21 marras

JCH StreetPan 400 mustavalkofilmi testissä

Tässä on tosi kontrastin ystäville melkolailla sopiva mustavalkofilmi! Bellamy Huntin, eli Japan Camera Hunterin nimikkofilmistä ei nimittäin kontrastia puutu. Kuvasin oheiset kuvat boksinopeudella, eli iso 400:lla ja yllätyin erittäin paljon tuloksista. Tällaista kontrastia olen tottunut näkemään lähinnä Kodak Tri-x:ssä, joka on tuupattu 1600 isolle.

Suosittelen kuvaamaan ilman prässäystä

Näin marraskuussa valoisaa säätä ei liiemmin ole suotu, mutta onnistuin kuitenkin raahautumaan kaduille kuvaamaan yhtenä alkuiltana, jolloin oli itse asiassa erittäin kaunis syyssää. Noin muuten oli tietenkin tasaisen harmaata ja synkkää, jolloin toivoin hetken, että olisin sittenkin prässännyt filmin joko iso 800 tai 1600 saakka. Luoja tietää, millainen kontrasti tästä olisi seurannut. Ihan lonkalta sanoisin, että se saattaisi jopa hieman pilata kuvia. Ainakin tämän testin perusteella suosittelisin kuvaamaan tätä filmiä nelisataisena. Osa kuvista tuli ulos kehitystankista nelisatasena kuvattuna kuin kopiokoneen moniste konsanaan.

Mitä mieltä olen filmin kontrastista?

Itse jäin vielä miettimään mitä mieltä olen tästä kontrastikimarasta, mutta jos ei nyt takerruta siihen sen enempää, niin voisin kuvailla filmin muita ominaisuuksia. Street Panilla on ehdottomasti oma karasteriikkansa. Se ei ole kuin Tri-x, T-max tai HP5. Street Panilla on ihan oma meininkinsä. Se on samaan aikaan hyvin rouhea ja pehmeä. Rae näyttää erittäin miellyttävältä ja pienikokoiselta. Filmissä on hyvä balanssi rosoisuuden ja pehmeyden välillä. Se ei ole samanlaista santapaperia kuin vaikka Ilford Delta 3200.

Esimerkkikuvia JCH StreetPan 400 m/v-rullafilmillä

Kaikki nämä kuvat ovat suoraan skannerista, eli kontrastia tai muitakaan säätöjä ei ole tehty. Tästä kuvasta näkee äärimmäisen kontrastin selvästi. Myönnettäköön, että valkoinen vene kuvauskohteena on muutenkin aavistuksen hankala valottaa. Etenkin kun toiselle kyljelle paistaa laskeva aurinko ja toinen jää varjoon. Auringon puolella oleva kylki näyttää melkein puhkipalaneelta ja toisella puolella varjoissa on erittäin paljon miellyttävän näköisiä sävyjä.

Suoraan vastavaloon kuvattu merimaisema. Alivalotin kuvaa niin paljon kuin pystyin. Kontrastia on jälleen kerran erittäin paljon, kuten oli arvattavissa, mutta esimerkiksi etualan laineissa on silti paljon sävyinformaatiota.

Toinen hieman haastavampi valaisuolosuhde. Helsingin vitivalkoinen Tuomiokirkko ilta-auringossa ja etualan kadunpätkä täysin varjossa. Tuomiokirkko on aavistuksen puhkipalanut, mutta pienillä säädöillä pelastettavissa. Varjoihin jäävä katu ei ole mennyt varjoista aivan tukkoon, mistä plussapisteet.

Ilta-aurinkoteema jatkuu. Tässä kuvassa hieman maltillisempi kontrasti olisi luultavasti toiminut aavistuksen paremmin.

Toisinaan kontrastia tulee niin paljon, että kuva näyttää värisuotimella kuvatulta.

Tämäkin kuva niin ikään näyttää aavistuksen punasuotimella (tms) kuvatulta. Kuvassa on sammaleinen omenapuun oksa. Kuva antaa ymmärtää, että puu on hyvinkin tumma väriltään, vaikka todellisuudessa se on keskiruskea. Kontrasti kuitenkin vetää sävyt hyvin tummiksi.

Pehmoista, mutta sopivan rouheaa.

Laskeva aurinko paistoi Tuomiokirkon pylväisiin erittäin kauniisti. Valo kimpoili vaaleissa pinnoissa ja valaisi pylväät myös takaa päin, luoden uskomattoman määrän pehmeitä väriliukuja ja sävyjä.

Street Panille tyypillinen sävypaletti. Näyttää aivan pari aukkoa prässätyltä, mutta kyllä tämäkin on iso 400 kuvattu.

Tällaisessa vähän ankeammassa valossa mielestäni Street Panilla oli tendenssinä hieman alivalottua. Kuvasin luottokamerallani Olympys OM-1:llä ja valotukset lunttasin suurimmaksi osaksi suoraan valotusmittarista, jotka sitten arvioin mielessäni. Joko siis itse olin liian optimistinen valon määrän suhteen tai Olympuksen paristot alkavat olla finaalissa, mutta jokusen kerran tuloksena oli yllättäen selvästi alivalottunut nega. Ainakin sellainen epäilys heräsi, että filmillä olisi taipumusta tuottaa melko tummaa jälkeä tällaisissa olosuhteissa.

Helsingissä Senaatintorin kupeessa turisteja vakoilemassa.

Filmi sopii erityisesti katukuvaukseen

Street Panin nimihän jo itsessään viittaa voimakkaasti katukuvaukseen, jollaiseen tämän itsekin näkisin hyvin soveltuvan. Jahka mahdollisuus tarjoutuu, kuvaan JCH:lle jatkossa mielelläni lisääkin. Tämän rullan aikana en päässyt mielestäni aivan kaikkea potentiaalia filmistä ottamaan irti. Olisi mahtavaa kuvata tällä filkalla esimerkiksi jossain tapahtumassa, missä on paljon ihmisiä. Jotain dokumenttihenkistä ja perinteistä katukuvagenreen menevää. Mikään yleisfilmi tämä ei mielestäni ole. Kyllä tämä aivan selkeästi on ns. niché-filmi, joka on melko voimakkaasti suunnattu tiettyyn valokuvauksen genreen, eli katukuvaukseen.

Olisi myös kiinnostavaa kokeilla filmin prässäämistä isommille iso-luvuille. Marraskuu ei tosiaankaan ole mitään valokuvaajan unelma-aikaa, joten erityisesti katukuvauksessa nopeampi filmi olisi iso plussa, jotta saisi käyttöön pari pykälää nopeammat valotusajat. Kuka tietää, vaikka JCH olisi 1600 kuvattuna toimiva ja kiinnostavan näköinen. Ehkä siitä tulisi hyvä tehokeino. Hankala tosin kuvitella, että kuviin jäisi juuri keskisävyjä tai mitään muutakaan kuin puhdasta valkoista ja mustaa, eli juuri sellainen yläasteen oppikirjasta otettu kopiokoneprintti.

Osa syy boksinopeudella kuvaamiseen oli myös kehitysaikatietojen puutteellisuus. Digital Truthin taulukoista ei löytynyt kehitysaikoija kuin (muistaakseni) 200 ja 400 nopeuksille. Ajattelin, että koska kyseessä on muutenkin itselleni vieras filmi, lienee parasta kokeilla sitä ensin ns. perusasetuksilla. En muutenkaan jaksanut tai osannut lähteä arvailemaan kehitysaikoja prässätyille isoarvoille.

JPC StreetPan 400 -filmin kehittäminen

Kehityksessä käytin D-76 kehitettä, jolle löytyi suoraan Digital Truthista 10min 30sek kehitysaika 1:1 laimennussuhteella. Lieköhän kovastikin merkitystä kontrastin ja muiden ominaisuuksien kannalta missä kehitteessä Street Panin lilluttaa? Kaapista olisi myös löytynyt Rodinalia, mutta sen tavaran kanssa pitää kyllä olla varovainen toisinaan, ellei sitten halua kuvistaan sitä hiekkapaperilookkia. Muistelin jostain lukeneeni tai kuulleeni, että Street Pan on aika rosoisen ja rakeisen filmin maineessa, joten en viitsinyt riskeerata. D-76 ainakin rakeisuusasteen puolesta sopii oikein tosi hyvin Street Panille.

Kyllä minä tätä ihan kaverille lähtisin suosittelemaan — erityisesti kaikille katukuvauksesta kiinnostuneille kontrastifanaatikoille.

Kyseistä filmi voi ostaa täältä: https://kameratori.fi/-jch-streetpan-400-mv-rullafilmi

Kuvat ja teksti: Pekka Keskinen

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.