Ohjausta tällä hetkellä opiskeleva Anna Äärelä on kerennyt jo tekemään paljon valokuvauksen ja liikkuvan kuvan puolella. Hänen vakuuttavasta portfoliostaan huokuu vahva näkemys valosta ja kuvankäsittelystä. Hääkuvaajana hänellä on myös vahva kädenjälki, jonka tunnistaa herkkyydestä unenomaisiin hetkiin.
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
En osaa sanoa tarkkaa hetkeä, milloin kiinnostuin valokuvauksesta. Se on aina ollut osa elämää jollain tapaa. Perheemme asui 90-luvulla Australiassa, joten vanhempamme kuvasivat meistä lapsista paljon VHS-kasetteja, joita he lähettivät Suomeen sukulaisille. Kuvaaminen on siis ollut perheessämme aina läsnä ja muistan katsoneeni maailmaa filmikameran läpi ja kuvanneeni sillä – vaikka siinä ei ollut filmiä. Minua kiinnosti se, kuinka kauniilta maailma näytti rajattuna. Tarvitsi vain löytää sopiva kulma ja valo. Minkään ei tarvitsisi näyttää siltä, miltä se näyttää silmälle.
Millainen koulutus sinulla on, vai oletko täysin itseoppinut valokuvaaja?
En ole koskaan opiskellut valokuvausta, vaan olen täysin itseoppinut. Aloitin 14-vuotiaana ja opin kaiken vain kokeilemalla ja tekemällä.
Sivuillasi lukee että lapsuus Australiassa sai sinut rakastumaan luonnonvaloon. Mitä vinkkejä antaisit kuvaajille, jotka haluavat kehittyä luonnonvalolla kuvaamisessa?
Tutki valoa kameran läpi eri kelloinaikoina päivän mittaan. Tämä auttaa hahmottamaan valon kovuutta ja pehmeyttä, sekä millaisen tunnelman se kuviin luo. Näin opit myös millaisesta valosta pidät. Kaikkea ei tarvitse myöskään kuvata myötävalossa, vaan joskus vastavalo tuo kuviin mielenkiintoisemman tunnelman.
Kuvissasi on rauhallinen tunnelma ja paljon luontoa. Mikä inspiroi sinua tällä hetkellä?
Tällä hetkellä minua inspiroi aikalailla tämän vastakohta – synkkyys ja jännitys. Olen kiinnostunut hyvin paljon pelien maailmasta, jota olisi mielenkiintoista kokeilla myös lyhytelokuvia tehdessä. Minua kiehtoo esimerkiksi Alan Waken synkkä maailma.
Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?
Hyvin tärkeä. Mielestäni kamerassa oleva kuva on vain luonnos lopullisesta kuvasta. Kamera ei toista värejä sillä tavalla, miten ne näen. Kuvankäsittely luo vapauksia luoda jotain todellisuudesta kohotettua ja unenomaista kauneutta.
Mikä on itsellesi tärkein varuste kamerarepussasi?
Tällä hetkellä olen rakastunut juuri hankkimaani Sigma Artin 24mm 1.4 linssiin. En tiedä onko se tärkein varuste, mutta se on tuonut tekemiseen paljon uusia näkökulmia.
Ketä kuvaajia itse ihailet, ja miksi juuri näitä?
Ihailen ennemmin yksittäisiä valokuvia, kuin valokuvaajia. Yksi kuvaaja on kuitenkin kulkenut mukana koko elämäni ja hän on Annie Leibovitz. En vain voi sille mitään – rakastan hänen kompositioitaan ja studiomaista valon käyttöä luonnossa.
Mihin viimeaikaiseen kuvaasi olet erityisen tyytyväinen ja miksi?
Otin lomallani kuvan hääparista Brooklyn Bridgella, mikä oli täysi sattuma. Kuvassa yhdistyy rakkaus, valo, kaupunki ja luonto. Pidän eniten tilanteista, jotka syntyvät sattumalta ja ovat ohi sekunnissa. Tämä kuva oli ainoa, jonka ehdin nappaamaan ilman että turisteja käveli ohi. Jos suunnittelen kuvaustilanteita liikaa, niistä saattaa kadota hetken aitous.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on valokuvauksen suhteen?
Haluaisin päästä kuvaamaan lisää elokuvien kuvauspaikoille, sillä siellä on hyvin erikoisia tilanteita ja valaisuja. Haluaisin myös viimein oppia studiossa kuvaamista, sillä tähän mennessä olen luottanut pelkästään luonnonvaloon.
Lisää Annan kuvia löytyy täältä: Portfolio
