27 marras

Kokeilussa supernopea Ilford Delta 3200

Marraskuu vetelee puoliväliään, joten auringonpaistetta tai kauniita säitä on vähän turha odotella. Synkeät säät voivat olla valokuvaajalle aikamoinen haaste. Yksi ratkaisu ongelmaan on tietenkin nopea filmi. Parin päivän ajan kokeilinkin Ilfordin erittäin nopeaa Delta 3200 – mustavalkofilmiä erilaisissa olosuhteissa.

Ensimmäinen koe Delta 3200 -filmille oli ilta Rastilan Kartanolla Helsingissä, jossa olin kuuntelemassa klassista musiikkia. Hetken jo pelkäsin, ettei nopea filmikään pelasta tästä liemestä, sillä soittajat olivat sonnustautuneet täysin mustiin vaatteisiin ja valaistuskaan ei ollut mieluisimmista päästä. Isot led-valaisimet oltiin heijastettu soittajien takana olevaan valkoiseen seinään, eikä suoraan soittajiin, joten olin lähes varma, että saisin kuvaan lähinnä pikimustia siluetteja.

Yllättävää kyllä filmille tarttuikin olosuhteisiin nähden yllättävän suuri sävykirjo. Valitsin kuvauskalustoksi Canon AE-1 -kameran ja 50mm f1.8 FD -objektiivin. AE-1:n mittari sekoaa juuri tällaisesta valaistuksesta täysin, joten heitin asetukset itse lonkalta. Kuvasin nämä kaikki sisäkuvat hyväksi havaitsemallani säännöllä, eli valotusaika niin pitkäksi kuin suinkin pystyn pitämään vakaana, eli 1/30 ja luukku täysin auki. Sen jälkeen sormet ristiin. Pääasia, että saa kerättyä jokaisen mahdollisen vähäisenkin fotonin filmin pinnalle. Tällaisessa tunnelmavalaistuksessa ylivalottumista pääsee tokko tapahtumaan.

Yksi jälkikäteen rajattu lähikuva kitaristista. Delta 3200 on arvatenkin melko rakeinen filmi. Tässä rajatussa kuvassa rakeisuus korostuu. Omasta mielestäni rakeisuus ei ole ihan siitä miellyttävimmästä päästä. Kuvanlaatu on hyvin rouheaa, muttei jostain syystä ihan niin mukavan näköistä kuin vaikka Kodak Tri-x:ssä.

Tyypillinen marraskuun sää. Vettä tulee ja pimeää on. Senkin voi toki joskus kääntää edukseen ja yrittää luoda niillä jotain tällaista film noir -henkistä tunnelmaa. Kyseinen kuva on käsivaralta kuvattu Canon FD 24mm f.2.8 objektiivilla. Tällaiseen touhuun Delta 3200 sopii erinomaisesti. Katuvalot heijastuksineen märällä mukulakivellä luovat erittäin kivan valaistuksen, joten kerrankin tuntuu siltä, ettei sadesää täysin pilaa kuvausintoa.

Pilvinen ja ankea ilma. Omasta mielestäni juuri tällainen platku sää on hankalimpia olosuhteita saada mitään kivan näköistä aikaiseksi. Se luo kuvaan hyvin paljon keskiharmaita sävypintoja, joissa harvat filmit onnistuvat näyttämään hyvältä. Näin nopealla filmillä tosin kuvaus noin muuten oli huomattavasti miellyttävämpää kuin vaikka iso 400 -filmeillä, mitä yleensä käytän. Tällaisellakin synkeällä säällä pystyin kuvaamaan 1/1000 valotusajoilla helposti hyvin pienellä aukolla. Tässäkin kuvassa taisi olla aukkona joko f5,6 tai f8. Otin tämän kuvan lonkalta vyöhyketarkentamalla, jolloin on oleellista pystyä käyttämään mahdollisimman pientä aukkoa pitkän terävyysalueen saamiseksi.

Parhaimmillaan Delta 3200 luo erittäin kivan näköistä kontrastia. Huomaa jälleen reipas rakeisuus.

Yksi hyvä esimerkki siitä, että Delta 3200:n voi käytännössä ottaa iltakävelyllekin mukaan. Valotus on erittäin onnistunut kehnosta valaistuksesta huolimatta.

Lisää olosuhdekokeilua — tällä kertaa metrovaunussa laajakulmaobjektiivilla. Valotus näyttää suvereenilta eikä lainkaan siltä, että filmi taistelisi saadakseen edes jonkinlaisen kuvan aikaiseksi.

Toinenkin dokumentti metromatkastani. Tämä on otettu suljinajalla 1/15 ja suurimmalla aukolla mitä kakkulasta irtosi, eli f2,8.

Kas kummaa. Aurinko käväisi taivaalla, joten piti tietenkin kokeilla mitä Ilford tällaisesta meiningistä tykkää. Canon AE-1:n mittari oli lentää ylivalotusvaarasta katosta läpi, mutta otin kuvan silti sanoin AE-1 mitä vain, mielestäni tämä näyttää erittäin mieluisalta valotukselta. Löytyy kirkkaita kohtia (jotka okei voitaisiin jossain koulukunnassa tulkita ns. puhkipalaneiksi), syviä varjoja ja kaikkia ihania keskisävyjä vaikka muille jakaa.

Näyteikkunan läpi otettu kuva Erottajan suosituimmasta koirasta, jolla kuuleman mukaan on useinkin tapana poseerata näyteikkunassa ja tarkkailla jalankulkijoita

Toinenkin kuva, jossa auringonvalo pääsi pilkahtamaan. Aurinko oli juuri laskemassa Kapteeninkadulla, luoden upeita pitkiä varjoja rakennuksen seinään. Vaikka iltahämärä kurkistikin jo kirjaimellisesti kulman takana, pystyi tämänkin kuvan laukomaan 1/1000 valotusajalla ja pysäyttämään ohikulkevien henkilöiden liikkeen täydellisesti.

Kyseistä filmi voi ostaa täältä: https://kameratori.fi/-ilford-delta-3200-mv-rullafilmi_1

 

Kuvat ja teksti: Pekka Keskinen

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.

  • EsaKivivuori

    Herkät MV-filkat ovat herkkua 🙂 Kiitos, että kirjoitit aiheesta.
    Joskus vain oli vedettävä herkkyydet tappiin saadakseen edes jonkinlaisen, vaikka jyrkänkin, kuvan.

    Mun kuvaushisotriassa se oli Ilfordin HP5 ja ASA 12800. Kuvailimme yöllä Katajanokalla jenkkiautoja
    Ja jalustan puutteessa kuvasin ratakiskoon tuetulla Canonilla ja FD 24 mm f/2.8 SSC -optiikalla.

    Mulla pitäisi olla pienemmästä printistä skannattu tiedosto tallella (etsii… etsiii… estsiiii…).
    Minusta mv-kinonegojen skannaus tuottaa merkittävästi suuremman rakeen kuin printeissä.
    Myös tiedoston terävöinti on 2-piippuinen juttu tai sitten on ehkä parasta terävöidä hyvin valikoivasti
    ja tyytyä kenties rajapintojen käsittelyyn.