Kuinka idea perustaa Hestafoto lähti?
Alunperin idea perustaa Hestafoto lähti siitä kun kysyntä hevoskuvauksilleni alkoi kasvaa, ja koin tarvetta sivustolle jolta kuvauksista kiinnostuneet voisivat löytää kaiken oleellisimman tiedon helposti ja vaivattomasti. Halusin myös alustan jolla voisin jakaa ottamiani kuvia muiden kanssa.
Koska teen paljon muitakin kuvauksia hevoskuvien lisäksi, halusin hevoskuvauksille markkinointinimen joka olisi erillään omasta nimestäni ja jota voisin käyttää myös muilla alustoilla. Kokonaisuuteen kuuluu tällä hetkellä nettisivut, blogi ja Instagram, sekä tietysti Facebook sivuni (joka ainakin toistaiseksi kantaa vielä nimeä Petra Lönnqvist Photography). Hestafoto on perustettu noin vuosi sitten.
Miten paljon ruutuja joudut kuvaamaan, jotta saisit vangittua vision joka sinulla oli mielessä?
Paljon. Hevosen ohjaaminen kuvaustilanteessa ei ole helppoa, ja silloin kun kuvioon lisätään vielä ihminen menee homma entistäkin haastavammaksi. Mallille hevosen kanssa poseeraaminen on vaikeaa, sillä sen lisäksi että hänen tulee saada iso eläin pysymään halutussa paikassa ja halutussa asennossa, on hänen myös kyettävä hallitsemaan oma vartalonsa ja ilmeensä.
Itse en koskaan säästele suljinta hevosia kuvatessa, vaan kuvaan sarjakuvauksella jotta ehdin vangita tilanteesta juuri sen hetken missä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.


Seuraatko paljon muissa maissa tapahtuvaa hevoskuvausta? Miten tämä eroaa Suomeen?
Seuraan. Esimerkiksi Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muissa pohjoismaissa hevoskuvaus on paljon isompaa ja ammattimaisempaa kuin Suomessa. Ihan jo naapurimaassamme Ruotsissa on paljon ammattimaisia hevosvalokuvaajia joilla kaikilla on useita kymmeniä tuhansia seuraajia Instagramissa ja erittäin kovatasoisia valokuvia. Tukholman arvostetussa valokuvataiteenmuseossa Fotografiskassa aukesi äskettäin täysin hevosvalokuvaukseen keskittyvä näyttely “Like a horse” ja Ruotsissa on myös esimerkiksi tehty lukuisia hevosaiheisia elokuvia. Ruotsissa ollaan meitä monta askelta edellä niin hevosalan, valokuvauksen, sosiaalisen median kuin henkilöbrändäyksenkin suhteen ja tämä näkyy vahvasti hevosvalokuvauksessa.
Suomessa hevosten valokuvaaminen mielletään vielä helposti pikkutyttöjen harrastukseksi, mutta olen kuitenkin viime aikoina huomannut että täälläkin arvostus ammattimaista valokuvausta kohtaan on selkeässä kasvussa ja ammattimaisten kuvauspalveluiden käyttäminen on nouseva trendi ihan tavallisten hevosharrastajienkin keskuudessa. Hevosenomistajille ne omat hevoset ovat todella rakkaita ja niiden kanssa vietetään merkittävä osa elämästä, joten tasokkaat ja kauniit kuvat niistä ja niiden kanssa ovat arvokkaita ja tärkeitä.

Mihin viimeaikaiseen kuvaasi olet erityisen tyytyväinen ja miksi?
Tämä kirsikkapuiden katveessa otettu kuva on sellainen, jonka toteutuksesta olin haaveillut jo monta kevättä ja siksi olen nyt niin erityisen iloinen kun se on vihdoin otettu ja lopputuloksesta tuli näin ihana! Pidän kuvan hempeistä väreistä ja herkästä tunnelmasta.
Kuvassa on islanninhevonen Börkur ja ystäväni Minka. Kuva on otettu Helsingissä Roihuvuoren Kirsikkapuistossa, jonne kuljetimme maaseudulla asuvan hevosen varta vasten kuvausta varten. Puisto oli ihan täynnä ihmisiä (vaikkei sitä kuvasta huomaakaan) ja kaikki olivat ilahtuneita ja ihastuneita hevosen vierailusta.
Mikä inspiroi sinua kuvaamaan erityisesti hevosten kanssa?
Olen harrastanut hevosia ja ratsastusta koko ikäni, ja hevoset ovat aina olleet isossa roolissa myös valokuvissani. Ensikosketukseni valokuvaukseen on ollut lapsena ratsastusleireillä, jonne sain lainata perheemme filmikameraa ja jolla sitten kuvasin hevosia edestä ja takaa. Muistan, kuinka hauskaa minulla oli hevosten ja kamerani kanssa jo silloin.
Hevonen on upea ja ylväs eläin, ja mielenkiintoinen kuvauskohde. Hevosessa on paljon kauneutta, viisautta, voimaa, mystiikkaa ja symboliikkaa. Myös hevosen ja ihmisen keskenäinen suhde ja luottamus kiinnostaa minua, ja haluan vangita sen herkkyyden valokuviini.
Koen että onnistuneen hevoskuvan ottaminen vaati hyvien kuvaustaitojen lisäksi myös hevostuntemusta. Hevonen on suuri ja herkkä eläin joka reagoi vahvasti, ja on tärkeää osata lukea niiden käytöstä kuvaustilanteessa. Myös hevosen rakenteen, liikeratojen ja eleiden tunteminen on iso etu.

Hestafoton kuvasto on todella persoonallista ja kaunista. Kuinka olet kehittänyt ilmaisuasi tähän suuntaan?
“Sometimes there’s so much beauty in the world, I feel like I can’t take it and my heart is just going to cave in.”
Yllä oleva lainaus on elokuvasta American Beauty ja siinä kiteytyy mielestäni hyvin se tunne mitä valokuvatessani tavoittelen. Minä haluan valokuvillani esittää ympäröivän maailman ja siinä elävät ihmiset ja eläimet kauniina ja satumaisina. Minua on aina kiehtonut se että valokuva on tavallaan samaan aikaan sekä todellinen että epätodellinen, ja todellisuuskin voi hetkittäin olla satumaailma jos vain annamme sille mahdollisuuden.
Yrityksesi on todella pitkälle erikoistunut alallaan. Onko tämä sinusta pakollista ammattivalokuvaajalle tänä päivänä?
Kyllä ja ei. On tietysti tärkeää että valokuvaajalla on jokin ominaisuus mikä erottaa hänet kilpailijoistaan ja johon hän erikoistuu, mutta pakollisempana pidän monipuolista ammattiosaamista ja kykyä mukautua eri tarpeisiin. Hyvä ammattivalokuvaaja on avoin kaikenlaisille toimeksiannoille ja tarttuu uusiin haasteisiin ennakkoluulottomasti, sillä omalta mukavuusalueeltaan poistuminen on se mikä kehittää kaikista eniten.
Hevoskuvaus sellaisena kuin minä sitä tällä hetkellä teen on erittäin sesonkiluonteista ja suurin osa kuvauksista keskittyy kesälle, joten itse teen muun ajan vuodesta paljon yritys- ja tapahtumakuvauksia.
Toki unelmani olisi jättää muut kuvaukset vähemmälle, ja keskittyä vain ja ainostaan hevoskuvauksiin tulevaisuudessa, mutta ainakaan vielä se ei ole mahdollista. Suuri toiveeni olisi myös päästä tekemään hevoskuvauksia ulkomaille.
Mitä tiettyä asiaa kokeneidenkin valokuvaajien tulisi sinusta jatkuvasti opetella ja harjoitella lisää?
Valokuvaajana on tärkeää uudistua ja kehittyä jatkuvasti ihan kaikessa mitä tekee, mutta jos yksi asia pitää valita, niin sanoisin sosiaalisen median ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen.
Olen itse aktivoitunut sosiaalisessa mediassa vasta ihan viime kuukausina, ja jo nyt koen saaneeni siitä niin paljon irti vaikka moni asia on minulle vielä uusi ja vieras. Some tarjoaa helpon ja hauskan tavan olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jakaa kuvia, tarinoita ja tietoa, tutustua uusiin ihmisiin, oppia uutta, inspiroitua ja inspiroida, ja se voi parhaimmillaan avata uskomattomia mahdollisuuksia!
Lisää Petran kuvia löytyy täältä:
Nettisivut / Blogi / Instagram / Facebook

Kamerakoulun ilmaiset valokuvauskurssit auttavat sinua ottamaan parempia kuvia. Opastamme kameran käytössä ja annamme käytännönläheisiä vinkkejä kaikentasoisille valokuvaajille.
Itse en koskaan säästele suljinta hevosia kuvatessa, vaan kuvaan sarjakuvauksella jotta ehdin vangita tilanteesta juuri sen hetken missä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
———
Ehkä kannattaisi katsoa myös kamerasta läpi kuvatessa esim. kaksi naista ja valkoiset hevoset taustan ainoa puunrunko on keskellä vasemmanpuoleisen naisen nuppia. Kirsikankukkakuvassa on tyypillisiä aloittelijan viheitä. Katkennut käsi näyttää kuin heppatyttö olisi saanut moottorisahan joululahjaksi ja hepan korvasta lähtee ainoa puunoksa joka skarppi ja hepan korva näyttää tytön vasemman käden räpylämäiseltä jatkeelta. Eka kuvan perätön hevonen on vain huvittavan näköinen seinän vaakasoiron kanssa…
Valokuvaaminen on vaikeaa mutta ammattikuvaaja olisi huomannut nuo jutut ja ottanut virheettömät kuvat kahdella – viidellä framella, sarjatulen käyttö ei ole ammattimainen tapa kuvata – se on vain epävarmuuden merkki, ei mitään muuta.