Vuoden 2016 Vuoden hääkuva kilpailussa valokuvaaja Lauri Majamaa sai miljööhääkuva-sarjassa tuomariston kunniamaininnan. Pääosin hän toimiikin hää-, henkilö- ja mainoskuvauksen parissa. Hän kertoo inspiroituvansa erityisesti persoonista, joita hän työssään pääsee tapaamaan.
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
Valokuvaus alkoi aikoinaan ehkä vähän jopa sattumalta vain harrastusmielessä. Opiskellessani graafista suunnittelua kuvaaminen alkoi lisääntymään ja kun graafikkona toimiessani tarvitsi kuvata työhön liittyvää materiaalia, lähti kuvaaminen kovemmin liikkeelle. Itse kuitenkin hyvin sosiaalisena ihmisenä olin kiinnostuneempi kuvaamaan ihmisiä, kuin tuotteita, maisemia tai muuta vastaavaa ja aloinkin panostamaan enemmän henkilökuvaukseen hankittuani kunnollisen järjestelmäkameran vanhan kameran tilalle.
Hetken kuvattuani henkilökuvia, oli palaute kuvista hyvää ja kuvaukset alkoivat lisääntyä räjähdysmäisesti. Jossain vaiheessa havahduin tilanteeseen, kuvasin paljon enemmän henkilökuvia, kuin mitä tein graafikkona töitä ja päätinkin jättää graafikon työt vain kuvaamisen oheen ja alkaa kuvaamaan täysipäiväisesti.
Sinulla on hyvin hallittu tyyli valaista kuvia. Kuinka olet kehitellyt näkemystäsi valosta?
Aluksi lähdin liikkeelle opiskelemalla täysin itse kirjoja lukemalla, Youtube-videoita katsomalla ja sen kuuluisan ”yrityksen ja erehdyksen kautta” harjoittelemalla. Luin kaiken mahdollisen kirjallisuuden, niin englannin kielisenä kuin suomenkielisenä, mitä sain käsiini koskien kuvien valaisua.
Kun teoriatietoa on päässä riitävästi ja on opetellut ne niin sanotut säännöt, miten kuvia valaistaan, voi lähteä helposti soveltamaan ja kokeilemaan mitä saa aikaan, kun näitä sääntöjä soveltaa ja rikkoo omien näkemyksiensä ja taiteellisten visioidensa mukaan. Oma tyylini valaista kuvia on nykyään kehittynyt siihen suuntaan, että kuvaan mahdollisimman suurilla aukoilla kyetäkseni hyödyntämään mahdollisimman pientä syväterävyyttä ja yhdistän suurella aukolla kuvaamiseen salamavalaisun.
Mikä on sinusta aloittelijoille paras tapa opetella valaisua?
Workshopit ja erilaiset työpajat. Erilaisissa työpajoissa on helppo lähteä oppimaan kuvaamisen lisäksi valaisua, kun usein workshoppien vetäjät neuvovat kädestä pitäen hommaa, eikä silloin ole paineita onnistumisen suhteen, kun voi kysyä kuvatessa kaikkea mahdollista niin valaisusta kuin kuvaamisestakin.
Workshopeissa oppii helposti myös kuinka suunnitella etukäteen valaisua. Itse vedän ajoittain myös erilaisia workshoppeja, joissa käydään läpi studiovalaisua, sekä salaman yhdistämistä luonnonvalon kanssa.
Mikä inspiroi sinua?
Ihmiset. Pitäisi kai sanoa tarkemmin että persoonat. Tapaan työssäni paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja onkin äärimmäisen inspiroivaa tavata aina uusia persoonia. Koska teen paljon henkilökuvauksia, joissa kuvattavan henkilön ei tarvitse välttämättä esittää itseään, vaan teema kuvaukselle voi olla mitä vain mielikuvituksen rajoissa, niin saan inspiraatio hyvin monenlaisista asioista.
Teemakuvauksille inspiraatiota voi saada vaikka elokuvista tai muiden kuvaajien tekemistä kuvista, johon sitten lisätään tietysti aina sitä jotain omaa kädenjälkeä kun kuvasta saatua idea lähdetään jalostamaan eteenpäin omalla tyylillä.
Mihin viimeaikaiseen kuvaasi olet erityisen tyytyväinen ja miksi?
Kuvasimme viime loppukesästä kuvia, Katariinalle, joka on hevosalan yrittäjä ja hevosjousiampuja. Kuvissa yhdistimme luonnonvalon ja salamavalaisua. Kuvaus erosi muutenkin normaalista henkilökuvasta, koska kuvauksissa oli mukana myös Katariinan hevonen Alma ja normaalin mallin ohjaamisen sijaan jouduimme kuvaamaan tietysti suurimmaksi osin hevosen ehdoilla.
Olen itse varsin tyytyväinen lopputulokseen, kun saimme persoonallisia kuvia, yhdistimme melko hyvin salaman ja vallitsevan luonnonvalon ilta-auringossa ja saimme kokonaisuudesta varsin toimivan, vaikka hevonen lisäsikin haastetta kuvauksiin.
Mikä on itsellesi tärkein varuste kamerarepussasi?
Sanoisin varmaan, että itselleni tärkein on pieni muistikirja ja kynä. Kirjotan muistiin ideoita ja luonnostelen kuvia paljon etukäteen. Se toimii itselleni sitten jonkinlaisena lähtökohtana usein kuvaukselle, vaikka lopulliset kuvat saattavatkin poiketa suuresti usein alkuperäisestä suunnitelmasta improvisoitaessa tilanteen, paikan ja monen muun asian suhteen. Oma näkemykseni onkin, ettei kuvaaminen ole mielestäni välineurheilua, missä hyviä kuvia pystyttäisiin tekemään vain hyvällä kalustolla.
Mikä on parasta asiakastöissä? Entä omissa projekteissa?
Persoonat. Kuten aiemmin mainitsin, että ihmisten mielenkiintoiset persoonat kiehtovat minua, on se myös yksi asiakastöiden parhaita puolia, kun saa sosiaalisena ihmisenä olla tekemisissä hyvin erilaisten ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa.
Omissa taiteellisissa projekteissani parasta on useimmiten se, että saan toteuttaa yhteistyössä meikkaajien, maskeeraajien, mallien ja muiden ihmisten kanssa jotain, suuresti asiakastöistä poikkeavaakin. Silloin, kun maksava asiakas ei määrittele kuvaukselle raameja, voidaan toteuttaa kuviksi kaikenlaisia ideoita, missä vain mielikuvitus on rajana.
Monesti omien projektieni kuvat ovat sellaisia, joita on luonnehdittu melko synkiksikin, kun vastaavasti maksetut asiakastyöt ovat usein jotain täysin muuta. Omilla projekteilla onkin hyvä tuoda työhön sitä vastapainoa, millä kuvaaja pystyy säilyttämään mielenkiinnon säilyy kuvaamiseen.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on valokuvauksen suhteen?
Tulevaisuuden suunnitelmina itselläni on tietenkin kehittää itseäni mahdollisimman paljon kuvaajana, koska uskon ettei koskaan voi sanoa oppineensa kaikkea mahdollista. Tulevaisuudessa on tavoitteena myös järjestää entistä enemmän erilaisia työpajoja ja workshoppeja, saada lisää kontakteja, niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, sekä hankkia yhteistyökumppaneita joiden kanssa workshoppien järjestämistä pystyisi edelleen kehittämään vielä paljon pidemmälle.
Rakastankin lausahdusta: “If your dreams do not scare you, they are not big enough.”
Lisää Lauri Majamaan valokuvia löytyy täältä: Studio Majamaa / Facebook
