Valokuvaaja Marko Rantanen haastattelussa

Kööpenhaminan ja Suomen välillä töitä tekevä Marko Rantanen on todella kovanluokan ammattilainen niin valokuvauksessa kuin elokuvaohjauksessa. Monipuolisuuden lisäksi hänellä on todella tunnistettava tyyli, johon kuuluu harkittu valaisu ja tarinalliset lavasteet.

Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?

Minulla oli aina tunne, että on jotain kiinnostavaa mitä en ollut löytänyt. Kun ystäväni rahapulassaan myi minulle Zenith -järjestelmäkameran ja kuvasin yhden mv-filmin niin olin koukussa. Sitten katosikin kaikki aika, rahat ja ystävät valokuvauksen alttarille.

Kokeilitko muita taiteenmuotoja, kuten piirtämistä ja maalaamista ennen valokuvausta?

En oikeastaan…. pienenä piirsin paljon mutta se ei tuntunut oikealta. Maalaaminen ei myöskään koskaan herättänyt suuria tunteita. Kokeilin maalaamista muutama vuosi sitten kesälomalla, tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) kehoitti minua lopettamaan kun kuvista tuli niin synkkiä ja masennuin.

Millainen koulutus sinulla on, vai oletko täysin itseoppinut valokuvaaja?

Minulla on teknisen puolen opintoja. Opin kuvaamiseen sain mainos- ja muotivalokuvaajien assistenttina. Kun kuvauspäivä oli ohi ja muut lähtivät studiolta niin koitin toistaa päivän kuvauksen valot vaikka yksinkertaisessa asetelmassa tai sillä mitä studiolla sattui olemaan.

Harrastuksen alussa Starfoton Juha Jaukkuri jaksoi neuvoa minua paljon ja se on kivijalkaliikkeiden etu nettikauppoihin verrattuna. Ylioppilaskameroilla oli myös osansa harrastukseni alussa.

Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?

Käsittelyä koitan nykyään välttää jos mahdollista ja enemmän tehdä kuvat kuvatessa. Koneella sitten teen sävyttämistä, mitä en lue käsittelyksi.

Nyt olen taas alkanut kuvata enemmän filmille, eli tehdä päätöksiä entistä aikaisemmin mikä vaatii tiukempaa ennakkosuunnittelua. Impossible on tuonut markkinoille 8×10 instant film polaroidin ja sillä teimme juuri Image-lehteen muotieditorialin. Kaikki riippuu tietysti siitä, että millaista kuvaa tehdään ja mikä on järkevin tapa tehdä se.

Kuinka valmistaudut kuvauksiin? Teetkö luonnoksia? Kirjoitatko ideoita ylös? Etsitkö kaikki paikat etukäteen?

Kirjoitan, luonnostelen, katson elokuvia, käyn museoissa yms. Entistä vähemmän koitan katsoa valokuvia kun niitä saattaa sitten kopioida tietoisesti tai tiedostamatta.

Mikä on ylpein hetkesi valokuvaajana?

Varmaan yleisesti se, että voi harjoittaa kuvaamista ammattina. Se lienee sitten sitä ammattiylpeyttä?

“Kaupallinen kuvaaminen on usein ongelmien ratkomista enemmän kuin kuvaamista.”

Kuvaat paljon suuria mainoskamppanjoita ja muotia isoille asiakkaille. Löydäktö vielä aikaa omalle kuvaamiselle ja omille projekteille?

Minulla on vapaalla aina ainakin yksi kamera mukana. Vapaalla kuvaaminen pitää aistit valppaina ja tekemisen ilon hommassa mukana. En sano, että työssä ei sitä iloa ole mutta jos kuvaa pelkkää kaupallista kuvaa missä on paljon rajoitteita, niin ei siinä saa kaikkea itsestään irti. Kaupallinen kuvaaminen on usein ongelmien ratkomista enemmän kuin kuvaamista.

Vapaalla kuvaaminen on myös opiskelua töitä varten esim. jos luonnosta löytää jonkun valon, väriyhdistelmän tms. niin sen voi koittaa tuoda sitten töihin. Seuraavaksi pitäisi opetella julkaisemaan kuvia pöytälaatikosta.

Kohteillasi on monissa kuvissasi todella vahvoja ilmeitä, joista välittyy tunne. Millaisia vinkkejä antaisit mallin ohjaukseen aloitteleville kuvaajille?

Koitan etukäteen selvittää kuvattavien taustoja jos mahdollista, kerron tarinoita tai sanon asioita mihin kuvattavat reagoivat. Aika nopeasti sen aistii mihin suuntaan keskustelua voi viedä ja sitä kautta keksii sen mitä sanoa. Kuvattavaa helpottaa kuvassa oleminen jos hänelle antaa jonkun tarinan kuten elokuvan ohjaaja antaa näyttelijälle.

Teet työksesi myös liikkuvaa kuvaa. Mikä yksittäinen asia on mielestäsi helpompaa/vaikeampaa liikkuvassa kuvassa, verrattuna stilliin?

Liikkuvassa tarinan jatkuvuus on vaativaa, kuvan liikkeen, valon, kuvakoon yms. pitää olla linjassa edellisiin muutoin se tökkii. Helpompaa liikkuvassa on taas se, että liikkeellä voi peitellä taustan asioita kun kuvia tulee sekuntissa minimissä se 25.

Valokuvaa bussipysäkin mainostelineessä saatetaan tuijottaa 30 sekuntia (vaikkakin tämän päivän valokuva onkin huomisen pikaruuan kääreitä).

“Kun kokeilee reilusti erilaisia valaisuja ja tekniikoita niin löytää sen itselleen sopivan. Oikeaa ja väärää ei ole ja jokaisen pitää tehdä oman näkemyksensä mukaan.”

Mikä on mielestäi paras keino opetella valokuvan valaisua?

Tekemällä ja toistamalla. Uudestaan ja uudestaan… Netistä saa jotain apuja, toiselta kuvaajalta saa jotain, workshopeista jotain, assaroidessa yms. mutta tekeminen on avainasemassa.

Kun löytää luonnosta valoilmiön, valokuvan tai pätkän leffasta mistä pitää niin koittaa toistaa sen. Kun kokeilee reilusti erilaisia valaisuja ja tekniikoita niin löytää sen itselleen sopivan. Oikeaa ja väärää ei ole ja jokaisen pitää tehdä oman näkemyksensä mukaan.

Jos tähtää ammattilaiseksi niin suosittelen laajasti workshoppeja, portfolio review yms. tapahtumia. Mielellään ihmisten parissa, joita ei tunne ja ulkomailla. Silloin kuvat punnitaan kuvina ja kritiikki perustuu pelkästään siihen mitä arvostelija näkee. Keskittymään kokonaisuuksien/sarjojen luomiseen ja unohtamaan sosiaalisen median yksittäiset kuvien liketykset.

Suomalaisuutta ei kannata unohtaa tai hävetä vaan siitä ammentaa kuviin voimaa, se on eksoottista muualla maailmassa.

Lisää Markon kuvia löytyy täältä: Portfolio / Instagram / Facebook