26 kesä

Arvostelussa Silberra Pan 100 -mustavalkofilmi (35mm)

Viime vuoden lopulla arvostelin uuden Silberra 200 -filmin, joka oli erittäin positiivinen yllätys. Pihtailin saman filmin hitaampaa ISO 100 versiota valoisammalle vuodenajalle ja tässä taannoin kaivoin Silberran taas kaapista ja lähdin testikuvailemaan. 

 

Laadukas pienpanimofilmi

Silberra on niin sanottu boutique-filmi, vähän niinkuin pienpanimo-olut. Viime aikoinahan markkinoille on tupsahtanut ties mitä kiinnostavia pikkuvalmistajien filmejä, kuten Kosmo Foto, JCH Street Pan, Street Candy ja ties mitä. Silberra on näistä yksi niistä tunnetuimmista tai ainakin puhutuimmista. Käyttäjäkokemukset ovat verkkokeskusteluiden ja filmivalokuvausmedioiden perusteella olleet positiivisia eikä minullakaan Silberrasta pahaa sanottavaa ole. Silberra 200 oli yksi miellyttävimmistä filmeistä pitkään aikaan. Odotukset Silberra 100 kohtaan olivat niin ikään suhteellisen korkealla, eikä tässä kyllä tosiaankaan tarvinnut sen kummemmin pettyä. 

Kuvanlaatu ja ominaisuudet

Silberra 200 vaikutti jokseenkin yllätykselliseltä filmiltä sävyjen toistoltaan. Se ei vaikuttanut niin ennalta-arvattavalta kuin monet muut vastaavat mustavalkofilmit. Silberra 100 taas valottuu, ainakin tämän testin perusteella, paljon konventionaalisemmin. Jälki muistuttaa mielestäni enemmän ns. perus mustavalkofilmiä. Mitään erityistä luonteenpiirrettä sillä ei ole. Kontrastia piisaa keskiverrosti ja tarkkuuskin on parempaa keskiluokkaa.

Hitaaksi filmiksi raekoko ei ole erityisen pieni, eli ihan samettisen pehmeään jälkeen siitä ei välttämättä ole — ainakaan käyttämälläni D-76 -kehitteellä 1:1 liuoksella. Jos en paremmin tietäisi ja olisi pakko arvata, veikkaisin tätä joko Agfa APX:ksi tai Fomapaniksi lookkinsa perusteella. Yleisfiilis on rapsakka ja retrohtava. Valmistaja kertoo sivuillaan, että filmillä on reippaasti latituudia, eli pelivaraa yli- ja alivalottumisen suhteen. Testikuvien perusteella kuitenkin näyttäisi, että filmi on aavistuksen herkkä palamaan puhki kirkkaimmista valokohdista — ainakin herkemmin kuin jotkut Kodakin ja Ilfordin super-filmit, jotka venyvät ja paukkuvat joka suuntaan muutaman aukon verran. En nyt mene kirkossa kuitenkaan kuuluttamaan näin vähäisen otannan ja kokeilun perusteella. 

Itse filmikalvo on melko ohut ja kuivuttuaan täysin lättänä, mikä on skannatessa mukava ominaisuus. Filmi ei siis kääriydy takaisin rullalle tai kupruile mihinkään suuntaan. Se myös helpottaa kehitysspiraalille lataamista. 

Oheiset testikuvat ovat täysin käsittelemättömiä, suoraan sellaisenaan skannerista tulleita tiedostoja. Kuvausvälineinä toimivat Leica M6 kamera Leica Summaron 35mm f2.8 -optiikalla. Kuvasin filmin ns. boksinopeudella, eli ISO 100 -asetuksilla. 

Boutique-filmille tyypilliseen tapaan, saatavuus hieman vaihtelee, joten lisätietojen perään kannattanee suunnata suoraan valmistajan sivuille osoitteeseen https://silberra.com 

Silberra Pan 100 esimerkkikuvia

 

Voiko hylätyn ruosteisen traktorin ohi kävellä ottamatta kuvaa, jos sattuu kuljeksimaan kameran ja mustavalkofilmi kanssa?

 

Tulevaisuuden teknologiaa Silberralle ikuistettuna.

 

Vanhaa satama-aluetta Helsingissä, Nosturin takana. Tällaiseen vanhaan estetiikkaan Silberran jälki sopii mielestäni oikein hyvin.

 

Pikainen yritelmä katukuvaushenkisestä otoksesta. Silberran rakeisuus ja rouhea jälki sopii katukuvausestetiikkaan todella hyvin.

 

Tämän kuvan herkulliset tekstuurit ja materiaalit saavat Silberran ominaisuudet hyvin esiin. Yllättävää kyllä mm. tässä kuvassa konepellin oikea ylänurkka on aavistuksen puhkipalaneen näköinen, missä ei sinänsä tietenkään mitään luonnotonta ole. Mittasin valon suunnilleen kuvan keskikohdasta, missä oli suhteelliset saman tummuiset sävyt, joten olisin odottanut tasaisempaa jälkeä luettuani, että filmillä on reippaasti valotuslaajuutta.

 

Hienosti säilyy varjoalueilla detaljitaso, kuvan menemättä tukkoon tummimmissa kohdissa. Tekstuurit näyttävät todella aistitarkoilta ja käsinkosketeltavilta.

 

Orionin vanha leffateatteri Helsingissä.

 

Tulevaisuuden teknologiaa osa 2.

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.