Valokuvaus mielletään usein visuaalisuutena, mutta kuvateoksissa näkemisen rinnalle tulee aikaulottuvuus, kosketus- ja liikeaisti ja sosiaalinen elämä. Kannen karkeassa pellavakluutissa tai kiiltäväksi päällystetyssä paperissa on muistia ruokkiva tuntu. Kaikki aistit virittyvät. Kuuntele, mitä kuulet teoksen sivuja käännellessä. Vedä sormea paperin pinnalla. Tunnustele teoksen raskautta. Tuoksuuko selän nahkasidos miellyttävältä? Arvioi katseellasi. Näin aisti-informaatio sulautuu kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi.
Näin kuvaa kuvateoksen merkitystä Kristoffer Albrechtin ja Taneli Eskolan kirja Silmin kosketeltavaa (2010). Taideteollisen korkeakoulun oppikirjaksi tehty teos sukeltaa runsaiden esimerkkien ryydittämänä valokuvateosten maailmaan. Se kertoo filosofiasta valokuvan fyysiseksi ja “auralliseksi” tekevän taide-esineen taustalla. Se myös ohjeistaa konkreettisesti, kuinka tehdään kuvakorteista koostuvia portfolioita, itsesidottuja valokuvakirjoja ja kauniita säilytysrasioita.
Ajatuksena kuvateoksissa on tehdä kuvista koettavia elämyksiä, joissa valokuvan lisäksi tärkeässä roolissa on taktiili tuntuma, äänet ja jopa tuoksu. Kuvateoksen luominen rikastaa valokuvaajan ilmaisua, kun kuvan lisäksi mietittäväksi tulee muoto. Kuvateos “pakottaa” valokuvasta nauttivan henkilö hiljentymään teoksen äärelle. Nykymaailman hektisyydessä, instant-maailmassa, hiljentyminen teoksen äärelle tuntuu ihanalta.
Kuvateosta ei swaipata, ei liketetä, vaan sen tekstuuria hivellään, sivujen aukeamisen rahinasta nautitaan ja kuvien äärellä pohditaan näettyä.
Valokuvakirja metsämiehestä tuoksuu havulta ja pihkalta
Miltä tuoksuisi metsämiehestä kertova valokuvakirja? Mitä tarinoita sen kuvat kertoisivat? Mitä mielenmaisemia kuvat maalaisivat? Olisivatko kirjan kannet veistetty kaarnasta? Suljettaisiinko kannet karkealla nahkaremmillä? Olisiko selkämyksessä sidottuna pieni havu? Miltä luonto tuntuu sormien liikkuessa sitä pitkin? Pihkan hento tuoksu ympäröisi kirjan avaajan. Muotokuva metsämiehestä olisi moniaistillinen elämys, jonka pariin palaisit kerta toisensa jälkeen. Muotokuvan kokonaisuus muodostuisi kuvasarjasta ja ainutlaatuisesta kirjasta, jonka voi kokea vain yksi henkilö kerrallaan.
”Digitaalisen valokuvan identiteetti jää helposti abstraktiksi ja ohikiitäväksi.” – Silmin kosketeltavaa (2010)
Kuvateoksissa kirjataide ja valokuvataide yhdistyvät uudeksi kokonaisuudeksi
Kuvateoksen suunnittelusta saa kiinnostavaa fokusta omaan valokuvaamiseen. Jos päällystän kirjan kirkkaanpunaisella PVC-muovilla, viekö se mielleyhtymät vaikkapa punaisten lyhtyjen alueisiin? Minkälaisia kuvia pyrkisin ottamaan sellaiseen teokseen? Kuvateoksen laajuus voi olla 6 kuvaa, 8 kuvaa tai vaikka vain yksi kuva. Less is more -ajattelutapa toimii hyvin.
Kuvateosta suunnitellessa ja tehdessä pitää kiinnittää huomiota myös moniaistilliseen kokemukseen, miltä teoksen kokeminen tuntuu? Jo odotus siitä, että pääset avaamaan edessäsi olevan teoksen ja katsomaan sen sisällä olevia aarteita, nostaa ihokarvat pystyyn kihelmöivästä odotuksesta. On vain tämä hetki ja tämä teos.
Miksi yrittää askarrella kuvakirjaa itse, kun sellaisen voi painattaa muualla?
Teollisesta tuotteesta puuttuvat usein virheet. Se on kliinisen täydellinen tuote, jonka jokainen sauma on tietokoneen tarkkuudella asetettu kohdilleen. Se on työkalu, jonka avulla esimerkiksi lukeminen on vaivatonta ja tehokasta. Kuvateoksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan siitä kuuluukin huokua tekemisen prosessi, sen kuuluu sanoa “joku teki minut”.
”Jos kirja tuntuu pelkältä paperiselta koneelta, joka on koneellisesti valmistettu koneiden ehdolla, vain koneet haluavat lukea sitä.” – Robert Bringburst
Luin Silmin kosketeltavaa -kirjan tammikuussa ja aloin välittömästi opettelemaan kirjansidontaa. Ennen kuin ryhtyisin taittamaan teemallisia kuvakirjoja, päätin opetella kirjansidonnan niin hyvin kuin pystyisin.
Nyt pari kuukautta ja noin 15 sidottua muistikirjaa myöhemmin olen oppinut paljon virheistäni. Olen kironnut liiman kupruttamia sisäsivuja, vinoiksi vääntyneitä sivupinkkoja ja olen timpuroinut itselleni kirjapuristimen, jolla voi puristaa vaikka 6 pientä muistikirjaa yhtä aikaa. En ole vieläkään onnistunut tekemään hyvää perustason muistikirjaa, mutta olen koko ajan lähempänä ja olen huomannut kirjansidonnan olevan erittäin rentouttava ja mukava harrastus.
Tätä blogikirjoitusta varten aloin sitomaan ensimmäistä 10 kuvan kuvakirjaani. Harjoituksena tehtävän kuvakirjan teema on vielä insinöörimäinen – 10 kappaletta Bronica ETRSI 135W-filmiperällä otettua panoraamakuvaa. Kirjan muoto on epästandardi panoraama, juuri sen muotoinen, kuin kuvatkin ovat. Ylläolevasta GIFFIstä näet, miltä näyttää yksi kuva kansissa. Samalla ajatuksella teen kuvakirjan.
Heräsikö kiinnostuksesi? Näet kirjansidonnan vaiheita Instagram Story Highlighteissani täällä: Miika Rautiainen
4 Vinkkiä kirjansidonnan aloittamiseen:
Perfect binding -tekniikka yksittäisten sivujen liimaamiseen kirjaksi
Kuinka tehdä kirjan kannet?
Kuinka kirjan sivut sidotaan? (erityisesti muistikirjat)
Tasaiseksi avautuva kirja sopii valokuvakirjaksi (Coptic Stitch)
