Filmitestissä Fujicolor Pro 400H

Filmitestien sarjassamme on tällä kertaa syynissä jälleen yksi Fujifilmin värinegatiivifilmeistä nimeltä Fujicolor PRO 400H. Kyseessä on Fujin ammattilaiskäyttöön tarkoitettujen filmien yksi hienostuneimmista tuotteista.

Ammattilaiskäyttöön suunnattu värifilmi

Ihan mikään budjettifilmi Pro 400H ei ole. Jos olisi, saattaisin hyvinkin löytää itseni ostamassa sitä useammin. Sen verran paljon nimittäin pidin jäljestä. 35mm, eli siis kinofilmiversio maksaa tätä kirjoittaessa Kameratorilla 11€ per 36 kuvan rulla.

Keskiformaatin rullafilmi, eli 120-versio kustantaa 9,50€. Kyseessä on siis pykälän Portraa ja Ektaria kalliimpi filmi, mutta hintalaatusuhde on kyllä siitä huolimatta kohdillaan. Pro 400H ei tosiaan ole mikään lelu.

Fujicolorin värimaailma

Fujin värifilmeissä on mielestäni aivan omanlaisensa värimaailma, joka ainakin omaa silmääni hivelee kovin. Fujeissa on yleensä sangen hienostunut ja aavistuksen pastellinen väripaletti, jonka ansiosta se sopii todella hyvin hää- ja muotikuvaukseen. Filmi toistaa ihonsävyjä todella hyvin.

Fujifilm julkaisi Pro 400H:n alkujaan vuonna 2002 (eri nimellä tosin), eli filmiksi se on todella uusi tuote. Jälkikin on hyvin moderni. Vintage-harrastajalle tämä ei siis välttämättä ole se kaikista uskottavin filmivalinta.

Päivänvalotasapainotettu värifilmi

Fujicolor Pro 400H on päivänvalotasapainotettu filmi, joskin satuin kuvaamaan sillä jonkin verran myös sisätiloissa hämärässä valossa, jossa filmi kyllä suoriutui perin hyvin. Jos nyt ei satu hää- tai muotikuvaaja olemaan, suosittelisin kyllä oman testailuni perusteella tätä filmiä kyllä kaikille ihan kaikenlaiseen kuvaamiseen.

Itse olen aika kaukana hää- tai muotikuvaajasta ja yleensä kuvaan värikuvia vähän kaikenlaisista sattumanvaraisista aiheista — kuten esimerkkikuvistakin varmasti näkee.

Fujicolorin kuvanlaatu

Kuvanlaadusta ei löydy oikeastaan mitään moitittavaa. Pro 400H on todella hienorakeinen kuva sekä 35mm että keskikoon formaatissa. Sopii siis hyvin suurennoksiin. Hienorakenteisesta koostumuksesta huolimatta Pro 400H ei silti näytä mitenkään sen vähempää filmimäiseltä.

Jos filmikuvauksesta tykkää filmi-lookin takia, ei Pro 400H:ta tarvitsee pelästyä. Vähäisessä valossa sisätiloissa ottamani testikuvat näyttävät selkeästi rakeisemmilta kuin päivänvalossa otetut. Rakeen erottuessa selkeästi, ei se näytä ollenkaan huonolta, vaan sangen miellyttävältä.

Esimerkkikuvien kalusto

Yleensä en malta olla kajoamatta värikuvien sävyihin, mutta nämä esimerkkikuvat liitin mukaan käsittelemättöminä luomuversioina. Ensimmäiset kolme kuvaa ovat kuvattu Leica M6 kameralla, jossa nokalla oli Leica 35mm f2.8 -objektiivi vuodelta 1960.

Kyseessä on sen verran vanhaa vuosikertaa oleva objektiivi, että sen linssipinnoitteet piirtävät aavistuksen hentoisempia sävyjä kuin modernimmat linssit. Itse kyllä pidin tästä lookista todella paljon. Erilaisista kuvauskohteista huolimatta kaikissa kuvissa on hämmentävän yhtenäinen sävymaailma.

Esimerkkikuvat Olympuksella

Satuin kuvaamaan myös Olympus OM-1 kamerallani toisenkin rullan. Olympuksessa oli 50mm f1.8 -objektiivi, jossa on huomattavasti enemmän värejä korostava piirto. Omaan makuuni tuli ehkä jopa vähän liian räikeää jälkeä.

Johtuuko sitten niistä pinnotteista vai mistä. Näissä esimerkkikuvissa on tietty hyvin erilaiset olosuhteet. Toisella kameralla kuvatut fotot olivat kaikki ulkoilmassa samankaltaisessa valaistuksessa kuvattuja otoksia, kun nämä taas ovat keinovalossa huomattavasti hämärämmässä. Perin erilainen jälki joka tapauksessa. Näissä Olympuksella kuvatuissa esimerkkikuvissa kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota huomattavasti rouheampaan rakeisuuteen.

Keskiformaatin esimerkkikuva(t) Rolleicordilla

Testasin filmiä myös keskiformaatin versiona. Kalustona oli neliön muotoisia 6×6 kuvia tekevä Rolleicord TLR-kamera. Rolleicordin 6×6 kuvia mahtuu yhdelle filmirullalla kaksitoista kappaletta. Niiden kanssa tosin kävi nyt niin, että oikeastaan yksi niistä kahdestatoista kuvasta oli millään tavalla salonkikelpoinen.

Niin ollen keskiformaatin esimerkkikuvasaalis jäi tällä kertaa vähän laihan puoleiseksi. Tyylillisesti mielestäni Rolleicordin (joka siis on hyvin vanha kamera) optiikka ja piirto eivät sopineet muutenkaan erityisen hyvin yhteen tämän filmin modernin lookin kanssa.