Kodak Portra ei juurikaan esittelyitä kaipaa. Se on yksi tunnetuimpia ja parhaimpana pidettyjä värinegatiivifilmejä mitä maan päältä löytyy. Kuten nimikin hieman viittaa, on se alkujaan suunniteltu lähinnä potretti- ja hääkuvauskäyttöön, mutta se sopii erinomaisesti kyllä yleiskäyttöisesti vähän kaikenlaiseen kuvaamiseen.
Miltä Kodak Portra näyttää?
Kodak julkaisi Portran vuonna 1998, eli se on filmiksi sangen moderni. Piirron ja kuvanlaadun puolesta se myös näyttää modernilta, eli varsinaisesti mitään vintege-henkistä lookkia sillä ei sellaisenaan tule. Portraa on saatavilla kolmena eri herkkyytenä: ISO 800, 400 ja 160. Kinofilmikoon ISO 800 -versiosta löytyy myös oma erillinen arvionsa viime vuoden puolelta. Tässä artikkelissa tutustumme Portaan yleisemmin tuoteperhekokonaisuutena.
Ammattilaistason filmi
Portra on ammattilaistason filmi. Kaikenlaiseen lomoiluun se toki tarvittaessa soveltuu myös ja olenkin nähnyt kiinnostavia kuvia mm. prässätystä Portrasta (kuvattu ja kehitetty aukon tai pari valmistajan suosittelemaa ISO-arvoa suuremmilla asetuksilla) erittäin onnistunein lopputuloksin.
Omat esimerkkikuvani tosin ovat kiltisti boksinopeuksilla kuvattuja, käsittelemättömiä ja rajaamattomia realististen näytekuvien saamiseksi. Koska kyseessä on ammattilaistuote, tarkoittaa se sitä, että värintoisto ja kontrasti on realistinen, tarkka ja ennalta-arvattava. (Lomografistien painajainen epäilemättä!) Rakeisuus yleisesti ottaen koko Portra -tuoteperheessä on aika minimaalinen. Silmämääräisesti ISO 400 ja 160 -versioiden välillä ei juurikaan eroa ole huomattavissa.
Portra 400 esimerkkikuvia
Parhaimmillaan Portra tuottaa todella kauniit värit. Koska kyseessä on ensisijaisesti portrettikäyttöön suunniteltu filmi, ajattelin olevan soveliasta aloittaa esimerkkikuvien esittely yhdellä ottamallani potretilla.
Vastavaloon kuvaaminen tietty on vähän riskipeliä ja tässäkin kuvassa suoraan subjektin takaa paistava ilta-aurinkin hieman aiheuttaa heijastumaa ja haalistaa värejä, mutta siitä huolimatta Portran kaunis väripaletti on hyvin aistittavissa.
Värit näyttävän vähän pastellisilta tässä kuvassa, mutta otos on täysin käsittelemätön. Kuvauskalustona Leica M6 ja Leica Summaron 35mm f2.8.
Portra värintoisto
Joka päivähän sitä ei suinkaan ole mallien ympäröimänä ottamassa muotokuvia, joten ohessa hieman arkisempi käyttösovellus. Ilta-auringossa kylpevää puuvenettä on hieman hankala ohittaa kameran kanssa, nappaamatta kuvaa, vaikkei lopputulos mikään taiteellinen mestariteos olisikaan. Tästä kuvasta näkee kuitenkin erinomaisesti Portran kliinisen värintoiston.
Jos vähän siristää silmiään, saattaisi tätä erehtyä luulemaan vaikka digikuvaksi. Sen verran normaalilta ja ns. realistiselta kuvanlaatu väreineen näyttää. Juuri tähän viittasin sillä, että Portralla ei tosiaankaa saa sellaisenaan mitään super filmimäistä vintage-fiilistä aikaiseksi.
Kyseessä on moderni filmi ja sillä on hyvin moderni lookki. Tämäkin kuva otettu samalla kameralla ja linssillä kuin yllä oleva muotokuvakin.
Kodak Portra 400 keskiformaatissa
Otin Portra 400:lla toki myös näytekuvat keskiformaatin koolle, eli 120-rullafilmiversiolle. Näissä kuvissa käytin ikivanhaa Rolleicordia, jonka optinen laatu tuo oman vivahteensa kuviin. Rolleicordin piirto on aavistuksen enemmän vintage-henkistä, eli jos jotain retrovivahdetta näissä kuvissa on aistittavissa, menee se todennäköisesti enemmänkin kameran piikkiin tässä tapauksessa.
Nelisataiseksi filmiksi Portrassa on tosiaankin hyvin minimaalinen määrä rakeisuutta formaatista riippumatta. Jopa kinofilmikoko (35mm) on erittäin rakeeton. Keskiformaattiin hypätessä, jossa negatiivikoko onkin jo huomattavasti isompi, ei rakeesta ole senkään vertaa havaittavissa.
Portra 160 esimerkkikuvia
Porta 400 ja 160 eivät mielestäni erityisemmin eroa toisistaan muutoin kuin nopeutensa puolesta. Oletuksena sitä voisi kuvitella, että hitaampi filmi on aina vähän tarkempi ja rakeettomampi kuin vastaava nopea versio. Portra 160:n siis kuvittelisi olevan vähän tarkempi ja siloisempi kuin Portra 400:n.
Portra 400 tosin on jo niin tarkka ja rakeeton, ettei siitä juurikaan ole parantamisen varaa. Sokkotestissä ei oikein pystyisi sanomaan kummasta versiosta on kyse. Erot tulevat varmasti esiin vasta isompia suurennoksia tehdessä, jolloin hitaampi ISO 160 -versio vetänee pidemmän korren. Värintoisto, kontrasti jne. ovat hyvin saman henkiset kummassakin versiossa.
Yllä oleva kuva on otettu Olympus OM-1 kameralla, jossa oli kiinni joko Zuiko 35mm f2.8 tai 50mm f1.8. Kolmikymppisenkin muisti voi toisinaan pettää enkä kuollaksenikaan muista kummalla optiikalla kuvan otin. Zuikoissa joka tapauksessa on oman kokemukseni perusteella värikylläisyyttä lisäävä linssipinnoite, joka varmasti osaltaan vaikutti hyvin paljon siihen, että kyseisen shootin otokset näyttävät todella värikkäiltä ja kirkkailta. Kuten tiedämme, kaikki vaikuttaa kaikkeen valokuvauksessa ja kuvanrakennuksessa ylipäänsä.
Hitaammalla filmillä kuvaaminen
Toinen otos Olympus OM-1 -kameralla aiempia kuvia huomattavasti erilaisemmissa olosuhteissa. Tässä kuvassa Olympuksen nokalla taisi olla Zuiko 50mm f1.8. Hyvä puoli aavistuksen hitaammassa filmissä on tietenkin se, että subjektiorientoituneita kuvia varten voi päivänvalossakin kuvata hieman isommalla aukolla taustan blöräyttämiseksi.
Kodak Portra 160 keskiformaatissa
Alla vielä muutama kuva Portra 160:lla keskiformaatin versiona. Näissäkin kuvissa kalustona toimi vanha kunnon Rolleicord. Kaikkia kyseisiä kuvia on muuten ylivalotettu ainakin aukon tai parin verran, sillä jääräpäisenä kuvaajana halusin välttämättä kuvata täydellä aukolla, eli Rolleicordin tapauksessa f3.5:llä, vaikka valotusmittari kovasti varoittelikin, että pykälää tai paria pienempi aukko olisi ollut suotuisampi.
Filmin valotusala
Vanha viisaus tosin sanoo, että värinegatiivifilmien kanssa ylivalottumista ei pidä pelätä, sillä niillä tyypillisesti on sen verran sitä latituudia, eli valotusalaa, että ne kestävät sen pääasiallisesti hyvin. Eivätpä nämäkään päässeet sen kummoisemmin siis ylivalottumaan.
Portra kestää hyvin yli- ja alivalottumista
Portrallahan on tunnetusti laatufilminä erittäin hyvä yli- ja alivalottumisen sietokyky, minkä kyllä itsekin huomasin näitä testikuvia ottaessani. Halvemmat filmit eivät välttämättä samaan tempuun kykene.
Jotkut kuvaajat jopa tarkoituksella ylivalottavat esim. Portraa ja Ektaria yhden aukon yli tietynlaisen värimaailmallisen ilmapiirin luomiseksi. Olen etenkin Kodak Ektarin tapauksessa huomannut, että tehokeinona sitä voi tosiaankin ylivalottaa huolella ilman, että kuva menee pieleen. Tällaisia kikkoja voi hyvin käyttää taiteellisina tehokeinoina.
Portra 800 esimerkkikuvia
Portra 400 ja 160 ovat jollain tapaa hyvinkin sukunäköiset ja kuten jo aikaisemmin mainittua, eivät ne käytännössä eroa toisistaan ihan kamalasti muuten kuin herkkyytensä puolesta. Portra 800 onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Se nimittäin alkaa olemaan sen verran nopea filmi, että sillä voi kuvata olosuhteissa, joihin ei esimerkiksi Portra 160:llä olisi mitään asiaa. Nopealle filmille ominaiseen tyyliin, alkaa se myös olemaan jo rakeisuudenkin puolesta ihan eri maailmaa hitaampiin versioihin nähden.
Hämärässä kuvaaminen ja Portran värit
Portra 800 on niin nopea filmi, että sillä voi kuvata hyvinkin hämärässä vielä käsivaralta. Oheiset kinofilmiotokset on otettu f2.8 aukolla 1/30 ja 1/60 suljinajoilla 35mm polttovälillä. Näissä otoksissa värimaailmassakin alkaa olemaan jo selkeästi havaittavaa eroa hitaampiin Portriin nähden.
Ilmeinen selitys tietenkin on se, että kuvausolosuhteet ovat näissä kuvissa täysin erilaiset. Artikkelin aikaisemmat kuvat ovat otettu päivänvalossa, mihin Portra on valkotasapainonsa puolesta tarkoitetukin.
Päivänvalossa värit siis toistuvat realistisesti, mutta keinovalossa alkaakin kuvissa ilmetä pientä heittoa. Itse kyllä pidän kovasti tästä(kin) värimaailmasta, vaikka puristi valitsisi tietenkin tungsten- eli keinovalotasapainotetun filmin. Kuvia ei siis ole filtteröity tai muuten värikäsitelty, vaan värivääristymät johtuvat yksinkertaisesti valkotasapainosta.
Kodak Portra 800 keskiformaatissa
Aivan lopuksi vielä muutama näytekuva Porta 800:n keskiformaatin versiosta. Nämäkin kuvat ovat enemmän tai vähemmän käsivaralta kuvattuja. Mitä nyt ehkä vähän tukea otettu maasta.
Kamerana toimi näissäkin vanha Rolleicord, jossa maksimiaukko on f3.5, eli ei mikään valovoimaisuuden huipentuma siis. Hieman tukea ottamalla näinkin nopealla filmillä kyllä kaikesta päätellen saa siistiä jälkeä aikaan hyvinkin hämärissä olosuhteissa.
Mistä ostaa ja missä kehittää?
Artikkelin kuvat ovat kehitetty ja skannattu Kameratorin Labrassa. Portraa voi myös ostaa Kameratorilta oheisista linkeistä.
Kodak Portra 160 rullafilmi
Kodak Portra 160 35mm kinofilmi
Kodak Portra 400 rullafilmi
Kodak Portra 400 35mm kinofilmi
Kodak Portra 800 rullafilmi
Kodak Portra 800 35mm kinofilmi
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
