Viime aikoina olen arvostellut enimmäkseen mustavalkofilmejä, mutta nyt kun kevät on edennyt pitkälle, on kieltämättä tehnyt mieli tutkiskella värifilmille kuvaamistakin taas pitkästä aikaa. Talven jälkeen on mahtavaa huomata miten värit palaavat ympäristöön. Heti lumien sulettua, nappasin Rolleicordin kaapista ja painuin pihalle kevätsäähän Fuji 160NS keskiformaatin värifilmin kanssa.
Filmille kuvaaminen on hidasta
Tätä kirjoittaessahan toki eletään jo miltei kesää ja täytyykin pitää mielessä kuinka hidas prosessi filmille kuvaaminen voi toisinaan olla. Kuvasin nämä kuvat jo kuukausi pari sitten ja tällä välin filmirulla on ehtinyt seistä jääkaapissa säilössä ehkä viikon tai kaksi kunnes sitten lopulta lähetin sen kehitettäväksi Kameratorille, josta se sitten lopulta palasi kehitettyjen kuvien muodossa takaisin minulle. Toisinaan kuvanottohetkestä ehtii etääntyä pitkänkin ajan.
Testissä Fuji 160NS värinegatiivi rullafilmi
Fuji 160NS on minulle täysin uusi tuttavuus, mutta valistunut arvaukseni oli, että kyseessä on erittäin hieno filmi. Kuvasin koko rullan samalla kuvausretkellä, joka oli suhteellisen pilvinen, mutta kirkas päivä. Asuinpaikkani lähellä on parikin eri lokaatiota, jossa on tusinan verran hylättyjä vanhoja autoja. Olen pari kertaa aikaisemminkin käynyt niitä kuvaamassa 35mm filmille, mutten koskaan ole oikein kinofilmille onnistunut tallentamaan näitä traagisia näkyjä.
Keskiformaatilla kuvaaminen
Keskiformaatti tuntui sopivan siihen tarkoitukseen paremmin. Keväällä luonnossa on se ohikiitävä hetki on lumet ovat juuri sulaneet eikä ole enää märkää, mutta jolloin kasvukausi ei kuitenkaan vielä ole alkanut. Edellisvuoden lehdet ja heinät rapisevat kivasti askeleissa. Niissä on myös uniikki, pastellin sävyinen ja hillitty värikirjo. Talven jälkeen tällaiset hennotkin sävyt säväyttävät, jonka takia olen aina pitänyt keväästä.
Fujin väripaletti
Ensimmäinen kuvauskohteeni oli tämä heinikossa makaava, jo parhaat päivänsä nähnyt Citroen. Olen kuvannut tämän auton kerran aikaisemmin keskellä talvea sankassa pilvipeitossa, mutta ne olosuhteet eivät tehneet oikeutta. Edellisvuoden kellertävät heinäkasvit loivat haalistuneen punaiselle auton romulle aivan täydellisen väripaletin. Fujin luontainen väripaletti mielestäni imarteli tätä väriyhdistelmää suunnilleen täydellisesti. Toisin kuin esim. Fuji Velviassa, 160NS:ssä ei näyttäisi olevan niin räikeät värit, vaan hillityt, miltei pastellinomaiset sävyt. Pidin tästä lookista erittäin paljon.
Kuvaaminen
Mittasin valon ikivanhalla seleenikennoisella Gossen Sixtino valomittarillani. Maksoin tästä kapistuksesta muuten vaivaiset 30€. Perin hyvä hankinta siis! Kuvasin sangen hitaasti ja otin aikani. Sommittelin kaikessa rauhassa ja nautin rapsakasta kevätsäästä ja kuivan heinikon havinasta. Aurinko paistoi hattaraisen pilviverhon läpi, luoden täydellisen valaistuksen.
Tähän näkymään ei olisi sopinut täysi auringon paahde, liian kovat varjot tai raju kontrasti. Tällaiseen valaistukseen Fuji 160NS sopi kutakuinkin täydellisesti!
Toinen kuvauskohde
Suuntasin vielä toiseenkin kohteeseen, jossa makaa kymmenkunta hyvin vanhaa autoa. Osa niistä lienee ollut siellä useita kymmeniä vuosia. Autot sijaitsevat autiotalon pihamaalla, joka on täysin villiintynyt. Tähän puutarhaan aurinko ei enää pääse pahemmin paistamaan, joten pääsin kokeilemaan miten Fuji suoriutuu hämärämmissä olosuhteissa. Pilvipeitteen läpi paistava aurinko ei juurikaan jaksanut valaista kohdetta matkatessaan pusikkojen ja kuusenlatvojen läpi näiden autojen konepelleille.
Valon riittäminen
Rolleicordin suljinajat alkoivat olemaan jo sitä luokkaa, että aloin jo hieman pelätä tärähtäneitä kuvia. Keskiformaatti-zen kuitenkin piti huolen siitä, että kuvat eivät päässet tärähtämään ja kumma kyllä valaistus riitti Fujille näköjään oikein hyvin. Kuvittelin hämärässä luonnonvalossa kuvista tulevan huomattavasti nuhjuisemman näköisiä.
Fuji 160NS ei ole erityisen nopea filmi. Kuten nimestä voi päätellä, on sen ISO-herkkyys 160, eli ihan mihinkään action-kuvaukseen se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
Hienoa kuvanlaatua ja vastinetta rahoille
Hitaamman puoleiselle filmille ominaiseen tapaan, ei kyseessä ole erityisen rakeinen filmi. Normaalilta katseluetäisyydeltä tarkasteltuna ei oikeastaan voi sanoa onko kyseessä edes filmikuva. Jos en paremmin tietäisi, voisin ihan hyvin luulla näitä digikuviksi kuvanlaadun perusteella. Tämä ei tietenkään tule yllätyksenä, sillä kyseessä on moderni ammattilaistason filmi.
Filmin historia
Fuji 160NS tuli markkinoille vuonna 2004, eli kyseessä ei ole varsinaisesti mikään perinnefilmi. Se on alkujaan suunnattu hää- ja muotokuvaukseen sekä kaupalliseen kuvaukseen, mutta se sopii tietenkin myös yleiskäyttöön vallan mainiosti. Keskiformaatin filmiksi siinä on hintalaatusuhde kohdillaan, sillä se ei ole läheskään niin kallista kuin esim. Fuji Velvia.
Tätä kirjoittaessa rulla Velviaa maksaa Kameratorilla 11,50€ kun taas 160NS 8,50€. Tähän astisista Fujin filmeistäni suosikkini lienee Fuji 400H, joka niin ikään on hitusen kalliimpi (9,50€) kuin 160NS.
Esimerkkikuvat
Mainitaan vielä, että tämän artikkelin esimerkkikuvat ovat käsittelemättömiä, suoraan skannerista. Tein Instagram jne. -postailua varten tietenkin vielä kevyet editoinnit värisävyihin, mutta jätin ne pois itse artikkelista, jotta filmin todellisesta kuvanlaadusta ja värintoistosta saisi parhaan mahdollisen käsityksen. Ja kuten mainittua, kehityksestä ja skannauksesta vastasi Kameratorin labra.
Filmimaratoni
Minulla on tällä hetkellä käynnissä filmimaratoni, jossa haasteena on kuvata ja testata yhteensä 45 erilaista kino- ja 120-filmiä. Nämä artikkelit tulevat muodostamaan suuren tietopankin, joka helpottaa sopivan filmin löytämisessä. Kaikki aikaisemmat arvostelut löytyvät kätevästi täältä: Filmimaratoni
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
