Valokuvaajana toimiminen vaatii jatkuvaa inspiraatiota. Välillä tarve keksiä on todella nopea asiakastöiden kohdalla. Toisinaan taas samat inspiraatiokuvat tulevat esiin yhä uudestaan hitaammin tehtävien omien projektien kohdalla. Mielestäni valokuvaajien on tärkeä ymmärtää kuinka inspiraatio toimii ja ylläpitää hyvää järjestelmää tämän keräämiselle.
Tapa kerätä materiaalia
Uskon itse hyvin organisoituun digitaaliseen arkistointiin. Inspiraatio on minulle löytämistä ja uusien asioiden huomaamista. Tallennankin kaikki minua jollain tavalla kiinnostavat teokset yhteen isoon kansioon. Täällä kaikki kuvat, ruutukaappaukset ja videopätkät saavat mellestää ja törmäillä keskenään. Tämä tyyli mahdollistaa minulle enemmän orgaanisen tavan löytää epätavallisia linkkejä eri inspiraatiolähteiden väliltä.
Enemmän konkreettisen idean syntyessä teen uuden projektikansion. Tähän usein hölmösti nimettyyn kansioon rupean keräämään materiaalia, joka liittyy tiettyyn projektiin. Aloitan lisäämällä kansioon kaiken, jolla on edes pieni yhteys kyseiseen projektiin, kunnes hiljattain nämä kansiot kasvavat, selkeytyvät rupeavat olemaan esittelykelpoisia.
Säännöllisesti pyrin työssäni palaamaan alkuperäiseen läjään kerättyä materiaalia, jotta näkisin yhteyksiä ja teemoja joista olen viime aikoina ollut kiinnostunut. Tämä pitää minut keskittyneenä minulle tärkeisiin teemoihin ja estää liiallisen harhailun.
Inspiraation säilyttäminen pilvessä
Minulle on tärkeätä, että pystyn selaamaan ja lisäämään materiaalia omiin inspiraatiokansioihin miltä vaan laitteelta, jonka takia pidän kaikkia kansioita Dropboxissa. Tämä helpottaa myöskin kommunikaatiota yhteisten projektien kohdalla, sillä pystyn helposti jakamaan linkin tiettyyn moodboardiin esimerkiksi mallin kanssa.
Teemallinen tutkimus
Seuraa karkea yleistys: valokuvaajat keräävät inspiraatiota lähinnä teosten visuaalisten elementtien johdosta. Ajatusten kulku menee näin – löydät netistä kivan kuvan ja mietit, että haluan tehdä samanlaisen. Myönnän itse tekeväni tällaista visuaalista hakua myös paljon, mutta pyrin nyt entistä enemmän etsimään tekijöitä, jotka ovat käsitelleet samoja teemoja visuaalisuuden sijaan.
Inspiraatio jokapäiväisissä havainnoissa
Inspiraatiokansion pitäminen digitaalisena asettaa välillä haasteita materiaalin kokoamisen suhteen. Palveluita ja kuvavirtoja on niin monia, että kuvallinen ähky hankaloittaa keräämistä. Muut nuoret kuvaajat ja pienet lehdet Instagramissa ovat inspiroineet minua pitkään. Omien tykättyjen kuvien etsiminen Instagramista on liian hankalaa, jonka avuksi olen ottanut erään IFTTT -reseptin, joka automaattisesti tallentaa tykkäämäni Instagram kuvat omaan kansioon.
Muita jokapäiväisiä havaintoja, kuten mielenkiintoisia julisteita ja lehtien layoutteja pyrin myös siirtämään Dropboxiin säännöllisesti.
Inspiraatiokansioiden pitäminen selkeästi on helpottanut itseäni näkemään oman tyylini ja makuni kehityksen. Ennen keräsin inspiraatioita etenkin suurista ja lavastetuista kuvauksista. Viime aikoina olen huomannut tämän pehmentyvän hieman. Tunnelmaltaan kaikessa materiaalissa on kuitenkin tietty hiljainen mystiikka.
Miten ihmeessä me pystyimme ollenkaan kuvaamaan 1970 luvulla merkittävästi uniikimpaa kuvaa kuin nyt vaikka meillä ei ollut somea, instagaramia, IFTTT:tä, kuvavirtoja, inspiraatiokansioita, dropboxia, organisoitua digitaalista kansiota jne.
Voisiko olla että silloin ihan oikeasti osattiin vielävalokuvata?