Miksi päivänvalossa kuvaaminen on vaikeata?
Pilvettömän kesän kuvaaminen on haasteellista. Päivänvalo on karua ja suoraa ja sitä on usein jopa liikaa. Kuvista tulee helposti mielenkiinnottomia ja ohuita, ja niihin on vaikea saada syvyyttä. Päivät ovat pitkiä, enkä itse usein tahdo jaksaa valvoa auringonlaskuun, enkä sen paremmin herätä sen nousuun jolloin valo olisi armollisempi.
Haasteita kohti
Olenkin nyt tänä aurinkoisena alkukesänä ottanut tämän haasteena. Olen kuvatessani koettanut löytää itselleni sopivia tapoja vangita lämpö ja kesäpäivä filmille ilman, että siitä jäisi ohut raudanmaku silmiin.
Mustavalkofilmin kuvaaminen
Kuvaan pääasiassa mustavalkoista. Pidän kovasti sen haasteista ja rajallisuudesta. Koska kuvaaminen on itselleni puhtaasti harrastus, voi lisäksi tuottaa juuri sen näköistä materiaalia kuin itse haluan ja mihin taitoni riittävät. Näyttääkin siltä, että tällä hetkellä kuvissani haen kontrastia ja terävyyttä. Tämä mielihalu yhdistettynä kesän kovaan valoon eivät hyvää lupaa.
Kontrastin hallinta filmikuvauksessa
Kesän kipakan kajon käsittelyyn on tietysti useita eri keinoja. Mestarikuvaaja P. Keskinen on oivasti selvittänyt filmin paijaamisen yhtenä keinona kontrastin vähentämiseen ja sävyjen hallintaan. Pekan artikkeli tästä aiheesta löytyy täältä: Very high contrast street photography
Pienemmällä kontrastilla saisikin valoon pehmeyttä ja enemmän sävyjä, mutta itse olen kuitenkin valinnut keinoikseni aivan toiset temput. Kohtaan ongelmat naamatusten ja koitan muuttaa haitan hyödyksi. Haen siis jopa lisää kovuutta, vastavaloa, kontrastia ja linssin heijastumia. Vedetään kesäkuvaus maitohapoille.
Hasselblad SWC ja sillä kuvaaminen
Kameratorin mainiot veijarit anoivat minulle Hasselbladin laajakulmakameran, SWC:n eli Super Wide Cameran. Tosin lainaksi vaan, ne juonikkaat! Minulla itselläni on jo entuudestaan Hasselblad 500C runko, muutaman perä ja Planar 110mm, Distagon 50mm ja Sonnar 150mm lasit.
Olikin siis sangen mielenkiintoista kuvata muutama rulla samanlaisella mutta niin kovin erilaisella SWC:llä. Menin jopa niin pitkälle, että kuvasin värillä. Se oli kyllä kovin vaikeaa. En meinannut millään saada niitä kuvia otettua, mutta mustavalkofilmiä SWC olis kyllä syönyt rullakaupalla. Kesä on nyt minulle vaan niin kovin mustavalkoista.
Millainen kamera Hasselblad SWC on?
SWC on jännä kamera. Niitä valmistettiin vuodesta 1954 vuoteen 2009. Mahtavan pitkä veto näinä puolivuosittain vaihtuvien kamerakännyköiden aikakautena. Nopealla silmäilyllä SWC näyttää typistetyltä Hasselblad 500:lta. Mutta tarkemmin tutkittaessa huomataan, että yhteys Hasselblad 500-sarjaan taitaa jäädä ainoastaan yhteensopiviin filmiperiin ja Carl Zeiss:in valmistamiin linsseihin ja sulkimiin.
Kameran tuntuma
Linssi on hieno ja kamera tuntuu käteen hyvin laadukkaalta. Tähtäin sen sijaan on erikseen kameran yläpuolelle kiinnitetty hieman kyseenalaisen oloinen luuppi. Tarkennus siis tehdään etäisyyttä arvaamalla, ja sommittelu hieman sinnepäin näyttävällä kiikarilla.
Vesivaakasilmäke
Tähtäimen vieressä on kameran suuntaukseen auttava vesivaakasilmäke. Siitä näkee, onko kamera suorassa, ja tähtäimen vieressä on pieni prisma, joka auttaa sen näkemisessä tähdätessä. Itse en oppinut käyttämään kyseistä nippeliä laisinkaan. Näin viikon käytön jälkeen sanoisin sen olevan turhakkeen, ja se mitä olisin kaivannut on muutama vaakasuora viiva tähtäimessä horisonttia tasatakseni. Se olisi ollut ilmakuplaa paljon yksinkertaisempi ja mielestäni parempi ratkaisu.
Tähtääminen ja tarkennus
Tähtääminen ja tarkennus tuntuivatkin itselleni alussa tosi haastavalta, mutta kyllä niiden kanssa tulee lopulta toimeen. Linssin syväterävyys on niin syvä, että tarkennus arvaamalla useimmiten onnistuu. Esimerkiksi aukolla 16 terävyys on alle metristä ikuisuuteen. Ja laajakulma niin laaja, että kaikki kyllä yleensä mahtuu kuvaan mukaan.
Tähtäilyä ei siis juurikaan tarvita, ja huomasinkin ottavani ison osan kuvista ihan vaan lonkalta räiskäisten ilman sen kummempia sihtailuja tai sommitteluja. Tex Willer tyyliin.
Helpot säädöt
Tässä, samoin kuin Hasselblad 500:n linsseissä, aukon ja etäisyyden säätö on tehty niin helpoksi ja havainnolliseksi kuin se vaan käsisäädöillä voidaan tehdä EV arvoineen ja syvyysterävyysalueen osoittavine punaisine nuolineen. Tämä auttaa, vaikka joskus kaipasinkin Hasselbladini tai Rolleicordini kuiluetsintä. Onkohan kukaan tehnyt 38mm linssillä varustettua 120 filmiä syövää TLR kameraa? Sellainen olisi uljas peli, mutta tälläkin päästään lähelle.
Carl Zeiss Biogon 38mm f4.5
Toisin kuin perushassessa, jossa optiikoita voi vaihtaa, SWC:ssä linssi on kiinteä Carl Zeiss Biogon 38mm f4.5. Tämä onkin siis oikeastaan 120 filmiä syövä laajakulmapokkari eikä suinkaan mikään modulaaristudiojermu. Koska kamerassa ei ole peiliä, kamera on yllättävän hiljainen ja huomaamaton. Lisäksi se on kevyempi ja pienempi kuin 500-sarjalainen, ja istuu mukavasti käteen. Itse asiassa, SWC on mitä mainion katukuvausaparaatti, jos vaan valoa on riittävästi. Tämä oli itselleni yllätys. Se on loistava hiljainen keskikoon näppäilykamera.
Objektiivin piirto
Biogon linssi piirtää hienosti ja 120 filmi tallentaa kaiken mitä tallennettavissa on. 38mm linssi vastaa kinokoon 21mm linssiä, joten laajakulma on vöyreä. Lisäksi 6×6 on neliö, joten laajakulmaa on joka suuntaan. Joka kerta hämmästyn siitä, kuinka paljon neliöön mahtuukaan! Aika lailla koko maailma.
Millaista jälkeä Hasselblad SWC tekee?
SWC:n jälki on mielestäni erinomaista. Vaikka jööttanpoikien tähtäin tuntui kummalliselta, koin nopeasti olevani sinut kameran kanssa. Ensimmäisen filmin kehitettyäni olin heti tyytyväinen kuviin. Ne olivat pitkälle sitä mitä halusinkin – skarppeja, kontrastisia ja ilman vääristymiä.
Pidin linssin heijastumista, ja jos niitä ei halua kuvaan, niin nekin saa pois pienellä suunnanvaihdolla. Käytin suurimmassa osassa mustavalkokuvia keltaista suodinta, ja se teki hyvää kirkkaille päivänvalokuville joissa oli paljon taivasta. Bokeh on neutraali, eikä tämä muutenkaan ole syvyysterävyyden kanssa kikkailuun yllyttävä kamera, vaan yleensä kaikki on terävää.
Ja lopuksi, kamera on kaunis ja näyttää iättömältä. Ei yhtä kaunis kuin perushasse, Rolleiflex tai vaikka kolmossarjalainen Leica, mutta kaunis. Amazon Volvo, sanoisin.
Esimerkkikuvia Hasselblad SWC kameralla
Tärkeintä ovat kuitenkin kuvat. Millaisia kuvia tällainen amatööri saa SWC:llä aikaiseksi, ja millaisiin kuvaustilanteisiin kamera inspiroi? Tässä muutama esimerkki. Mustavalkokuvat on kuvattu Ilford HP5+ -filmille, ja kehitetty Fomapan Excell kehitteellä 400 ASA:n mukaan. Excell on edullinen XTOL kehitteen kopio.
Filmikuvien skannaus ja käsittely
Kuvat on skannattu Epson V550 skannerilla, ja loppukäsitelty Adobe Lightroomissa. Tällä hetkellä oma aika ei muka anna periksi paperivedostukseen, mutta koitan silti kovasti pidättäytyä editoinnissa, jonka uskon pystyväni tekemään myös paperille vedostettaessa — eli esimerkiksi muutaman alueen korostamiseen ja kontrastiseen “paperiin”.
Muutaman roskan olen myös poistanut Lightroomissa. Ja muistetaan vielä, että valo ja lämpö ovat nyt itselläni pinnalla, ja harmautta vältän sävyjenkin kustannuksella. Tarkoituksella.
Laajakulmalla kuvaaminen
Huomasin, että neljään suuntaan laajeneva komea laajakulma oikein motivoi tuhlaamaan tilaa. En muistakaan, millä muulla kameralla olisin saanut tällaista tilaa kuviini ilman, että kaikki vääristyy kalansilmiksi. Kun tämä kamera oli viikon reissussa mukana, niin maailmaa taas katsoi avoimemmin silmin. Tämä kuva on kuvattu keskipäivällä samalta Paasikiventien sillalta kohti Näsijärveä Kodakin Ektar 100 filmille, ja se samoin kuin edellinen diakuvakin on kehitetty ja skannattu Kameratorilla.
Salaa kuvaaminen
Pieni koko ja laukaisun hiljaisuus mahdollistavat salaa kuvaamisen. Ja iso 6×6 filmi mahdollistaa luontevan vedostusvaiheen rajauksen jopa ei-neliö kuvaformaattiin. Koskapa omat vanhempani nolasivat itseäni teinivuosina, niin nyt on lopultakin minun vuoroni. Siitäs saatte!
Omasta mielestäni kuva vangitsee katukeittiötunnelman nasevasti. Pizzaa naamaan.
Kesäkuvauksen opettelu
Koitan kovasti opetella kesäkuvausta. Olen mieltynyt vastavaloon, kontrastiin ja linssin heijastumiin. Saan niillä mielestäni kesän tallelle. Sävyjä tällä tavalla toki menetetään, ja puristit ehkä nyrpistävät nenäänsä, mutta itse otan mieluummin kontrastin kuin harmauden — jos pitää valita.
Yhteenveto Hasselblad SWC kamerasta
SWC kamerana on oiva kesäkamera. Sen linssin hitaus f4.5 ei runsaassa valossa haittaa, ja linssin heijastumat ovat kauniit ja jälki skarppia ja erottelevaa. Lisäksi se on mukava käteen ja toimii luotettavan tuntuisesti.
Kunnon tähtäintä ja mahdollisuutta tarkentaa tosin aina välillä kaipasin. Tällainen peli olisi ikiomana varmasti ahkerassa käytössä ja mukava lisä jo ahdistavan laajaan kamerakokoelmaani. Hieno peli! Mutta halpojahan nämä eivät ole, ja Kameratorin namusedät ottivat tikkunekun jo pois. Harmittaa.
Artikkelin kirjoittaja on valokuvaaja Ari Jaaksi
