6 marras

Mekaaninen kamera on (melkein) aina korjattavissa

Monet nuoremmat kuvaajat eivät koskaan ole kuvanneet filmille. Itseni ikäisillä tilanne on siinä mielessä toinen, että esim. omassa lapsuudessani ei ollut muuta kuin filmikameroita. Itse kuuluun siihen ryhmään, joka ikäänkuin palasi filmiin. Mutta entäpä joku vuonna 2000-syntynyt, jonka ensikosketus kameroihin oli todennäköisesti digipokkari tai kännykkäkamera?

Filmi on löytänyt tiensä uusien harrastajien keskuuteen

YouTubessa on iso määrä opetusvideoita, joissa lukioikäiset nuoret kertovat filmikameran toiminnallisuuksista aivan kuin jostain antiikin reliikistä. Näiden videoiden katsominen aiheutti ensin hilpeyttä, kunnes tajusin miten hienoa on, että filmikuvaaminen on löytänyt tiensä myös nuorten diginatiivien keskuuteen. Monilla nuorilla ponnahduslautana toimii Polaroidit, jotka erityisesti Yhdysvalloissa ovat nuorten tyttöjen suosiossa. Kun on koko elämänsä nähnyt valokuvia ainoastaan kännykän ruudulta, onkin itseasiassa sangen erilaista ja eksoottista saada fyysinen kappale kuvasta. Itsehän en keksi mitään tylsempää kuin perheen mökkikuvat kymppikuvina, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, ketkä eivät ole ikinä pitäneet käsissään fyysistä kuvaa. Vanha onkin jälleen uutta ja digitaalinen kuvatiedosto on kokenut inflaation. Se mikä koettiin joskus uudeksi ja hienoksi, onkin nyt tusinatavaraa.

Mistä kamera?

Harmillista kyllä aikaa kestävät kamerat tehtiin siinä 70-luvun hujakoilla, jolloin materiaaleina käytettiin metalleja eikä muoveja. 80- ja 90-luvuilla suurin osa kameroista tehtiin muovista, jota ajan hammas ei ole kohdellut hyvin. Muoviset kamerat eivät ole niin hyvin korjattavissa kuin hieman vanhemmat mekaaniset kamerat. Japan Camera Hunter on esittänyt arvion, että noin 5—10 vuoden kuluessa maailmassa ei ole enää juurikaan toimivia filmikompaktikameroita, jotka tyypillisesti valmistettiin muovista. Hajoilevien muovikomponenttien lisäksi elektroniikka ei kestä aikaa läheskään niin hyvin kuin esim. 70-luvun mekaaniset kamerat, jotka ovat yleensä helpommin korjattavissa eivätkä sisällä juurikaan elektroniikkaa.

Vanhojen kameroiden palauttaminen kiertoon

Ongelma ei toki ole jäänyt huomaamatta. Jalot yritykset kuten kotimainen Kameratori kunnostaa ja myy vanhoja kameroita, jotka muuten mahdollisesti eivät ikinä päätyisi uusien kuvaajien käyttöön. Tälläkin hetkellä monien talouksien vinteillä lojuu vanhoja kameroita, jotka eivät ole kierrossa, vaikka ne periaatteessa olisivat edelleen käyttökelpoisia kuvausvälineitä.

Ajatus siitä, että kuvaan samalla kameralla vielä eläkepäivilläkin tuntuu mahtavalta.

Filmikärpäsen puraistessa olisikin tärkeää rohkeasti tuoda julki kiinnostuksensa filmikameroita kohtaan. Olen itse pelastanut monen tuttavani kellarista vanhan kameran heidän noteerattuaan kiinnostukseni. Jokaisella kuitenkin se vanha kamera siellä kellarissa on. Filmikamera toimii erinomaisena aiheena keskustelun aloitukselle. Esimerkiksi suosikkikamerani Olympus OM-1 tuli minulle lahjoituksena sukulaiselta, joka oli pistänyt merkille filmiharrastukseni. Kamera oli ollut käyttämättömänä varmaan liki 30-vuotta ja sen kunnostus maksoi vain 120€. Hinta sisälsi täydellisen huollon. Käytännössä se oli kuvauskunnossa sellaisenaan, mutta valotusmittarin sähköosat olivat ajan saatossa hieman kärsineet. Ilman valotusmittariahan tietenkin tosi perinnekuvausintoilija kuvaa vaikka sunny 16 – sääntöä mukaillen, mutta oli se asian mukaista korjauttaa. Samalla kamera käytiin muiltakin osin läpi. Esimerkiksi valotiivisteet vaihdettiin, suljinajat tarkistettiin ja säädettiin ja varmaan pikku tippa öljyäkin tiputettiin koneistoon. Olisi todella sääli, jos kamerani lojuisi edelleen käyttämättömänä jossain varastossa. Sillä on kuitenkin huikea käyttöarvo, vaikka vastaavanlaisia runkoja saakin edullisesti.

Mekaaninen kamera on (melkein) aina korjattavissa

Olympus OM-1 on täydellinen esimerkki kamerasta, joka kestää isältä pojalle. Se on erittäin hyvin suunniteltu ja valmistettu. Materiaalit ovat kestäviä ja elektronisia osia on sen verran niukalti, että hajonneen valotusmittarin kunnostaminen ei ammattikorjaajalta vienyt tuntia pidempään. Vaikka aika ajoin himoitsenkin Leicaa, en periaatteessa ikinä tule tarvitsemaan mitään muuta kuin Olympukseni. Se ajatus lämmittää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kuluttanut loppuun ties kuinka monta läppäriä ja iPhonea. OM-1:lle kymmenen vuotta ei tunnu missään. Ajatus siitä, että kuvaan samalla kameralla vielä eläkepäivilläkin tuntuu mahtavalta.

Uusia filmikameroita ei enää juurikaan valmisteta, joten kysymys kuuluukin riittääkö uusille kuvaajille kameroita? Itse veikkaisin, että esim. 70-luvun järjestelmäkameroita riittää pitkälle. Niitä löytyy tälläkin hetkellä käytettyjen kameroiden liikkeistä paljon. Sen lisäksi arvioisin, että niitä on vielä kotitalouksien varastoissa ja kaapeissa piilossa yllin kyllin, mutta niiden saaminen kiertoon lieneekin eri kysymys. Suosittelisin itse lämpimästi kyselemään niiden perään sukulaisilta ja tutuilta. Rahallista arvoa niillä ei välttämättä ole kovin paljon. Useimpia ihmisiä toisaalta miellyttää ajatus siitä, että joku oikeasti käyttäisi heidän vanhaa kameraansa. Tällä tavoin olen itsekin kameran jos toisenkin saanut ja ainoat kulut ovat koituneet enemmänkin huolto- kuin hankintakustannuksista.

Uusia filmikameroita tuotantoon

Filmin paluusta kertoo jotain myös se, että uusiakin kameroita on ilmestynyt ja on ilmestymässä markkinoille. Polaroid julkisti juuri uuden kameransa, OneStep 2:n, mikä oli iso uutinen. Se on saanut innoitteensa alkuperäisestä OneStep -kamerasta ja näyttää täysin vanhalta kunnon Polaroid -kameralta. Alkuperäisiä Polaroideja ei suunniteltu kestämään neljääkymmentä vuotta ja nekin valmistettiin enimmäkseen muovista.

Polaroidilla on kuitenkin kulttimaine ja seuranta tänäkin päivänä. Yhä useampien muoviosien antautuessa ajan hampaan rutistuksissa, Polaroid -kuvaajat lienevät hyppineet onnesta uuden kameran julkistuksen myötä. Itsekin olen törmännyt Polaroid -kameroihin kirpputoreilla useasti, mutta toistaiseksi en ole vielä kertaakaan löytänyt sellaista yksilöä, josta muoviosat eivät olisi lohkeilleet. Hieno veto Polaroidilta laittaa OneStep jälleen tuotantoon. Ihan hetkessähän tämä ei toki ole käynyt. Polaroid lopetti toimintansa aikapäivää sitten vuonna 2008 ja Impossible Project hankki Polaroidin jäämistön. Impossible valmisti filmejä ja kameroita omalla nimellään vuoteen 2017 kunnes Polaroid brändi virallisesti elvytettiin ja tuotiin takaisin. Nyt kaikki Impossiblen tuotteet kantavat taas Polaroidin nimeä ja yhtiö toi markkinoille jopa uuden, edellämainitun OneStep 2 -kameran. Ymmärtääkseni Impossiblen kymmenen vuoden taipaleella on ollut suuri määrä haasteita ja vastoinkäymisiä, joka osaltaan varmaan liittyy filmin selviytymistaisteluun yleisellä tasolla. Olisiko aika nyt jo kuitenkin kypsä Polaroidin todelliselle paluulle?

Kuvat ja teksti: Pekka Keskinen

mm
Kamerakoulu.fi

Etsimme artikkeleita, tutoriaaleja, DIY -projekteja ja muuta esiteltävää blogiin, ota yhteyttä toimitus@kamerakoulu.fi, jos sinulla on jotain tarjota.