12 kesä

Ensimmäistä filmikameraa hankkimassa?

Onko vanhempien tai isovanhempien kaapista löytynyt vanha filmikamera, tarttuiko kirpputorilta heräteostos mukaan vai eikö sinulla ole vielä kameraa, mutta filmikuvaaminen kiinnostaa?

Filmikuvauksen aloittaminen

Filmikuvaamisen aloittaminen voi tuntua hankalalta erilaisten kameroiden ja eripituisten objektiivien keskellä puhumattakkaan erilaisista filmeistä. Tämän artikkelin tarkoitus on helpottaa filmikuvaamisen aloittamista.

Tässä artikkelissa esitellään filmikuvaamisen aloittaminen kinofilmin kannalta, sillä se on tällä hetkellä yleisin filmiformaatti ja kinofilmille sopivia kameroita on eniten ja helpoiten saatavilla.

Filmikameran ostaminen

Filmikuvaamisen aloittamiseen vaaditaan tietenkin kamera. Se voi joko olla järjestelmäkamera, eli kamera johon on vaihdettavissa optiikat tai sitten kamerassa voi olla jo optiikka valmiina, jolloin sitä kutsutaan yleensä pokkariksi.

Filmipokkarit ovat näppäriä

Pokkarikamerat ovat usein pienikokoisia ja kulkevat näppärästi mukana. Näitä kameroita löytyy useasta eri hintaluokasta. Pienestä koosta huolimatta pokkarikameroiden kuvanlaatu on verrattain hyvä – varsinkin mikäli kamerassa on kiinteä objektiivi eli toisin sanoen objektiivia ei ole mahdollista “zoomata”.

Järjestelmäkamera on monipuolisempi

Aivan kaikkeen ei kuitenkaan pokkarit riitä, vaan järjestelmäkamera on parempi valinta monipuolisuuden ja säätömahdollisuuksien vuoksi. Järjestelmäkameroissa on mahdollisuus vaihtaa objektiivia eli erilaisiin kuvaustilanteisiin on mahdollisuus valita sopivan “pituinen” objektiivi. Laajaa tilannetta varten tarvitaan laajakulmainen objektiivi sekä pidemmälle kuvatessa auttaa teleobjektiivi.

Objektiivin valinta filmikameraan

Vaihtooehtona on myös zoom-objektiiivi, joka toimii usein laajakulmaisen ja teleobjektiivin kompromissina. Sitä kuinka laajakulmainen tai “pitkälle näkevä” objektiiivi on, kuvataan polttovälillä. Polttoväli ilmoitetaan millimetreissä ja erilaisille objektiiveille voidaan karkeasti esittää seuraavanlaiset viitearvot:

Lisää polttoväleistä ja niiden vaikutuksesta kuvaan voit katsoa täältä: Polttoväli

Polttovälin viitearvot kinofilmikameroissa

  • Laajakulmaksi kutsutaan objektiiveja, jonka polttoväli on pienempi kuin 35mm
  • Normaaliobjektiiviksi kutsutaan noin 50mm objektiivia
  • Teleobjektiiveja ovat 85mm eteenpäin
  • Zoom-objektiivi voi olla esimerkiksi 24-70mm tai vaikkapa 100-300mm

Erilaiset filmit

Kun filmikamera on valittu, oli se sitten pokkari tai järjestelmäkamera, tarvitaan lisäksi vielä filmi. Kinofilmit tunnistaa usein niissä olevasta 135-merkinnästä, myös 35mm filmi -nimitystä käytetään.

Kinofilmeissä on yleensä 24 tai 36 kuvaa ja se ilmoitetaan filmipakkauksessa tai itse filmirullassa. Filmejä on saatavissa pääasiassa kolmea erilaista: värinegatiivifilmi, mustavalkofilmi sekä diafilmi.

Värinegatiivifilmi on edullisia tapa aloittaa filmikuvaus

Värinegatiiivifilmi on usein edullisin tapa aloittaa kuvaamaan filmille. Värifilmin kehitys on edullisinta ja värifilmiä on yleensä helpoiten saatavilla. Monimutkaisemman kehitystavan vuoksi värinegatiivifilmit kehitetään tavallisesti kuvaliikkeissä automaattisesti koneilla. Mustavalkofilmin kehitys tehdään useimmiten käsin, joten se on kalliimpaa kuin värifilmin kehitys.

Mikä on diafilmi?

Diafilmi eroaa värinegatiivifilmistä ja mustavalkofilmistä siten, että se tuottaa suoraan positiivikuvan eli ns. normaalin kuvan. Diafilmi on useimmiten arvokkainta sekä senkin kehitys on yleensä käsityönä tapahtuvaa, joten kehitys on myös kallimpaa kuin värinegatiivifilmin.

Diafilmille on ominaista rakeeton kuva ja se on herkkä valotusvirheille. Diafilmi on valotettava oikein, eikä se anna anteeksi kuvaajan tekemää virhettä ali- tai ylivalotuksessa niin hyvin kuin värinegatiivifilmi tai mustavalkofilmi. Lisää filmien kehityksestä seuraavassa artikkelissa: Filmikuvauksen alkeet — miten ja missä kehittää filmit?

Mitä filmin herkkyys tarkoittaa?

Filmi on valoherkkää materiaalia ja jokaisella filmillä on sille ominainen herkkyys reagoida valoon. Mitä hämärämmässä kuvataan, sitä herkempää filmiä tarvitaan. Herkkyys (puhutaan myös filmin nopeudesta) ilmoitetaan ISO-arvona (myös DIN-arvoja käytetään).

Toisin kuin digikameroissa, filmin herkkyyttä ei voi säätää kuvaustilanteessa, joten filmiä hankkiessa on hyvä miettiä tulevaa kuvaustilannetta.

Millainen filmi kannattaa valita?

Tavallisesti ulkokuvaukseen sopii hyvin 100-400 herkkyyksinen filmi. Sisäkuvauksessa tarvitaan mieluusti herkempää filmiä joten 400-1600 herkkyyksinen on sopiva sinne. Hämärässä tai pimeässä kuvaamiseen tarvitaankin jo hyvin herkkää filmiä, joten kannattaa käyttää joko salamaa tai herkintä mahdollista filmiä.

Useimmissa pokkareissa on salama, joten 100-400 herkkyyksinen filmi toimii myös pimeässä salamaa käytettäessä.

Vinkki: filmiä ladatessa useimmissa kameroissa olevan filminkelauskammen kuuluu pyöriä, kun kamera viritetään ja filmi siirtyy oikein.

Kameratorin valmiit filmikitit

Filmikuvaamisen helppoa ja vaivatonta aloittamista varten Kameratorilla on valmiita filmikittejä. Ne ovat valmiiksi koottuja kokonaisuuksia, jotka sisältävät aina kaiken tarvittavan filmikuvaamisen aloittamiseen. Valmiiden kitten avulla saa varmasti toimivan ja yhteensopivan kokonaisuuden, jolla on mukava ja helppo tutustua filmikuvaamisen maailmaan.

mm
Kamerakoulu.fi

Kamerakoulun ilmaiset valokuvauskurssit auttavat sinua ottamaan parempia kuvia. Opastamme kameran käytössä ja annamme käytännönläheisiä vinkkejä kaikentasoisille valokuvaajille.

Ei kommentteja

Leave a reply