Joidenkin filmien ympärillä pyörii jatkuva hypetys siitä kuinka hyvä ja kulttimaineinen tuote on kyseessä. Agfa APX ei ole yksi niistä.
En ole itsekään kuin kerran aikaisemmin kuvannut yhden rullan sitä enkä suoraan sanottuna muista siitä kokemuksesta mitään. Se on vähän niinkuin leffa, jonka tiedät nähneesi, mutta josta ei jäänyt sen kummempaa muistikuvaa.
Hyvä mustavalkofilmi
Kyllähän se harmaa pakkaus siellä fotoliikkeen jääkaapissa aina osuu silmään, mutta jostain syystä sitä ei vaan ikinä tule hankittua. Tämän testin perusteella kyllä ajattelin korjata tilanteen, sillä kyseessähän oikeasti erittäin hyvä mustavalkofilmi. APX ei myöskään ole hinnalla pilattu. Kameratorilla 36 kuvan rulla kustantaa vaivaiset 6€ kun taas esim. Kodak Tri-x maksaa 8€.
ISO 100 ja 400 -versiot
Agfa APX:ää on saatavilla sekä ISO 100 että 400 -versiota. Nämä valokuvat kuvasin joulukuussa, joten hitaammalla ISO:lla en uskaltanut astua ovesta ulos. Kaikki testikuvat siis ovat APX 400 -filmiä. ISO 100:n säästelen kevätsäille, jolloin voidaan vertailla näitä kahta filmiä tarkemmin.
Agfa APX 400 -filmin kuvanlaatu
Agfa ei tietenkään ole mikään pikkupulju, eikä Agfan filmeiltä tulisi odottaakaan toki muuta kuin huippulaatua. Siitä huolimatta odotin jostain syystä aavistuksen platkuja lopputuloksia.
Kuvanlaatu osoittautuikin itse asiassa niin miellyttäväksi, etten pahemmin varmasti erottaisi sitä jos joku ihan sokkotestillä pyytäisi vertaamaan vaikka Kodak Tri-X:ään. Saattaisin varmaan jopa suosia APX:ää enemmän.
Sopivan rakeinen mustavalkofilmi
Kinofilmikoon mustavalkofilmissä haen itse aivan tiettyä lookkia. Rakastan rakeisuutta, joka on iso osa ns. filmi-lookkia. Rakeisuus tosin on jännä juttu siinä mielessä, että sitä ei pidä tietenkään olla liian vähän eikä liian paljon, vaan juuri sopivasti.
Sen lisäksi ne rakeen muut nyanssit vaikuttavat olennaisesti kuvanlaatuun. Se on vähän niinkuin kahvin tai viinin maku. Ne kaikki maistuvat kahvilta ja viiniltä, mutta ne makusävyt ja vivahteet antavat luonteen. Ei siis pitäisi pelkästään keskittyä rakeisuuden määrään vaan myös sen muuhunkin karasteriikkaan.
Hienostunut tunnelma tylsässä pakkauksessa
APX on omaan silmääni erittäin hienostunut ja legitiimi mustavalkofilmi. Mainitsin aikaisemmin, että odotin jostain syystä aavistuksen platkuja lopputuloksia. Osa syy siihen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin pakkaussuunnittelu. APX myydään maailman tylsimmässä harmaassa boksissa, joka ei tosiaankaan herätä kummoisia mielikuvia tai heijastele tuotteen todellisia ominaisuuksia.
Sopiva kontrasti
Se on filmivalikoiman harmaahiirulainen, joka nököttää jaakaapin perällä Kodakin perinteisten keltaisten boksien ja super-seksikkään JCH Street Panin takana piilossa. Ostohimoja herättämättömän pakkauksen uumeniin kuitenkin kätkeytyy todella hieno ja perinneuskottava filmi, joka ei tosiaankaan ole niin harmaa ja tylsä mitä voisi odottaa.
APX:ssä on (ainakin tämän testin perusteella) juuri sopivati kontrastia ja se näyttää kaikin puolin hyvin monikäyttöiseltä ja pätevältä. Pätevältä siis siinä mielessä, että Agfan pitkän linjan suvereeni osaaminen ja luotettavuus näkyy filmissä selvästi.
APX:ssä on varmasti enemmänkin potentiaalia, jota ei pysty yhden testirullan perusteella arvioimaan. Tämänkin filmin kohdalla täytyy ainakin vähän narista säästä. Kaamosaikaan ei varsinaisesti saa mistään filmistä kaikkea potentiaalia ulos, mutta sen verran kuitenkin tykästyin APX:ään, että tulen varmasti kuvaamaan sitä enemmänkin. Kevään koittaessa onkin kiinnostavaa ottaa filmi vielä tarkempaan syyniin.
Kuvaus- ja kehitysvälineet
Kyseiset kuvat ovat kehitetty kotosalla omin pikku kätösin Kodak D-76 -kehitteellä. Kamerana toimi Leica M4-2 ja optiikkapuolesta vastasi Leica Summaron 35mm f2.8. Näytekuvia ei ole säädetty mitenkään jälkikäteen, eli suoraan skannerista ulos sellaisenaan.
Agfa APX 400 esimerkkikuvia
