Haastattelut

Lauri Majamaa kertoo valaisun opettelusta

Sanoisin varmaan, että itselleni tärkein varuste kamerarepussani on pieni muistikirja ja kynä. Kirjotan muistiin ideoita ja luonnostelen kuvia paljon etukäteen. Se toimii itselleni sitten jonkinlaisena lähtökohtana usein kuvaukselle, vaikka lopulliset kuvat saattavatkin poiketa suuresti usein alkuperäisestä suunnitelmasta improvisoitaessa tilanteen, paikan ja monen muun asian suhteen. Oma näkemykseni onkin, ettei kuvaaminen ole mielestäni välineurheilua, missä hyviä kuvia pystyttäisiin tekemään vain hyvällä kalustolla.

maisemakuva

Maalaustaiteesta inspiroituva Maria Lax haastattelussa

Opiskelin London Film Schoolissa elokuvantekoa jossa erikoistuin elokuvaukseen. Kamerat ja valaisu tulivat sitä kautta tutuksi. Käytimme aluksi sekä 16- että 35 mm elokuvakameroita. Meidän piti opetella valotusmittarin käyttö hyvin, sillä emme saaneet käyttää monitoreita emmekä värimääritellä ensimmäisiä töitä ollenkaan, ja filmiä annettiin tarkasti rajattu määrä. Kuvaaja oli siis ainoa henkilö joka kameran käydessä näki miltä kuva näytti, onnistumiset ja mokat näkyivät vasta kun saimme filmin takaisin labrasta.

Hääkuvaaja René Garmider vangitsee ilmeitä ympäriltään

Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.

Teemu Oksanen vangitsee minimalistisia maisemia

Olen aina pitänyt mustavalkokuvia tyylikkäinä. Muistan vielä sen ajan kun en valokuvannut ja piti valita kotiin sisustustauluja, niin useasti päädyin aina johonkin mustavalkoiseen kuvaan. Sitten kun kuvausharrastukseni meni eteenpäin, niin esikuvat ajoivat minua vielä enemmän mustavalkokuvaukseen ja aloin opiskella siihen soveltuvia kuvaustekniikoita. On kiehtovaa, kun oppii näkemään kuvat mustavalkoisena, vaikka kuvaushetkellä näetkin kaikki väreinä. Pitää osata tunnistaa mitkä värit, sävyt ja kuvakulmat toimivat lopullisessa mustavalkokuvassa. Tämä tulee yleensä kokemuksen kautta.

Anna Julia ottaa minimalistisia muotikuvia

Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa. Kuvien teemat voivat vaatia näyttelemistä mallilta, mutta tunteiden on oltava aitoja, jotta kuvat ovat uskottavia. Feikkaaminen näkyy kilometrien päähän ja liika yrittäminenkin voi helposti pilata lopputuloksen. Aitous on nykypäivänä niin harvinaista, että kun sitä löytää jostain, ei siitä halua päästää irti.

hääkuvaus, potretti

Hääkonkarit Johanna ja Jouni taltioivat tunnelmia

En kulje kuvauslista mukanani, koska silloin minulta saattaisi jäädä huomioimatta kaikki ne hetket, jotka tekevät juuri sillä hetkellä kuvaamistani häistä ainutlaatuisen. Sen takia vierastankin Pinterestin hääidealistoja enkä tykkää kopioida potreteissakaan muiden ideoita, ainakaan kirjaimellisesti ja listasta katsoen. Pyrin aina taltioimaan sellaista raakamateriaalia, jonka avulla voin kertoa hääpäivän tarinan sellaisena, kuin se tapahtui.

Sara Lehtomaa kantaa mukanaan kristalleja

Olen Turussa asustava 23-vuotias valokuvaaja ja opiskelija. Ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani vietin kuitenkin Tukholmassa – olen siis kaksikielinen. Äitini on suomalainen ja isäni on Irakilainen kurdi ja olen tästä johtuen koko elämäni aikana altistunut monille eri kulttuureille. Koenkin tämän olevan yksi syistä miksi jatkuvasti janoan yhä uusiin kulttuureihin tutustumista – vieras on kiehtovaa. Mieltymykseni näyttävyyteen ja kirjavuuteen joka näkyy osittain myös valokuvissani saattaa samoin juontaa juurensa irakilaisista kansallispuvuista joita olen pienestä saakka päässyt ihastelemaan.

Emilia Savolainen aloitti kesäprojektin kautta

Pyrin tekemään kuvaustilanteesta rennon ja kiireettömän. Juttelen paljon kuvattavien kanssa ja pidän heidät huomion keskipisteenä. Miljöö, meikki sekä sopivat asusteet luovat ihanteellisen pohjan myös kokemattomalle kuvattavalle. Monesti näytän itse esimerkkiä asennoista ja teen pieniä korjauksia. Myös erilaiset sanat, mielikuvat ja musiikki auttavat pääsemään oikeaan fiilikseen.

Arto Markkanen etsii täydellistä valoa potrettikuviin

Villien teinivuosien jälkeen heräsi ajatus uudestaan tehdä jotain luovaa, kun tiesin että omaan visuaalista silmää kuitenkin löytyy. Kokeilin piirtämistäkin uudelleen, tällä kertaa tietokoneella ja hankin piirtopöydän yms. Kaikesta huolimatta ei se tuntunut vieläkään ihan siltä omimmalta jutulta. Tuohon aikaan ei vielä Facebookia ollut, mutta vastaavia palveluita mihin piti omia kuvia laittaa, ja sitä kautta tuli opiskeltua kuvankäsittelyä, koska pitihän sitä saada hienommat kuvat kuin muilla.