Arvostelussa Kodak Ektar 100 -värinegatiivifilmi

Kodak Ektar ei juuri esittelyitä kaipaa. Se on yksi Kodakin tunnetuimmista ja suosituimmista tällä hetkellä tuotannossa olevista värinegatiivifilmeistä. Tai jos ei ihan suosituimpia, niin ainakin yksi arvostetuimpia ja halutuimpia värifilmejä.

Ammattikäyttöön tarkoitettu värifilmi

Kyseessä ei nimittäin ole ihan se edullisin filmi. Kyseessä on alkujaan ammattikäyttöön suunnattu filmi, eikä sitä siihen hintaan (kinofilmirulla maksaa tyypillisesti reilun kympin ja rullafilmi vähän vajaa 10€) tule useinkaan täysin aivottomasti roiskittua.

Itselleni Ektar on harvinaista herkkua, ei niinkään arkifilmi.

Esimerkkikuva Ektarista keskiformaatin koossa. Rolleicordilla tarkentaminen ei näköjään kuulu vahvuuksiini, mutta jos pikku tarkennusvirheitä ei lasketa, näyttää kyllä Ektar myös keskiformaatissakin erittäin hyvältä.

35mm ja 120 -versiot

Ektaria saa sekä 35mm kinofilmikoossa että 120-rullafilminä. Itse kuvaan enimmäkseen mustavalkofilmiä kinokoossa, mutta silloin kun kuvaan värinegaa, on Ektar aina ensimmäisenä ostoslistalla. Keskiformaatissa en ole tätä ennen Ektaria kokeillut aikaisemmin. Odotukset olivat siis korkealla!

Toinenkin esimerkkikuva Ektarista keskiformaatin kuvassa. Tämäkin kyseinen kuva on napattu Rolleicordilla ja tällä kertaa tarkennuskin mennyt jopa nappiin.

Ektarin tarkkuus

Ektarissa on muutamia selkeitä ominaispiirteitä. Ensinnäkin se on erittäin tarkka, lähes rakeeton filmi. Sen voi nähdä joko hyvänä tai huonona piirteenä. Resoluution ystäville se on tietenkin erinomainen asia, sillä Ektarin 35mm negasta saa tarkkuutensa ansiosta tehtyä isojakin suurennoksia ennen kuin filmirae alkaa näkyä häiritsevästi.

Keskiformaatin negassa sitä resoluutiota sitten vasta riittääkin! Itselläni on Ektarin tarkkuuteen liittyen ristiriitainen suhde. Toisaalta se näyttää todella hyvältä, mutta usein filmille kuvatessani haen tarkoituksella hieman retrohtavaa lo-fi -vaikutelmaa, johon Ektar taas ei ole omillaan.

Objektiivin merkitys

Vähänkään paremmalla optiikalla kuvattuna Ektaria ei sen kummemmin erota mistä tahansa modernista vastaavasta digikuvasta. Parhaimmat Ektar-muistot onnistuin saamaan reilu vuosi sitten Canonet QL17 GIII -kameralla, joka on riittävän tarkka tehdäkseen oikeutta Ektarin laadulle, mutta optisessa lookissa ja värintoistossa, pinnotteissa jne. oli kuitenkin riittävän omaleimainen retro-fiilis. Olympus OM-1, 50mm f1.8 -kombinaatiolla Ektar taas näytti ihan liian tavalliselta.

Tarkennukseen olisi taas voinut hieman panostaa, mutta katsokaa näitä ihania värejä!

Kodak Ektarin värit

Ektarissa on myös tunnistettava väripaletti, mistä pidän erittäin paljon. Sitä verrataan usein hieman saman henkiseen Kodak Portraan, jotka kummatkin ovat värintoistoltaan tai ainakin fiilikseltään sukunäköiset. Ektarista pidän kuitenkin paljon enemmän.

Portra on toisinaan joskus jopa liian kliininen ja tylsä. Se on suunniteltu toistamaan värit realistisesti, erityisesti ihonsävyjen osalta, koska se on hyvin muotokuvaorientoitunut filmi. Ektar taas ei ole aivan omimmillaan potretteihin ja arvosteluissa monet kritisoivatkin sen vähemmän optimaalisia ihonsävyjen toistokykyjä. Itse en juurikaan ole Ektarilla potretteja kuvannut, mutta muualta lukeneena ja nähneenä, voin hyvin uskoa asian olevan juuri näin.

Kaunis väripaletti

Ektarin värit eivät siis ehkä ole optimoitu täydellisesti potretteihin, mutta väripaletti on siitä huolimatta erittäin kaunis. Se ei ole vääristetty tai korostettu, kuten Lomon filmit, mutta silti perin tunnistettava ja persoonallinen. Kyseessä on kuitenkin ihan vakavissaan suunniteltu ammattilaisfilmi, eikä ns. häröilyfilmi. Silti väripaletti on omaleimainen ja hauska.

Ektar tasapainottelee kivasti realistisen värintoiston ja hauskan lookin välillä, kallistumatta selkeästi kumpaankaan ääripäähän. Väripaletissa on hitunen retrovaikutteisuutta. Värit ovat voimakkaat ja lämpimät. Toisinaan se tuntuu hitusen pastellisävyiseltä, mutta ei samalla tavalla kuin Portra, jonka pastellisävyisyys todennäköisesti on tarkoitus imarrella ihonsävyjä.

Mihin Ektar sopii parhaiten?

Ektaria saa ainoastaan ISO 100 -herkkyydellä, joten se tykkää valosta. Kyseessä on nykypäivän standardeilla hidas filmi. Itselleni tulee Ektarista kesä mieleen. Mielestäni se sopii kaikista parhaiten esim. matkusteluun ja fiilistelyyn aurinkoisissa ja värikkäissä kohteissa.

Ylivalottumaan päässyt kuva. Ektarissa on onneksi valotuslaajuutta reilusti, eikä pieni, tai vähän isompikaan ylivalottuminen yleensä pääse pilaamaan kuvaa. Jotkut käyttävät sitä jopa tehokeinona, sillä se luo oman lookkinsa. Tässä tapauksessa ylivalotuksella ei nyt ole haluttua vaikutusta ja kuva näyttää vain… noh, ylivalottuneelta. Kyseessä on kuitenkin käsittelemätön skannaus ja jälkikäsittelyllä valotuksen saisi kyllä vielä vasaroitua ojennukseen.

Kesäinen värifilmi

Periaatteesa Ektar on ns. yleiskäyttöinen filmi, mutta mielestäni sen vahvuuden tulevat esiin. kesäpäivinä kenttähommissa. Jotenkin sillä ei ole samanlaista studiokuvakonnotaatiota kuin vaikka joillakin Fujin filmeillä, jotka toisinaan tuntuvat olevan suunnattu ainoastaan studiossa nököttäville Mamiya RB67 -kuvaajille.

Ektar taas kuuluu johonkin hauskaan pikkukameraan rantakassissa tai huvipuistoon, road tripille ja lomalle. Se on suunniteltu tallentamaan nostalgisia kesämuistoja, kuten kuvia pehmistuuteista ja maailmanpyöristä.

Esimerkkikuvia Olympus OM-1:llä ja 50mm f1.8 -optiikalla

Ohessa muutamia käsittelemättömiä 35mm esimerkkikuvia, jotka ovat Kameratorin Labran kehittämiä ja skannaamia. Nämä kuvat on napattu Olympus OM-1 -kameralla, jonka nokalla keikkui perus 50mm f1.8 -objektiivi. Tällä yhdistelmällä en mielestäni saanut Ektarista ihan kaikkea irti ja kuvista tuli ikäänkuin liian hyviä kuvanlaadullisesti.

Epätarkaksi filmiksi ei tätä Ektaria kyllä pääse haukkumaan.

Esimerkkikuvia Canonet QL17 GIII -kameralla

Mustavalkofilmeissä tuntuu olevan vähemmän variaatiota ja joskus tuntuu, että ihan sama mitä mustavalkofilkkaa tunkee ihan mihin tahansa kameraan, tulee kutakuinkin samanlaista jälkeä… näin karrikoiden ilmaistuna siis. Värinegafilmeissä on mielestäni huomattavasti enemmän vaihtelua ja käytetty kuvauskalustokin vaikuttaa todella paljon oleellisemmin lopputuloksiin.

Yllä olevat Olympus OM-1:llä kuvatut valokuvat näyttivät vähän erilaiselta mitä odotin Ektarilta aikaisempien kokemuksien perusteella, joten ajattelin liittää artikkeliin myös muutaman esimerkkikuvan, jotka kuvasin vuosi pari sitten Canonetillani.

Canonet QL17 GIII tunnetaan lempinimellä köyhän miehen Leica, koska siinä on tunnetusti tarkka optiikka. Tarkkuudessa Canonet kyllä taitaa hävitä OM-1:lle — ainakin näiden testikuvien perusteella. Siinä missä OM-1:n (50mm optiikalla) piirto näytti jokseenkin liian terävältä ja kliiniseltä Ektarille kuvattuna, näyttää sama filmi Canonetilla jotenkin paljon luontevammalta ja analogisemmalta.

Olympuksen optiikassa on vähän enemmän kontrastia, rapsakkuutta ja selvästi täysin erilaiset pinnoitteet, jotka saavat värit suorastaan räjähtämään silmille. Canonet + Ektar -yhdistelmä taas tuottaa autenttisemman retro-vaikutelman, jossa on pehmeämmät sävyt ja yleisesti ottaen söpömpi kuvanlaatu. Canonet taisi valottaa kaikki alla olevat kuvat isoimmalla aukolla, joka varmasti myös vaikuttaa kuvien terävyyteen. Canon-vanhuksen optinen suorityskyky on näissä kuvissa siinä mielessä koetuksella, ettei se(kään) tuottane ihan terävintä jälkeään täydellä aukolla.