Kodak Tri-X 400 lienee yksi maailman suosituimmista mustavalkofilmeistä. Tri-X:n juuret juontavat peräti 1940 saakka, joten se on erittäin perinteikäs ja klassinen filmi. Se oli yksi ensimmäisiä nopeita filmejä, joten se saavutti suuren suosion ammattipiireissä ja se tunnetaankin valokuvajournalistien luottofilminä.
Perinteinen mustavalkofilmi
Tri-X:llä on aivan erityinen lookkinsa, joka leimaa perinteistä mustavalkovalokuvausta. Itse pidän tästä perinteisestä lookista ja se onkin osasyy, miksi siitä on tullut myös oma suosikkifilmini.
Kodak Tri-X -filmin kuvanlaatu
Tri-X:ssä on yksi mukavimman näköisistä raekoostumuksista mitä olen ikinä nähnyt. Riippuen tietenkin kovasti kehitysprosessista, mutta esim. D-76 -kehityksessä jälki on mielestäni erittäin hyvässä balanssissa klassisen rakeisuuden ja tarkkuuden välimaastossa.
Rakeisempi fiilis
Jos vielä vähän rakeisemmasta tykkää, kannattaa kokeilla esim. Rodinalilla kehittämistä. Omaan makuun Rodinalilla tulee jopa hieman liian rakeista jälkeä, mutta toisaalta perinteisempää kombinaatiota saa hakea — retroilluusio on täydellinen!
Monikäyttöinen mustavalkofilmi
Tri-X tunnetaan monikäyttöisenä filminä, jota voi yli- tai alivalottaa, prässätä ja opettaa tanssimaan. Sillä on käsittämätön valotuslaajuus, joka tarkoittaa sitä, että aika hurjallakin valotuserheellä saa kuitenkin kuvan aikaiseksi. Tässä toinen syy miksi pidän Tri-X:stä. Poden toisinaan aika pahaa valotusmittari- ja valotusautomatiikka-allergiaa, joten valotushuteja sattuu silloin tällöin.
Sietää hyvin yli- ja alivalottamista
Jos en aivan väärin muista, Tri-X:n valotuslaajuus on peräti viisi aukkoa suuntaansa, eli aika hurja määrä. Diafilmeissä taas valotuslaajuutta ei ole juuri lainkaan, eli valotusten pitää osua aina nappiin. Jos vierastaa tällaista onnistumispainetta, Kodak Tri-X saattaa olla ratkaisu ongelmaan.
Tri-X esimerkkikuvia
Oheiset esimerkkikuvat ovat enimmäkseen käsittelemättömiä skannauksia. Tri-X:llä tuntuu onnistuvan aina ja sävyt ovat aina kutakuinkin miellyttävän näköiset sellaisenaan. Harvemmin sen kummemmin kajoan Tri-X:llä otettuihin kuviin.
Suoraan valmista jälkeä
Toisinaan säädän aivan aavistuksen esim. kontrastia tai keskisävyjä tms., mutta yleensä en näe tarvetta sormeilla kuvia erityisemmin. Se onkin Tri-X:ssä erittäin miellyttävä piirre — kuvat tulevat usein suoraan kamerasta kutakuinkin täydellisinä ulos eikä tarvitse homehtua Photoshopin tai Lightroomin äärellä loppuiltaa kuvia säätäen.
Osaa esimerkkikuvistani olen kyllä ennen Instagramiin postaamista säätänyt Snapseedillä aavistuksen, mutta tähän liitin mukaan nyt versiot, joihin ei olla yhtä poikkeusta lukuunottamatta kajottu. Tarkoituksena on havainnollistaa Tri-X:in karasteriikkaa ja valotuslaajuutta puhtaimmillaan ja todistaa, että aina kuvia ei tarvitse edes sen kummemmin editoida.
Kodak Tri-X 400 esimerkkikuvia
