14 huhti

Arviossa Ilford Pan F+ ISO 50 mustavalkofilmi (35mm)

Ilford Pan F on varmasti yksi suosikkifilmeistäni. Kyseessä on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta täytyy sanoa, että Pan F on pidemmän aikaa kyllä ollut tehtävälistallani. Pan F on erittäin hidas filmi, jonka ISO-arvo on vaivaiset 50. Kyseessä ei siis ole mikään maailman yleiskäyttöisin filmi. Se sopii erittäin aurinkoisille päiville, mutta taivaan mennessä pilveen, kannattaa laukusta kaivaa nopeammalla filmillä varustettu vararunko.

 

Hitaan filmin edut

Noh, mitäs näin hitaalla filmillä sitten tekee? Voisi äkkiseltään kuvitella, ettei hitaudesta ole muuta kuin haittaa. Hidas ISO mahdollistaa ensinnäkin sen, että voit kuvata täydellä aukolla keskellä kirkasta päivää sellaisella tyypillisellä filmijärkkärillä, jonka maksimi suljinnopeus on 1/1000. Täydellä aukolla keskellä kirkasta kesäpäivää tietenkin luo täysin omanlaisen lookkinsa, eli taiteellisen tehokeinon luomiseen hidas filmi on omiaan.

 

Itse satuin kulkemaan kaupungilla Olympus OM-2n -järkkärini kanssa, jonka nokalla sattui olemaan 50mm f1.8 -objektiivi. Edellinen filmirulla pääsi loppumaan ja laukussa oli yksi rulla Pan F:ää, jota olen pihtaillut sopivalle päivälle. Nyt sattui olemaan kevään yksi aurinkoisimpia päiviä, joten en malttanut olla kokeilematta. Suurella aukolla keskellä päivää kuvaaminen on myös houkuttanut jo pitkään, vaikka olenkin itse melko maltillinen bokeh -intoilija. Mutta kun tilaisuus tarjoutuu niin en malta olla eksperimentoimatta. 35mm tai 50mm objektiivilla omaan silmään mieluisin tausta syntyy usein f8 hujakoilla, sommitelmasta ja lukuisista muista asioista siis tietenkin riippuen. Eli jos sellaista hillittyä klassista dokumentaarishenkistä lookkia tavoittelee, ovat pienemmät aukot ehdottomasti oikea valinta. Ennen vanhaan ei taustablörinään suhtauduttu kuin mihinkäkin itseisarvoon, vaan valokuvauksessa enemmänkin arvostettiin sitä, että tarkkuusalueelle saatiin sommiteltua mahdollisimman paljon asioita. Tässä old school -henkisessä ajatusmaailmassa siis usein miten pysyttelen, mutta nyt otin siitä hyvinkin tietoisen pesäeron. Näin hitaalla filmillä VOI toki kuvata ihan ns. normaalistikin, mutta jos tykkää kovasti bokeh-meiningistä, tällä filmillä se onnistuu leikiten. Kuvasin suurimman osan näistä kuvista aukon ollessa joko f1.8 tai 2.8 ja suljinajan ollessa joko 1/1000 tai 1/500. Hain tietynlaista bokeh-lookkia omissa esimerkkikuvissani, pääasiallisesti erilaisten abstraktioiden luomiseen. Kannattaa vaan pitää mielessä, että tarkentaminen isoilla aukoilla onkin sitten vähän haastavampi homma, jos kyseessä on edes aavistuksen liikkuvampi subjekti.

 

Hitaat filmit tyypillisesti ovat myös hyvin hienorakeisia ja Pan F on varmasti yksi hienorakeisimmista mitä olen ikinä kokeillut. Kinofilmikoossakaan rakaisuutta ei oikeasti juurikaan ole. Jälki on hyvin pehmeää ja kermaista. Olen ehkä jonkin toisen filmin arviossa jo todennut, että rakaisuus ja bokeh eivät tunnu sopivan mustavalkokuvauksessa mielestäni kovin hyvin yhteen. Korostettu bokeh, imho, vaatii siloisen kuvanlaadun mustavalkokuvissa. Pan F on varmasti siloisimpia mitä markkinoilla on, joten bokeh-sekoiluun se sopii senkin puolesta erinomaisesti. Mustavalkopotretteihin Pan F olisi varmasti aivan omiaan!

 

Hienorakeisuutensa ansiosta Pan F:stä saa tehtyä vaivatta suurennoksia, ilman että rakeisuus pääsisi liiaksi haittaamaan. Itse en tällä hetkellä tee pimiövedoksia, mutta kun taas innostun siitäkin puuhasta, suosisin kyllä varmasti jotain tämän henkistä filmiä suurennosten tekemiseen.

 

Kuvanlaatu

Pan F:n kuvanlaatu on kaikin puolin huippuluokkaa. Vaikka sitä ns. filmiraetta ei visuaalisesti niin olekaan paljaalla silmällä hyvin nähtävissä, näyttävät Pan F:n kuvat kuitenkin ihan oikeilta filmikuvilta. Monihan kuvittelee, että filmilookki syntyy nimenomaan rakeisuudesta, mutta ei näitä kuvia digikuviksikaan kyllä erehdy hevin luulemaan. Filmin ja digikuvien väliset kuvanlaadulliset erot ovat huomattavasti monimutkaisemmat kuin pelkkä rakeisuus. Siihen liittyy myös mm sävyntoisto-ominaisuudet, jotka Pan F:ssä ovat hyvin mieluisat. Kaikki näyttää niin täyteläiseltä ja täydelliseltä! Kontrastia voisi ehkä olla pykälä enemmän, mutta sellaisen lisääminen jälkikäteen nyt ei ole temppu eikä mitään, päätyi kuva sitten Photoshopiin tai pimiöön. Niin ja sitten se tarkkuus. Kyllä — tämä on tarkka filmi! Ei nuhjuisuutta tai röpelöisyyttä.

 

Oheisia esimerkkikuvia on käsitelty jonkin verran, lähinnä sävyjen osalta. Kontrastia on joihinkin kuviin lisätty hitusen ja omia valotusvirheitä hieman peitelty kurveja säätämällä Photoshopissa.

 

Kehitin kuvat itse kotona Kodak D-76 -kehitteellä, 1:1 liuoksella. Jollain toisella kehitteellä saisi varmaan Pan F:n ominaisuuksista vieläkin enemmän iloa irti, mutta itse käytän D-76:sta tällä hetkellä suunnilleen kaikkeen ja silläkin tuli mielestäni erittäin hyvää jälkeä.

 

Ilford Pan F+ -filmiä myy muun muassa Kameratori — suosittelen lämpimästi kesäfilmiksi!

 

Ikkunan läpi täydellä (f1.8) aukolla kuvattu otos Suomenlinnan lautan odotustilasta. Vaikken ollutkaan erityisen lähellä kohdetta, sai f1.8 aukolla taustan ja etualan pamahtamaan täysin epäteräväksi. Erityisesti ikkunaheijastukset loivat erittäin kiinnostavia abstraktioita.

 

Toinen kuva samasta aiheesta. Tätä kuvaa rajasin jonkin verran jälkikäteen, jonka takia rakeisuuttakin jopa hieman näkee. Ikkunasta heijastuvat ympäristön omat tekstuurit erehdyttävästi korostavat filmiraetta myös.

 

Ravintola Kauppatorin kupeessa.

 

Vielä kolmas kuva Suomenlinnan lautalta. Tuli muuten ihan hyvä portfoliokuvaehdokas tästä otoksesta. Kuva on otettu ikkunan läpi, eli kuvaan eksyi jonkin verran jälleen kiinnostavan näköisiä heijastuksia tunnelmaa korostamaan.

 

Yritin kuvata myös liikkuvia kohteita täydellä aukolla. Tämä taisi olla niistä otoksista lähinnä onnistunutta, mutta kun tarkkaan katsoo, niin ei se tarkennus ihan kyllä nappiin mennyt tässäkään kuvassa, vaikkei kohde paljon liikkunutkaan. Jos nyt kuitenkin leikitään, ettei pieni tarkennusvirhe haittaa, on tällaisessa tyylissä ehdottomasti puolensa. Taustan pamauttaminen blurriksi isolla aukolla auttaa erottamaan kohteen taustasta silloin kun ei muuten vaivaudu sommittelemaan kuvaa toimivaksi.

 

Tämäkin kuva on napattu täydellä aukolla, mutta vähän stabiilimmasta kohteesta, jolloin tarkennukseenkin voi keskittyä huolella.

 

Stabiili kohde täydellä aukolla part II.

 

Tässä kuvassa abstraktisuus lähtee jo aika lapasesta, mutta jos sellaisesta tykkää niin mikäs siinä. Tällaista kuvaahan ei oikein voisi ottaa esim. ISO 400 filmillä kirkkaana päivänä, ellei sitten satu kuvaamaan jollain ihme titaaniverhoisella super-Nikonilla jossa on 1/4000 suljinaika käytössä. Kuvassa on yksityiskohta polkupyörän tangosta, joka on kuvattu täydellä aukolla hyvin läheltä.

 

Toinenkin polkupyörän lähikuva. Ei mikään maailman kiinnostavin kuva sisällöllisesti, mutta kuvanlaatua havainnoillistavana testikuvana kyllä oikein toimiva. Kuvaan on lisätty jälkikäteen hieman kontrastia kyllä, mutta muuten ei paranneltu mitenkään. Pan F:n sävyntoisto on mielestäni ihan omaa luokkaansa ja tässäkin kuvassa kaikki tekstuurit näyttävät hyvin aistitarkoilta ja eloisilta.

 

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.