Potretteja ja mainoksia tekevä Henri Ilanen on opiskellut Visuaaliviestinnän Instituutissa Tampereella. Tänä päivänä hänen kuviaan näkee lehdissä, elokuvajulisteissa, yritysten nettisivuilla ja levynkansissa. Kiinnostuin hänen portfoliossaan erityisesti laajoista omista projekteista, jonka syystä oli hienoa kuulla muun muassa näiden taustoista lisää.
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
Kiinnostus kameroihin ja kuvaukseen tarttui kaiketi jo lapsena isältäni. Kuvailin lahjaksi annetulla filmipokkarilla satunnaisia räpsyjä ja perhetapahtumia jo aikaisemmin, mutta toden teolla aloin perehtymään valokuvaukseen ja sen mahdollisuuksiin vasta perheemme ensimmäisen digikameran myötä. Tämä oli joskus vuosien 2001-2002 tienoilla. Aluksi olin enemmän kiinnostunut kuvankäsittelystä, mutta pikkuhiljaa homma kääntyi kuvien luomiseen kameran avulla. Ensimmäisten digikamerakokeilujen jälkeen tuntui kuin lamppu olisi syttynyt pään sisällä. Tajusin, että kuvien avulla voin luoda tarinoita, tunteita, käsitellä omia kokemuksia. Se oli hieno hetki, jonka edelleen muistan.
Kuvaile millainen tyyli sinulla on valokuvaajana?
Tämä on vieläkin suhteellisen vaikea kysymys vastata. Tyyli kehittyy vaivihkaa kun vain kuvaa enemmän ja oppii lisää. Vahvat värit, kontrastit ja geometriset muodot hallitsevat monesti miljöökuviani. Ihmisiä kuvatessa rajaukseni on monesti varsin tiukka ja jännitystä pyrin luomaan valolla, sekä kontaktilla kuvattavaan. Harvoin kuvani ovat täynnä asioita, eli mieluummin pelkistän kuin lisään asioita.
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
Ketä kuvaajia sinä itse ihailet, ja miksi juuri näitä?
Marko Rantanen, Henri Cartier-Bresson, Perttu Saksa, Erwin Olaf, Dan Winters, Platon, Jeremy Cowart ja Romain Laurent. Jätän mieluummin avaamatta näitä nimiä sen enempää. Heillä kaikilla on ollut osansa kuvaajana kehittymiseeni oli se sitten valaisuun, sommitteluun tai konseptointiin liittyvää. Olen seurannut näiden kuvaajien tuotantoa pitkään ja vieläkin saan niistä inspiraatiota ja innostusta luoda uutta.
Mihin viimeaikaiseen kuvaasi olet erityisen tyytyväinen ja miksi?
Kuvaa ei ole julkaistu missään, mutta se on henkilökohtaisesti erittäin tärkeä. Kuvasin isoisäni itse perinteisin menetelmin valmistaman vihdan nojaamassa saunan lauteisiin pehmeässä, lämpimässä valossa. Vihta oli viimeinen, jonka hän valmisti. Kuvasta näkee hänen kättensä jäljen ja taidon, jonka hän aikanaan on isältään oppinut.
Kuinka valmistaudut kuvauksiin? Teetkö luonnoksia? Kirjoitatko ideoita ylös? Etsitkö kaikki paikat etukäteen?
Riippuu toki kuvauksen tyypistä, mutta yleisesti ottaen konseptoin joko mielessäni tai paperille löyhän kokonaisuuden siitä, mitä haluan saavuttaa. Valaisua mietin yleensä varsin pitkälle etukäteen, jotta tiedän mitä ottaa mukaan. Studiotyöskentelyni on hieman tarkempaa, kuin miljöössä, mutta lähes aina haluan jättää myös sattumalle mahdollisuuden. Monesti parhaimmat kuvat syntyvät silloin, kun antaa tilanteen kehittyä kuvaushetkessä. Lokaatioiden etsiminen on tärkeä vaihe, mutta en anna yhden ennalta määrätyn paikan hallita työskentelyäni. Asiakastyöt ovat siinä mielessä erilaisia, että asiakkaan toiveet määrittävät ja rajoittavat improvisaation mahdollisuuksia.
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
Millaista valoa tykkäät käyttää?
Kova, kontrastinen, piirtävä. Valo kertoo tarinaa siinä missä mallin eleet tai maiseman muodot.
Kotisivuillasi on pari hienoa omaa projektia. Kuinka löydät aikaa näille ja millainen prosessi näiden tekeminen on ollut?
Esimerkiksi sarjani Music People alkoi rakentua toimiessani valaisijana musiikkivideoissa. Pyysin artisteja kuvattavaksi videon teon lomassa ja olen jatkanut sitä aina kun mahdollista. Henkilöt ovat kuvissa täysin eristetty ympäristöstä ja valaistu mahdollisimman samankaltaisesti yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Voi sanoa, että tavallaan keräilen ihmisiä, jotka työskentelevät musiikin parissa. Omat projektit ovat ehdottomasti kuvaamisen suola ja niiden avulla voi kehittyä eteenpäin ja löytää uutta intoa.
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Asun tällä hetkellä Islannissa, aivan saaren pohjoisosassa kaupungissa nimeltä Akureyri. Lähdin tänne koska kouluni mahdollisti vaihtojakson. Pyrin täällä ollessani keskittymään maisemakuvaan, mutta myös luomaan uusia kontakteja ja ehkä virkistämään kuvallista ilmaisuani. Lähivuosien tavoitteena on laajentaa asiakaskuntaani Suomen ulkopuolelle ja kehittyä kuvaajana edelleen.
[eltd_separator class_name=”” type=”normal” position=”center” color=”” border_style=”” width=”” thickness=”” top_margin=”” bottom_margin=””]
Lisää Henri Ilasen kuvia:
Paluuviite: Haastattelu Kamerakoulu.fi:ssä | Halogeeni