Kodak T-max 400 mustavalkofilmi testissä (keskiformaatti)

Kodak T-max 400 on monelle filmikuvaajalle tuttu tuote. Se on myös yksi omia mustavalkosuosikkejani Kodak Tri-x:n ja Ilford HP5+:n ohella. T-max tosin on niitä huomattavasti rakeettomampi ja tarkempi filmi.

Kodak T-Max filmin historia

Kodak T-Max perustuu tuossa suunnilleen 90-luvulla markkinoille tulleeseen t-grain -teknologiaan. Tuolloinhan digikameroita ei kuluttajamarkkinoilla käytännössä vielä ollut olemassa ja elettiin aikoja, jolloin rakeisuus oli jo nähty juttu ja tarve oli enemmänkin korkealaatuisille ja tarkoille filmeille.

Vaikka Tri-x lieneekin maailman kautta aikain myydyin mustavalkofilmi, 90-luvun lopussa, kun elettiin ns. filmiajan viimeisiä hetkiä ennen digikuvauksen vallankumousta, ohitti T-maxin tapaiset filmit myynnissä vanhanaikaiset ja röpelöiset Tri-x:t ja HP5+:t. 

Laadukas mustavalkofilmi monipuoliseen käyttöön

T-max 400 on hyvin monipuolinen ja luotettava filmi. Tällä kertaa kuvasin rullallisen keskiformaatin versiona, eli 120-rullafilminä. Olen aikaisemmin kuvannut T-maxia paljolti 35mm formaatissa, joten ominaisuuksiensa puolesta se oli entuudestaan tuttu filmi.

Kyseisestä kinofilmiversiosta löytyy myös oma arvionsa, jota kannattaa vilkaista. Tällaiset nelisataiset mustavalkofilmit ovat erittäin monikäyttöisiä, sillä tyypillisesti niillä on hyvät yli- ja alivalottumisensietokyvyt. Niitä voi huoletta prässätä eli kuvata ja kehittää esim. ISO 800 tai 1600 mukaan (push process).

T-Max filmin ominaisuudet

Tai jos kaipaa hitaampaa filmiä aurinkoiselle kesäpäivälle, voi esim. T-maxia kuvata pienempien ISO-arvojen mukaan vaikkapa ISO 200 tai 100 mukaan. Nämä vanhat kikat ovat tietenkin omiaan kontrastin hallintaan puhtain kameratekniikoin ja erinomaisia vaihtoehtoja oikeasti hitaampien tai nopeampien filmien käyttämiseen.

ISO-400 filmin kuvaaminen ISO 100 mukaan

Ihmettelitkin mahdollisesti äsken, miksi kuvata ISO 400 filmiä ISO 100 mukaan kun kyseistä tuotetta on saatavilla myös ISO 100 -versiona. Vastaus on nimenomaan kontrastin hallinta. Alemmilla kuin pakkauksessa mainitulla ISO-arvolla kuvaaminen nimittäin ylivalottaa varjokohtia (tekee niistä vaaleampia) ja hieman tummentaa valoisimpia kohtia ja hillitsee niiden puhkipalamista. Kätevä keino esim. kuumille kesäpäiville, jolloin ympäristössä on luonnostaan liian voimakkaita varjoja ja muutenkin liikaa kontrastia. Jos taas haluaa kuvaustekniikan keinoin enemmän kontrastia, voi filmin kuvata ja kehittää esim. ISO 1600 mukaan. Tällaiseen Kodak T-max 400 sopii täydellisesti. 

Esimerkkikuvat

Tämän artikkelin esimerkkikuvat tosin kuvasin kiltisti nyt ISO 400 mukaan, jotta näkisimme hieman paremmin millaiset ominaisuudet filmillä on sellaisenaan. Satuin olemaan kuvausretkellä ystäväni Saanan, A.K.A Shanona Dreemin kanssa Suomenlinnassa.

Oli varhainen syksy ja aurinko uhkaavasti alkoi painua horisontin taakse. Onneksi T-max 400 vielä verraten nopea filmi, joten iltahämärässäkin saimme hyvän kuvasaaliin aikaiseksi. Tämän tyylinen valaistus tosin ei ole omiaan generoimaan kontrastia. Hyvä kontrasti on mielestäni aika tyypillinen ominaisuus T-Max -filmeille, vaikkei se juuri näistä esimerkkikuvista käykään ilmi. Kannattaa myös lukaista aiemmin julkaistu 35mm version arvostelu. Vaikka kyseessä onkin eri filmikoko, pätevät tietenkin tietyt ominaisuudet filmiformaatista riippumatta. 

Mielipiteeni T-Max 400 filmistä

Pidän T-max 400:sta todella paljon! Vaikka se periaatteessa on hyvinkin ennalta arvattava perushyvä filmi, saa sillä niin paljon erilaista jälkeä aikaiseksi. Oheiset esimerkkikuvat ovat Kameratorin Labran kehittämiä ja skannaamia, joten en sen kummemmin tiedä millä kemikaaleilla ne ovat kehitetty.

T-Maxin kehittäminen

Kotona olen kokeillut T-maxia esimerkiksi Kodak D-76 ja Rodinal -kehitteiden kanssa. D-76:lla T-maxista saa hyvin rakeetonta ja sliipattua jälkeä. Jos taas vähän rouheampaa jälkeä kaipaa, voi T-maxin kehittää Rodinalissa todella hyvin lopputuloksin. Tällä tavalla T-maxiinkin saa hieman rakeisuutta, jos sellaisesta tykkää.

Miltä T-Max 400 näyttää?

Hyvässä valaistuksessa T-max 400 voi näyttää joidenkin silmään jopa vähän liian tarkalta, erityisesti tässä keskiformaatin versiossa, joka tunnetaan korkearesoluutioisista negatiiveistaan. Hämärässä, jossa valotus ei välttämättä ole täysin optimaalinen, alkaa T-max 400 näyttämään filmimäisemmän retro-puolensa.

Esimerkiksi näissä Suomenlinnan laiturilla otetuissa kuvissa on aika ajaton fiilis, vaikka kyseessä onkin moderniin emulsiotekniikkaan perustuva filmi. Fiilikseen toki vaikuttaa ympäristö ja mallin tyyli, mutta yllättävän iso vaikutus on tietenkin myös ihan puhtaasti kuvanlaadulla.

Vintage-optiikan vaikutus

Jos en jo maininnut, kuvasimme nämä kuvat vanhalla Rolleiflexillä, jonka vintage-optiikka tietenkin tuo omat vivahteensa kuvien tunnelmaan. Niiden seikkojen lisäksi filmin ominaisuudet vaikuttavat olennaisesti kuvan tunnelmaan ja tässä tapauksessa huomaa hyvin miten T-maxin retro-ominaisuudet alkavat löytymään kun valon määrä onkin vähän rajallisempi. 

Tuttuun tapaan tätäkin filmiä voi ostaa Kameratorin filmipuodista. Ja kuten mainittua, oheiset kuvat ovat myös Kameratorilla kehitetty ja skannattu.