Taas on koittanut pienen haastattelutuokion aika. Tapasin kesällä Matias Aution Cafe Lasipalatsissa, jossa juttelimme pienen tovin filmikuvauksesta. Olin erityisen kiinnostunut siitä miksi hän oli ryhtynyt kuvaamaan filmille ja mistä koko homma ylipäänsä sai alkunsa. Matias työskentelee web designerina helsinkiläisessä digitoimistossa, jossa hän tutustui filmikuvaukseen työkaverinsa kautta.
Onko filmikuvaus sinulle täysin uusi asia, vai kuulutko pikemminkin niihin ihmisiin ketkä kuvasivat aikoinaan filmille ja ovat nyt palanneet sen pariin?
Työkaverini, Kumpusen Esko, kuvaa filmille ja hän tapasi tuoda kameroita toimistolle. Kiinnostus heräsi nähtyäni näitä vanhoja kameroita. Olen kuvannut nyt noin vuoden verran filmille. Kuvasin lapsena jonkin verran ja isälläni oli filmikamera.
Hän kuvasi diakuvia, mutten vielä silloin ollut erityisen kiinnostunut asiasta. Aloitin filmikuvauksen ostamalla Kameratorilta kolmella kympillä Canon EOS 10 -kameran, joka oli yhteensopiva entuudestaan omistamieni EF-objektiivien kanssa. Tilasin myös pari rullaa Kodak Ektar -värifilmiä, joille päätin kuvata Pariisin lomani. En ottanut digikameraa lainkaan mukaan.
Aika rohkean kuuloinen veto! Entä millainen siirtymä oli hypätä digikuvauksen maailmasta filmikameroihin?
Canon EOS 10 on hyvin samanlainen kuin nykyiset Canon digijärkkärit. Siinä on samanlaiset valotusautomatiikkaohjelmat jne., jonka takia filmille kuvaaminen ei tuntunut sen erilaisemmalta. Laitoin kameran A-asentoon ja kuvasin aukon esivalinnalla. Ainoa ero oli tietenkin se, etten nähnyt kuvia saman tien, mutta muuten se tuntui ihan samalta.
Selvästikään filmikuvausharrastus ei jäänyt tähän yhteen kertaan, mistä päästäänkin siihen isoimpaan kysymykseen, eli minkä takia kuvaat edelleen filmille?
Siihen vastaaminen onkin oikeastaan aika helppoa, sillä huomasin jo varhain, että filmille kuvaaminen on jännittävää. Sen lisäksi se pakottaa miettimään.
Olin jostain blogiartikkelista lukenut, että filmille kuvaaminen auttaa keskittymään ja kehittymään valokuvaajana todella hyvin. Ajattelin, ettei siitä ainakaan haittaa olisi kokeilla. Filmille kuvatessa mietin enemmän mitä teen… esimerkiksi sommittelua ja ylipäänsä sitä otanko kuvan vai en.
Kuvaatko edelleen myös digille?
Kuvaan esimerkiksi tapahtumia… häitä ja sen sellaisia edelleen digille kyllä.
Miten filmikuvaus on vaikuttanut digikuvaamiseesi?
Kyllä nykyään keskityn enemmän myös digikameralla kuvatessani, eli filmikuvauspuolelta on päässyt vaikutteita valumaan myös digikuvaamiseeni.
Onko sinulla jotain erityisiä kuva-aiheita tai projekteja filmikuvaukseen liittyen?
Erityisesti matkoilla tykkään kuvata filmille. Ihmiset kiinnostavat aiheena… ei niinkään esim. maisemat. Malleiksi suostuneiden kavereiden kanssa teemme myös fiilistelyhenkisiä shootteja.
Minkälaisilla kameroilla tykkäät kuvata?
Tällä hetkellä kuvaan pääasiallisesti Nikon F:llä. Facebookin filmikuvausryhmästä ostin myös Yashica Electro 35:n, joka on ensimmäinen mittaetsinkamerani. Nikoniini olen erityisen ihastunut — siinä on todella hyvä fiilis! En myöskään pidä erityisemmin kuvata automatiikalla. Tällaisella simppelillä mekaanisella kameralla jokainen päätös, ja se onnistuiko se kuva vai, johtuu ihan omasta itsestä.
Matias myös kertoi tulevaisuudensuunnitelmistaan filmikuvaukseen liittyen. Kiikarissa on esimerkiksi näyttelyn pitäminen.
Vaikka juuri sanoin, etten erityisemmin kuvaa maisemaa, olin tässä taannoin kuvaamassa pitkällä valotusajalla Suomenlinnassa merimaisemaa, joissa aallokko on pitkän valotusajan ansiosta silottunut täysin tasaiseksi pinnaksi. Sarja tällaisia kuvia sopisi mielestäni erinomaisesti näyttelyn aiheeksi. Näyttelyn pitäminen yleisesti ottaen olisi henkilökohtaisesti tärkeä meriitti.
Skannatun kuvan postaaminen esim. Instagramiin tuntuu ikäänkuin lyhentävän sen elinkaarta — kun sen kerran postaa, tuntuu että se oli sitten siinä. Näyttelyvedos ei valahda feedin pohjalle samalla tavalla.
Paluus perusasioiden äärelle
Suuret kiitokset Matiakselle kivasta juttutuokiosta. On aina kiinnostavaa kuulla miten eri ihmiset päätyvät filmikuvauksen pariin ja miten he sen kokevat. Matiaksen mainitsema jännitysmomentti, keskittyminen ja oppiminen tuntuvat olevan monen filmikuvaajan mainitsemia avainasioita ja itsekin kyllä allekirjoitan nämä aatokset.
Kyllähän se niin on, että filmille kuvatessa joutuu niin konkreettisesti perusasioiden äärelle, että on yksinkertaisesti pakko miettiä mitä tekee ja aika usein hieman päivittää osaamistaan. Simppeli kamera ei ota minkäänlaista vastuuta kuvan onnistumisesta vaan kaikki paine ja vastuu kuvan onnistumisesta on omilla harteilla. Pakostahan siinä asian jos toisenkin oppii siitä miten homma kannattaa hoitaa.
Lisää Matiaksen kuvia löytyy myös Instagramista @mmatiasautio -käyttäjänimellä.
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
