-
PÄIVÄÄ
-
TUNTIA
-
MINUUTTIA
-
SEKUNTIA
Tuotekuvaus tehty helpoksi -verkkokurssin avajaistarjousta jäljellä

7 erilaista potrettivalaisua yhdellä salamalla

Tärkein taito valaisussa on salamoiden hyvä asettelu. Se onko meillä käytössä pieni octa vai tasovalo ei ole lähellekään niin merkittävää, kuin se mitä valolla teemme ja mihin me sen suuntaamme.

Tässä artikelissa tarkastelemme tätä ajatusta tekemällä yhdellä salamalla mahdollisimman monta erilaista potrettivalaisua. Mielestäni valaisun harjoittelu kannattaa aloittaa yhdellä valolla ja sitä kautta keskittyä valon hyvään asetteluun. Yhdellä salamalla saa tehtyä hyvin monennäköistä kuvaa, kuten tässä jutussa tulemme huomaamaan.

Artikkelin sisällysluettelo

Clamshell-valaisu
Korkean ylävalon käyttäminen
Dramaattinen ylävalo
Rembrandt-valaisu
Takavalon käyttö potrettikuvissa
Kova valo
Kuvaustehtävä: Vastakohdat

Linkit ovat affiliate-linkkejä, eli jos käytät niitä ja ostat jotain, Kamerakoulu.fi saa pienen komission. Sinulle ei synny tästä mitään ylimääräisiä kustannuksia ja samalla autat Kamerakoulun toimintaa.

potretti, clamshell-valaisu
Clamshell-valaisua käytetään paljon erilaisissa muotokuvissa ja kauneuskuvissa. Kuva: Atte Tanner

Clamshell-valaisu

Monet valokuvaajat luottavat clamshell-valaisuun, kun halutaan saada aikaan kaunis ja kohdetta imarteleva potretti tai kasvokuva. Clamshell-valaisua näkeekin paljon erilaisissa kauneus- ja meikkikuvissa, joissa tavoitteena on näyttää mallin ja ihon parhaat puolet.

Clamshell-valaisun ideana on ympyröidä kohde suoraan edestäpäin pehmeällä valolla. Leikkisästi voimme ajatella, että kohde on simpukan helmi ja valot helmeä ympäröivät kuoret. Päävalo asetellaan clamshell-valaisussa suoraan kohteen eteen ja yläpuolelle. Päävalo voi clamshell-valaisussa olla hyvinkin lähellä kohdetta, sillä usein tavoitteena on mahdollisimman pehmeä ja valo kuvattavan kasvoilla. Usein asettelen itse clamshell-valaisussa päävalon niin, että se jää ainoastaan nipinapin ruudun ulkopuolelle.

Päävalo kannattaa tässä tapauksessa asetella osoittamaan suoraan kohdetta päin. Näin valoon saadaan hyvä symmetria ja poskien varjot kehystävät kasvoja tasaisesti.

Yhdellä valolla kohteen kaula, silmät ja rintakehä jäävät usein liian tummiksi. Tästä syystä clamshell-valaisussa käytetään usein heijastinta tai toista valoa, joka asetellaan päävalon tavoin suoraan linjaan, mutta kohteen alapuolelle. Heijastimen tarkoituksena on antaa hehkua esimerkiksi kaulan alueelle ja tasoittaa päävaloa.

Meidän erillinen artikkeli Clamshell-valaisusta löytyy täältä: Pomminvarma kauneuskuva

potretti, mustavalkoinen
Korkealta tuleva pehmeä valo laskeutuu kauniisti kohteen hartioille ja hiuksiin. Kuva: Atte Tanner

Korkean ylävalon käyttäminen potrettikuvissa

Aloittelevat valokuvaajat hyödyntävät korkealta tulevaa valaisua mielestäni liian vähän potrettikuvauksessa. Valot asetellaan studiossa liian helposti osoittamaan suoraan kohdetta päin silmien korkeudelta. Tämä johtaa valaisuun, joka on liian tasaista ja tylsää. Lisäksi suoraan päin tulevassa valossa on vaarana liiallinen peura ajovaloissa fiilis.

Keinotekoisessa valaisussa on hyvä muistaa, että studion ulkopuolella on usein valonlähteitä, jotka voivat tulla hyvinkin jyrkästä kulmasta suoraan yläpuolelta. Esimerkkejä tällaisista valonlähteistä on keskipäivän aurinko, katulamput ja monien sisätilojen kattolamput.

Korkealta tulevalla valolla pystyy potrettikuvauksessa tekemään monia hyödyllisiä asioita, kuten:

• Irrottamaan kohteen taustasta
• Antamaan muotoa hiuksille ja hartioille
• Korostamaan poskien luustoa
• Korkealta tuleva valo näyttää usein hyvältä erilaisten kankaiden pinnalla

potretti, takavalo
Keinotekoisessa valaisussa on hyvä muistaa, että studion ulkopuolella on usein valonlähteitä, jotka voivat tulla hyvinkin jyrkästä kulmasta suoraan yläpuolelta. Kuva: Atte Tanner

Dramaattinen ylävalo

Ylävalon käyttäminen ei potrettikuvauksessa ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Mitä korkeampaan kulmaan rupeamme valoa viemään, sitä dramaattisempia lopputuloksia saamme aikaan. Kun valo viedään tarpeeksi korkealle ei kohteen silmiin enää pääse valoa ja silmät jäävät kokonaan varjoon.

Kuuluisa esimerkki tällaisen korkean ylävalon käytöstä on Kummisetä-elokuvat, joissa on hyödynnetty korkeaa ylävaloa monissa kohtauksissa. Silmien jättäminen varjoon voi toimia tehokeinona, mikäli sitä käytetään harkiten. Usein tämä tyyli on kuitenkin turhan dramaattinen.

rembrandt-valaisu
Rembrandt-valaisun tunnistaa mallin poskelle muodostuvasta kolmiosta. Kuva: Atte Tanner

Rembrandt-valaisu

Rembrandt-valaisu on yksi perinteisimmistä valaisuista henkilökuvauksessa ja laajasti käytetty ratkaisu etenkin studiokuvissa. Rembrandt-valaisun tunnistaa henkilön poskelle muodostuvasta kolmiosta. Monikäyttöisyytensä ja yksinkertaisen kaluston takia Rembrandt-valaisu on mielestäni yksi ensimmäisiä valaisuista, joka valokuvaajien kannattaa opetella potrettikuvia varten. Rembrandt-valaisun toteuttamiseen riittää hyvin yksi salama ja heijastin. Rembrandt-valaisu soveltuu erityisesti muotokuviin ja tilanteisiin joihin halutaan klassinen tunnelma ja ripaus dramatiikkaa. 

Meidän erillinen artikkeli Rembrandt-valaisusta löytyy täältä: Muotokuvan valaisu yhdellä salamalla

Rembrandt-valaisussa jäljitellään ikkunan valoa. Tästä syystä luonteva valinta valonmuokkaimeksi on suorakaiteenmuotoinen tasovalo, eli *softbox. Tasovalon muoto vastaa ikkunaa, jonka takia valon luonne on myös vastaava. Softboxin valo on lisäksi hyvin suunnattavissa, jonka ansiosta kasvojen valaisun pystyy toteuttamaan tarkasti. Tasovalon avulla kuvan varjopuoli pysyy tummana, sillä sinne ei pääse vuotamaan ylimääräistä valoa. 

Rembrandt-valaisussa päävalo asetellaan kohteen vasemmalle tai oikealle puolelle suunnilleen 45 asteen kulmaan. Päävalon tulisi lisäksi olla kuvattavan yläpuolella ja olla suunnattuna alaspäin kohti kuvattavaa. Näin tehtynä kuvattavan kasvot ovat päävalon puolelta tasaisessa valossa, kun taas varjopuolelle muodostuu haluttu kolmio.

Yhdellä valolla kuvan tunnelma jää helposti tukkoisaksi ja kasvojen varjopuoli liian tummaksi. Tästä syystä Rembrandt-valaisussa käytetään usein *heijastinta tai lisävaloa kasvojen varjopuolella. Tämä lisävalo tai heijastin tulee päävalon vastakkaiselle puolelle vastaavaan kulmaan. Näin saadaan vaalennettua kuvan varjoja ja hallittua kontrastin määrää. Rembrandt-valaisussa päävalon suuntaa mahdollistaa tehokkaan *heijastimen käytön, sillä valo suuntautuu jo valmiiksi sen suuntaan. 

takavalo, dramaattinen, muotokuva
Takaapäin tulevalla valolla pystyy potrettikuvauksessa korostamaan muotoja ja ääriviivoja. Kuva: Atte Tanner

Takavalon käyttö potrettikuvauksessa

Valojen pitäminen kohteen edessä on potrettikuvauksessa se turvallinen ja helppo ratkaisu. Välillä kuvaan halutaan kuitenkin enemmän draamaa ja tähän takavalon käyttö on oiva ratkaisu. Takaapäin tulevalla valolla pystyy potrettikuvauksessa esimerkiksi korostamaan muotoja ja luomaan mielenkiintoisia varjoja.

Monet kuvaajat hyödyntävät takaapäin tulevaa valoa yhdessä edestäpäin tulevan valon kanssa. Tällöin puhutaan potrettikuvauksen kohdalla niin sanotusta korkovalosta tai hiusvalosta. Tällaisen valon ideana on irrottaa kohde taustasta valon avulla. Esimerkiksi tummahiuksinen malli tumman taustan edessä on tilanne, jossa hiusvalolla pystyisi tekemään erottelua mallin ja taustan välille valoa hyödyntäen.

Lisää inspiraatiota takavalon käyttöön voi hakea täältä: Takavalon luova käyttö

potretti, kova valo

Kovalla valolla on mahdollista korostaa pieniä yksityiskohtia ja tuoda kuvaan enemmän asennetta. Kuva: Atte Tanner

Kovan valon käyttäminen potrettikuvauksessa

Yksi ensimmäisistä valaisun periaatteista, jonka aina käyn läpi kuuluu “Mitä isompi valonlähteen koko on suhteessa kohteeseen, sen pehmeämpää valo on”. Suuresta tasovalosta saamme siis pehmeää valoa, joka usein näyttää hyvältä potrettikuvissa. Olisi kuitenkin virhe ajatella, että pehmeä valoa olisi aina parempi vaihtoehto, kuin kova ja kontrastikas valo.

Mielestäni näitä kannattaa ajatella eri ilmaisukeinoina. Samaan tapaan kuin taidemaalari valitsee sopivan pensselin jokaisen tilanteen mukaan, tulee valokuvaajan osata valita valon luonne halutun tunnelman mukaisesti.

Kovemmalla valolla on mahdollista korostaa pieniä yksityiskohtia ja tuoda kuvaan enemmän asennetta. Kova valo mahdollistaa myös varjojen korostamisen ja niiden kanssa leikkimisen. Viimeistä esimerkkiä varten päätin haasta itseni ja kuvata sarjan potretteja äärimmäisen kovalla valolla ja lisäksi niin, että valonlähde oli kohteen alapuolella.

Näissä viimeisissä kuvissa en käyttänyt valonmuokkainta salaman edessä ollenkaan. Salaman asettelin kohtalaisen pitkälle, joka entisestään koventaa valon luonnetta. Kasvoille tulevat varjot toteutuimme pahveilla, jotka asettelimme salaman ja kohteen väliin.

Olisi virhe ajatella, että pehmeä valoa olisi aina parempi vaihtoehto kuin kova ja kontrastikas valo. Kuva: Atte Tanner

Kuvauksissa käytetty kalusto

Kamera: Canon 5D Mark III
Objektiivit: *Canon 50mm f/1.4 & *Sigma 85mm f/1.4
Salama: *Profoto B10
Radiolähetin: *Profoto Air Remote
Valonmuokkaimet: *Profoto 3 x 4 softbox & *heijastin
Valojalusta: *Avenger c-stand


Kuvaustehtävä: Vastakohdat

Toteuta yhdellä valolla kaksi mahdollisimman erilaista potrettia. Kiinnitä erityistä huomiota valon asetteluun ja suuntaamiseen. Kuvaustehtävän tuloksia, voi halutessaan jakaa kanssamme Instagramissa tunnisteella #kamerakoulu.


Haluatko oppia lisää salamakuvauksesta?

Tämä artikkeli kuuluu osaksi meidän ilmaista valaisukurssia. Opettelemalla valaisun perusteet pystyt hallitsemaan valokuviesi tunnelmaa ja saat käyttöösi enemmän luovia mahdollisuuksia. Valaisukurssi sisältää seuraavat jaksot:

Kirjoittajasta

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *