5 helmi

Kodak T-max — maailman tarkin ISO 400, 35mm mustavalkofilmi

Viimeksi arviossa oli legendaarinen Kodak Tri-X 400 -mustavalkofilmi. Se sekoitetaan toisinaan hieman samannimiseen Kodak T-Max 400 -filmiin, joten sikäli onkin looginen jatkumo ottaa heti perään T-Max tarkasteluun.

 

Mitä eroa Tri-X:ään verrattuna?

T-Maxin ja Tri-X:n eroja kysellään filmikuvaajien keskuudessa aina silloin tällöin ja aloittelija saattaa jopa erehtyä luulemaan niitä samoiksi filmeiksi. Onhan niillä aika saman henkiset kauppanimet ja pakkauksetkin. Mustavalkofilmeiksi ne ovat kuitenkin hyvin erilaiset. T-Max on huomattavasti uudempi tuote kuin Tri-X. T-Maxia on valmistettu vuodesta 1986 saakka (Tri-X juontaa juurensa 1940-luvulle) ja se pohjautuu uudempaan, ns. tabular grain -teknologiaan. Pääpiirteittäin voisi sanoa, että T-Max 400 on huomattavasti hienorakaisempi ja tarkempi kuin Tri-X. Perinteisen, rakeisen lookin ystäville, T-Max siis ei välttämättä ole optimaalinen valinta, vaikka kyllä siitäkin tosin rakeista saa, riippuen hieman kuvaus- ja kehitystekniikasta. Siitä lisää myöhemmin.

 

Minkälaiseen kuvaukseen?

T-Max on yksi suosikkifilmeistäni. Se on niin sanottu yleismustavalkofilmi, mutta tarkkuutensa ansiosta, suosisttelisin sitä esim. luontokuvaukseen huomattavasti mielummin kuin rakeisempia filmejä. Oma kokemukseni luontokuvauksesta rakeisilla filmeillä on vähän ristiriitainen. Rakeinen fiilis sopii katukuviin kyllä oikein hyvin, tietynlaisten tekstuurien ja pintojen voimistamiseen. Esim. mukulakivet ja vanhat rakennukset näyttävät mahtavilta Tri-X:llä tai jollain muulla vastaavalla, rakeisella filmillä. Samaiset filmit tosin näyttävät, ainakin omaan silmääni, tosi köpösiltä vaikkapa metsämaisemissa, missä ympäristössä on täysin erilaiset tekstuurit. Metsämaisemassa on aivan erilaista visuaalista kohinaa kuin katumaisemassa ja jostain syystä rakeinen filmi korostaa sitä (imho) väärällä tavalla. Sen sijaan taas T-Maxin siloisuus ikäänkuin hillitsee luontokuvalle tyypillistä kohinaa ja saa kuvan näyttämään puhtoisemmalta.

Suunnittelen itse ottavani seuraavalle Lapinvaellukselleni ainoastaan filmivehkeet mukaan ja kuvaavani vatsanpohjasta kourivia tunturimaisemia T-Maxille, saavuttaen täten Suomen Ansel Adamsin veroisen maineen. Tai kröh, köh… jotain sinne päin. Sen tyyliseen taiteelliseen, sävykirjoisaan maisemakuvaan siis ainakin suosisttelisin T-Maxia, mutta kyllä yhtälailla ihan kaikkeen muuhunkin kuvaamiseen. Olen tehnyt katukuvasta T-Maxille ja vaikken potrettikuvaaja olekaan, voisin kuvitella, että T-Maxille saa tallennettua erittäin kauniita muotokuvia.

 

Prässäysominaisuudet

T-Maxia on saatavilla tätä nykyä myös ISO 100 -herkkyys (josta kirjoitan myös arvion). Taannoin markkinoilla oli myös ISO 3200 -versio, mikä on jo harmillisesti lakkautettu. Jos herkästä filmistä pitää, saattaa T-Max 400 olla kuitenkin sangen kelpo valinta, sillä sitä voi Tri-X:n tavoin prässätä helposti ainakin pari aukkoa. Enemmänkin varmasti, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Olen itse kuvannut T-Maxia ainakin boksinopeudella, eli 400 -asetuksilla ja myös 800 ja 1600 -asetuksilla. Kaikilla menetelmillä jälki on erinomaisen hienoa, sillä T-Maxilla on paljon valotuslaajuutta.

Tarkka kuvanlaatu ja hienorakeisuus on T-Maxin tavaramerkki, mutta kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että siitäkin saa rakeista. Kuten aina, valaistuksen laatu saa aikaan ihmeitä. Jos valo ei ole ns. optimaalinen, alkaa T-Maxikin näyttämään rakeisen puolensa, aivan kuten kaikki filmit. Itse pidän kyllä rakeisesta filmilookista ja siksipä T-Max 400 on itselleni talvifilmi. Kesäpäivänä kunnon valossa T-Maxilla saa aikaan uskomattoman tarkkoja kuvia, joita ei välttämättä pahemmin digikuvasta ensivilkaisulla erota. Prässätessäkään rakeisuus ei oman kokemukseni mukaan lisäänny aivan olennaisesti. T-Max on hyvä filmi vähän isompien vedosten tekemiseen hienojakoisen koostumuksensa ansiosta.

 

Siloista vai rouheaa?

Jos kaipailet oikein tarkkaa ja siloista jälkeä, käytä T-Maxia esim. Kodak D-76 -kehitteen kanssa ja kuvaa hyvässä valossa (itsestään selvä vinkki tietysti kenelle tahansa valokuvaajalle). Jos taas olet rakeisen kuvan ystävä, saa T-Maxista sopivan rouheaa Kehittämällä esim. Rodinalilla ja ajoittamalla kuvausretket räntäsateille. Monelle filmikuvaajalle T-Maxin potentiaalinen ylitarkkuus on jopa vähän liikaa ja vanha kikka onkin rajoittaa sitä valitsemalla vähän härskimpi kehite, kuten Rodinal.

 

Kuvanlaatu noin muuten

Kuvanlaadullisesti T-Max on aika yllätyksetön ammattilaiskäyttöön suunniteltu filmi. Hyvin kaukana siis Lomo-hörhöilystä. T-Max on varma, tarkka ja korkealaatuinen mustavalkofilmi. Kuvanlaatu on parhaimmillaan erittäin kaunista ja vähän pieleen menneetkin valotukset saattavat osoittautua yllättävän käyttökelpoisiksi. Kyllä minä siis lähtisin tätä kaverille suosittelemaan.

T-Maxia myy muun muassa Kameratori ja sitä voi tilata kotiovelle tämän linkin kautta.

Kodak T-max esimerkkikuvia

Muuan yritys T-Maxilla klassisella katukuvausteemalla. Kameran asetukset lienivät tässä noin 1/30 ja f2.8 laajakulmalla kuvatessa.

 

Toinen esimerkki katuolosuhteissa hämärällä. Kyllä T-Maxilla mielestäni tulee oikein uskottava katukuvafiilis. Kuva kehitetty D-76:ssa, mutta epäoptimaalinen valaistus kyllä korostaa jopa T-Maxin raetta.

 

Tässä taasen erinomainen demonstraatio siitä miten ihanan kiiltelevä ja sileä T-Maxin jälki voi parhaimmillaan olla. Sävykirjo on kerrassaan uskomaton!

 

Toinen esimerkki samalla teemalla.

 

Onneksi tämän kuvan ottaessa oli T-Maxia koneessa. Erityisesti lumihiutaleet koiran mustaa turkkia vasten näyttävät todella aistitarkoilta ja käsinkosketeltavilta. Samaten silmien yksityiskohtaisuus korostaa koiran katsetta — ei pitäisi jäädä epäselväksi, että namiahan siinä pummataan.

 

Ei mikään maailman mahtavin valokuvateos, mutta hyvä esimerkki kuitenkin demoamaan T-Maxin ominaisuuksia. Tähän kuvaan tavallaan sopisi aihepiirin puolesta kyllä skröbelöisemipikin filmi, mutta toisaalta tässä kuvassa on kattava määrä erilaisia pintoja, sävyjä ja muotoja, että filmin ominaisuuksien tarkasteluun se sopii oikein hyvin.

 

Tästä kuvasta olen salaa jopa hieman ylpeä. Tunnelma on kohdillaan ja sävykirjo on herkullinen. Kasvoista kyllä kuva on ehkä vähän turhan puhkipalaneen näköinen, josta en kyllä yleensä paljon piittaa. Mutta noin muuten, esim. puiden lehtiä katsoessa näkee hyvin miten hienosti T-Maxin siloisuus sopii luonnollisiin tekstuureihin.

 

Siis herra siunaa! Kovin tutun näköisiä tyyppejä. Sehän on Vincent (One Year with Film Only) ja Bellamy Hunt (Japan Camera Hunter). Vielä kun oppisi tarkentamaan, niin tämä olisi ihan hyvä esimerkki miten filmi suoriutuu sisätiloissa.

 

Siitä edullisia kameroita.

 

Mikä lie Zorki tai FED.

Filmimaratoni

Minulla on tällä hetkellä käynnissä filmimaratoni, jossa haasteena on kuvata ja testata yhteensä 45 erilaista kino- ja 120-filmiä. Nämä artikkelit tulevat muodostamaan suuren tietopankin, joka helpottaa sopivan filmin löytämisessä. Kaikki aikaisemmat arvostelut löytyvät kätevästi täältä: Filmimaratoni

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.