suuria saavuta ilman ulkopuolista kritiikkiä, jota saa valokuvauskoulutuksessa tai sai. kritiikinkestokyky on täällä minimaalinen ja kritiikkiin vastataan yleensä henkilökohtaisella loukkauksella…keskustelua valokuvien substanssista ei juurikaan ole.

  • Iiro Rautiainen

    Olen pitkään miettinyt tuota uuden Vichy juoman mainoksen luonnetta. Hiton tyylikkäitä ja arvokkaan oloisia kuvia tyypeistä hengaamassa Vichy tölkin kanssa. Mutta sitten jotenkin ne on samalla tosi luotaansa työntäviä, ne eivät herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä tai ajatuksia päässä. Pelkästään että “onpa tyylikkäästi tehty kuva”. Tuossa “Kiiltokuvalta tuntuva kuva assosioidaan helposti mainosvalokuvaukseen, joka latistaa autenttisuuden tunnetta” selkeästi kiteytyikin tämä, että miksi kuva ei tuon tyylikkyyden lisäksi herättäkään mitään sen diipimpää ajatusta. Esim vaikkapa että “tekispä mieli maistaa tuota”.

    • Oi hieno kommentti Iiro! En ole itse nähnyt tuota Vichyn mainosta, sattuisiko sinulla olemaan linkkiä siihen?