Filmikuvauksen aloittaminen on helppo juttu, vaikka se voikin digikuvaukseen tottuneelle vaikuttaa kovinkin eksoottiselta harppaukselta. Tarvitset käytännössä vain kameran, filmiä ja hieman taustatyötä.
Aivan ensin kannattaa tutustua myös juttusarjamme aikaisempiin osiin:
Filmikuvaus ei ole kallista
Ennen itse asiaan menemistä pitää korjata yksi iso harhaluulo filmikuvaukseen liittyen. Moni nimittäin kuvittelee, että filmikuvaus on todella kallista. Vaikka toki onkin totta, että filmikuvauksessa on juoksevia kustannuksia enemmän kuin digikuvauksessa, ei filmikuvaus yleisesti ottaen ole lähimainkaan niin kallista kuin voisi kuvitella.
Aloituskustannukset nyt ainakin ovat vain murto-osan, sillä melkein mikä tahansa hyvä aloittelijakamera maksaa vain murto-osan halvimmastakaan digikamerasta. Itse filmi taas kustantaa jonkin verran, mutta jos kuvaat kutakuinkin vastuullisesti ja tiedostavasti, sekä kaiken lisäksi päädyt kehittämään negasi itse, ei filmikuvaus tosiaankaan ole harrastus siitä kalliimmasta päästä.
Filmikuvauksen kustannuksista löytyy lisää tietoa tästä artikkelista: Paljonko filmille kuvaaminen maksaa?
Filmikuvaajia löytyy joka lähtöön
Meillä kaikilla on erilaiset taustat. Jotkut meistä palaavat filmikuvauksen pariin viidentoista vuoden tauon jälkeen ja osa taas tutustuu filmiin ensi kertaa. Jollakin taas saattaa olla jotain muuta valokuvaustaustaa ja jollekin taas harrastus saattaa olla täysin uusi.
Vaikka aikaisempaa kokemusta ei olisikaan, ei filmiä kannata pelästyä. Joskus ei muuta vaihtoehtoa ollutkaan ja silti kaiken ikäiset ihmiset taustasta huolimatta pystyivät aloittamaan valokuvauksen hyvin rajoittuneilla pohjatiedoilla.
Filmikuvausyhteisöt
Nykypäivän ihmiset ovat tietenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on mieletön määrä tietoa ja resursseja saatavilla. Filmikuvaus on todella suosittu harrastus ja yhteisönä todella ulospäin suuntautunut ja auttavainen. Apua löytyy netin täydeltä ja monet sosiaalisen internetin kokoontumispaikat ovat oivia paikkoja kysellä vinkkejä. Suomenkielistä avustusta kaipaaville esim. Facebookin Filmikuvausryhmä on hyvä paikka kysellä neuvoja.
Filmikuvauksen aloittaminen
Itse aloitin filmikuvauksen joskus teini-ikäisenä, vuonna 1997 ja palasin sen pariin vuonna 2016. Tietoa perusasioista oli vuonna -97 huomattavasti hankalampi saada kuin nykypäivänä. Käytännössä pääsin kuitenkin hyvään vauhtiin sen ajan halvimmalla järkkärillä ja eksperimentoimalla milloin milläkin filmillä. Ei se nykyäänkään sen vaikeampaa ole.
Inspiraatio on pääasia
Filmikuvaukseen palatessani tajusin, että koko homma oli huomattavasti helpompaa mitä olin ehkä muistanut ja sitä haluaisin juuri sinullekin alleviivata. Kun palasin filmikuvauksen pariin, en muistanut ensimmäistäkään asiaa, kuten miten filmi ladataan kameraan. Aloitin kutakuinkin alusta, joten voin omasta kokemuksesta sanoa, ettei se oikeastaan vaatinut kummoisempia ponnistuksia. Pääasia on, että inspiraatio on kohdillaan. Kun intoa riittää, ei tarvitse muuta kuin sen kameran ja pari filmirullaa! Kaikki muu tulee sitten itsestään.
Filmikameran hankkiminen
On varmastikin hyvin yksilöllistä miten filmikärpänen pääsee ketäkin puraisemaan. Ehkä olet löytänyt jostain kaapin perukoilta vanhan kameran, josta ajatus on lähtenyt tai ehkä vain ajatus filmin estetiikasta kiinnostaa. Niin ollen on siis aivan mahdotonta antaa mitään yhtä yleisneuvoa siitä miten aloittaminen kuuluisi oikeaoppisesti tapahtua. Jokunen vinkki voi kuitenkin olla paikoillaan.
Kuten aikaisemmissa artikkeleissa jo mainittiin, on filmityyppejä, -kameroita ja -formaatteja aikamoinen määrä. Jotkut innostuvat mustavalkokuvauksesta, jotkut taas väristä. Joku taas saattaa olla kiinnostunut järkkäreistä ja joku pokkareista tai vaikka pikafilmikameroista kuten polaroideista tai instaxeista.
Kiinnostipa millainen filmikuvaus tahansa, yksi hyvä vinkki on kuitenkin aloittaa kameralla, joka toimii. Suurin osa filmikameroista on jo nähnyt paljon elämää eivätkä kaikki ihmiset välttämättä pidä omaisuudestaan hyvää huolta, kuten esimerkiksi huollata kameroitaan tai edes varastoi niitä oikein.
Ensimmäinen filmikamera
Itse aloitin filmikuvauksen, siihen palatessani siis, vanhalla Canon AE-1 -järjestelmäkameralla, joka on erinomainen aloittelijakamera. Ihme kyllä se jopa vielä toimi näiden kaikkien vuosien jälkeen, vaikka se olikin lojunut vintillä laatikossa sellaiset kymmenen viisitoista vuotta. Itselläni kävi siis siinä mielessä hyvä tuuri, sillä filmikuvauksen aloittamisessa on ehkä tärkeämpiäkin asioita kotitehtävien listalla kuin rämän kameran kanssa tappelu.
Filmikameran ostaminen
Jos ihan varman päälle haluaa ottaa, kannattaa tutustua Kameratorin tarjontaan, joka myy huollettuja ja tarkastettuja tuotteita. Asiakaspalvelu on myös kohdillaan eikä valinnanvaraa tosiaankaan voi moittia puutteelliseksi. Kameratorilla on liiketilat Tampereella ja Helsingissä, eli tuotteita pääsee ihan omin kätösin tarvittaessa kokeilemaan.
Helsingin liikkeellä tosin ei ole niin paljon tuotteita hyllyssä, joten jos ihan oikeasti haluaa käydä tutustumassa livenä kameratarjontaan, retki Tampereelle on aina hyvä idea! Kamerat saattavat näyttää kuvissa ja tuntua omassa kädessä hyvinkin erilaiselta, joten niiden kokeileminen itse on aina hyvä idea.
Ensimmäisestä filmikamerasta ei kannata maksaa paljoa
Kaiken maailman Tori.fistä ja Huuto.netistä tietty voi tehdä hyviä löytöjä, mutta kameroista ehkä kannattaa silloin itse tietää jo jotain, ettei saa sikaa säkissä. Sama koskee myös kirpputorihankintoja. Edessä saattaa olla myös reissu kamerahuoltoon. Ensimmäisestä kamerasta ei ihan maltaita kannata maksaa. Parhaimmassa tapauksessa muutamilla kympeillä, tai ainakin satasella, saa jo kaiken tarvitsemansa alkuun päästäkseen.
Osa meistä filmikuvaajista on kiinnostunut vanhoista kameroista ja osalle taas se itse filmi mediana on pääasia, eikä niinkään onko kamera tehty joskus nakkisodan aikaan. Ei siis ole mikään tyylirikko aloittaa filmikuvausta simppelillä muutaman euron pokkarikameralla tai muovisella 1990-luvun järkkärillä. Filmiähän ne yhtä lailla kaikki syövät.
Mistä filmiä kannattaa hankkia?
Filmiä saa hankittua tänä päivänä yllättävän helposti, vaikka se onkin kioskien ja päivittäistavarakauppojen hyllyltä kadonnutkin. Eipä välttämättä valokuvausliikkeistäkään sitä aina saa, mutta filmi on silti aika kaukana kuolleesta mediasta. Nähtäväksi jää, palaako filmi ikinä valtavirtaan.
Todennäköistä on, että se jää marginaalisemmaksi valokuvauksen muodoksi kuin digikuvaus, eikä niin ollen palaa Prisman hyllylle, mutta kuten kuka tahansa rakkaalle harrastukselleen omistautunut kuvaaja tietää, filmiä saa hankittua helposti kun tietää mistä etsiä.
Filmin etsiminen
Jos siitä kotipaikkakuntasi kivijalkaliikkeestä ei enää filmejä saa, internetistä löytyy luonnollisesti apua. Jälleen on tietenkin hehkutettava kotimaista Kameratoria, josta löytyy hyvin laaja valikoima erilaisia filmejä eri formaateissa. Tuotteet saa tilattua postitse kotiin tai sitten kannattaa tehdä jälleen ekskursio joko Helsingin liikkeelle, jossa siis on filmejä suoraan hyllyssä, tai Tampereen liikkeelle.
Itse pääkaupunkiseutulaisena voin sanoa, että Helsingistä ainakin myös Fredan FotoYks on tunnettu hyvästä filmivalikoimastaan ja samaten Liisankadun TeleFoto Kruununhaassa. Kummastakin liikkeestä saa myös mm. pimiötarvikkeita, mutta varsinaista filmikuvauskalustoa kummassakaan liikkeessä ei ole hyllyssä.
Filmin tilaaminen ulkomailta
Myös monet ulkomaiset verkkokaupat ovat hyviä paikkoja hankkia filmiä. Esim. Fotoimpex ja Analoque Wonderland ovat varsinaisia filmikuvaajan karkkikauppoja. Aina voi tietenkin kääntyä myös eBayn puoleen, josta löytää yllättävän paljon filmitarjontaa.
Opettele valokuvauksen perusasiat
Filmikuvausta aloitellessa kannattaa palata valokuvauksen perusteiden äärelle. Kameratarjonnasta toki löytyy esim. 1990-luvun lopun järjestelmäkameroita, jotka eivät toiminnaltaan juurikaan eroa nykyisistä järkkäreistä toimintojensa puolesta. Niistä saattaa löytyä hyvinkin automaattitarkennukset ja valotusautomatiikka sekä kaikki muutkin pelit ja kiikut.
Filmikuvaus opettaa valokuvaamaan
Yleisesti ottaen filmikuvaus on huomattavasti manuaalisempaa hommaa, jossa kädet pitää työntää sinne saveen. Filmikuvausta luonnehditaankin aika usein parhaaksi keinoksi oikeasti oppia valokuvaamaan, sillä melkeinpä aina joutuu suoraan kasvotusten omien taitojensa ja tietämyksensä kanssa. Kannattaa siis kerrata ja sisäistää miten oikeaoppinen valotus tapahtuu.
Kuinka hyvin siis oikeasti tiedät mitä suljinaika, aukko tai ISO-herkkyys ovat? Nehän ovat valotuksen pyhä kolminaisuus, jotka ymmärtämällä voit periaatteessa kuvata tuosta noin vaan ihan millä tahansa uudella tai vanhalla kameralla. Myös mm. optiikan ja käsin tarkentamisen ymmärtäminen helpottaa kuvaamista olennaisesti.
Filmin kehittäminen
Filmit voi joko kehittää itse tai viedä labraan. Kummassakin on puolensa. Pähkinänkuoressa voi sanoa, että kotona kehittäminen on todella edullista sekä yllättävän helppoa ja hauskaa. Sen lisäksi se kuuluu olennaisesti filmikuvauksen luomisprosessin kokonaisuuteen. Sekä mustavalkokuvia että värikuvia voi kehittää itse.
Kannattaa tutustua asiaa käsittelevään artikkeliimme, joka löytyy täältä: Miten ja missä kehittää filmit?
Filmit digitaaliseen muotoon
Kuvat saa helposti digitaaliseen muotoon esim. Instagramiin postaamista varten. Oman skannerini hankin viidellä kympillä käytettynä, mutta aparaattiin saa kyllä helposti kulutettua yhtä paljon rahaa kuin kameraankin.
Jos haluaa aivan alkajaisiksi hieman tökkiä kepillä jäätä, pääsee helpolla alkuun kun vie liikkeeseen tai esim. Kameratorin labraan kehitettäväksi ja skannattavaksi pari ensimmäistä kokeilurullaansa, ja vasta sen jälkeen ryhtyy kehittämään kotosalla.
Tiedon hankkiminen ja konnektoituminen
Kun palasin filmikuvauksen pariin, kuvittelin että olin likimain ainoa filmistä kiinnostunut ihminen koko maailmassa. Vähänpä tiesin, sillä en suinkaan ollut ainoa. Ilmeni, että sadat ja tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat palaamassa takaisin filmiin ja monet diginatiivit ovat nyt löytäneet sen täysin uutena asiana.
Filmi onkin palaamassa suosioon syystä tai toisesta ja hengenheimolaisia on maailma täynnä. Huomasin, että netistä löytyy paljon hyödyllisiä yhteisöjä, joista saa hankittua paljon tietoa. Instagramkin tuntui olevan pullollaan filmikuvaajia. Nämä resurssit kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi esimerkiksi konnektoitumalla muihin kuvaajiin.
Filmiaiheiset blogit ja podcastit
Iloiseksi yllätyksekseni filmikuvausaiheisia podcastejakin löytyi jokunen ja lisää tulee kuin sieniä sateella. Suosituin lienee Film Photography Podcast, eli FPP, joka on myös oma pitkän linjan suosikkini.
Sen lisäksi kannattaa tutustua myös esimerkiksi Sunny 16 -podcastiin ja vaikkapa Kodakin omaan Kodakeryyn. Muita hyviä ovat Classic Camera Revival ja Studio C-41.
Filmikuvausaiheisia blogejakin löytyy luettavaksi todella paljon. Kirjoitan itsekin yhtä sellaista nimeltä Attempts at 35mm.
YouTube on myös erinomainen tiedonlähde. Filmiaiheisia kanavia on niin tuhoton määrä, etten edes tiedä mistä aloittaisi niiden suosittelemisen. Esimerkiksi Matt Dayn kanava on mieluisaa katsottavaa, josta löytää aina jotain uutta ja kiinnostavaa.
Ylös, ulos ja kuvaamaan!
Lopulta filmikuvauksen aloittaminen ei ole tosiaankaan sen monimutkaisempaa kuin painua ulos kameransa kanssa ja rohkeasti ryhtyä kuvaamaan. Kannattaa varautua siihen, että kantapään kautta tulee opittua paljon asioita ja prosessina filmikuvaus on varmasti erilainen ja alkuun haastavampi kuin digikuvaaminen.
Mokailu on kuitenkin normaalia ja kuten mikä tahansa harrastus, vaatii filmikuvauskin harjoittelua. Ei siis kannata lannistua tai olla kärsimätön. Muista myös, että filmikuvaus ei lopulta tee valokuvauksen varsinaisista haasteista yhtään sen hankalampia.
Ja päin vastoin, digikamera ei myöskään ratkaise niitä, vaikka se saattaakin luoda harhaanjohtavan helppouden tuntemuksen. Kuvasitpa sitten millä välineellä tahansa, esimerkiksi subjektin löytäminen ja kaikki muutkin taiteellisen ja visuaalisen ilmaisun haasteet ovat aina yhtä vaikeita.
Ihan alkuun ei kannata suhtautua kuvaamiseen turhan vakavasti. Ensimmäiset rullat kannattaa pitää testeinä ja totutella vain uusiin välineisiin. Kannattaa pitää sopivan rento meininki ja hakea tuntumaa. Syvään päätyyn ehtii kyllä sukeltaa kun on ensin vähän ottanut esimakua. Eli ei siis muuta kuin kamera kaulaan ja kuvaamaan!
