20 marras

Miksi kuvaat filmille, Matias Autio?

Taas on koittanut pienen haastattelutuokion aika. Tapasin kesällä Matias Aution Cafe Lasipalatsissa, jossa juttelimme pienen tovin filmikuvauksesta. Olin erityisen kiinnostunut siitä miksi hän oli ryhtynyt kuvaamaan filmille ja mistä koko homma ylipäänsä sai alkunsa. Matias työskentelee web designerina helsinkiläisessä digitoimistossa, jossa hän tutustui filmikuvaukseen työkaverinsa kautta.

 

“Työkaverini, Kumpusen Esko, kuvaa filmille ja hän tapasi tuoda kameroita toimistolle. Kiinnostus heräsi nähtyäni näitä vanhoja kameroita.” 

 

Onko filmikuvaus sinulle täysin uusi asia, vai kuulutko pikemminkin niihin ihmisiin ketkä kuvasivat aikoinaan filmille ja ovat nyt palanneet sen pariin? 

 

“Olen kuvannut nyt noin vuoden verran filmille. Kuvasin lapsena jonkin verran ja isälläni oli filmikamera. Hän kuvasi diakuvia, mutten vielä silloin ollut erityisen kiinnostunut asiasta. Aloitin filmikuvauksen ostamalla Kameratorilta kolmella kympillä Canon EOS 10 -kameran, joka oli yhteensopiva entuudestaan omistamieni EF-objektiivien kanssa. Tilasin myös pari rullaa Kodak Ektar -värifilmiä, joille päätin kuvata Pariisin lomani. En ottanut digikameraa lainkaan mukaan.”

 

Aika rohkean kuuloinen veto! Entä millainen siirtymä oli hypätä digikuvauksen maailmasta filmikameroihin?

 

“Canon EOS 10 on hyvin samanlainen kuin nykyiset Canon digijärkkärit. Siinä on samanlaiset valotusautomatiikkaohjelmat jne., jonka takia filmille kuvaaminen ei tuntunut sen erilaisemmalta. Laitoin kameran A-asentoon ja kuvasin aukon esivalinnalla. Ainoa ero oli tietenkin se, etten nähnyt kuvia saman tien, mutta muuten se tuntui ihan samalta.”

 

Selvästikään filmikuvausharrastus ei jäänyt tähän yhteen kertaan, mistä päästäänkin siihen isoimpaan kysymykseen, eli minkä takia kuvaat edelleen filmille? 

 

“Siihen vastaaminen onkin oikeastaan aika helppoa, sillä huomasin jo varhain, että filmille kuvaaminen on jännittävää. Sen lisäksi se pakottaa miettimään. Olin jostain blogiartikkelista lukenut, että filmille kuvaaminen auttaa keskittymään ja kehittymään valokuvaajana todella hyvin. Ajattelin, ettei siitä ainakaan haittaa olisi kokeilla. Filmille kuvatessa mietin enemmän mitä teen… esimerkiksi sommittelua ja ylipäänsä sitä otanko kuvan vai en.”

 

Kuvaatko edelleen myös digille?

 

“Kuvaan esimerkiksi tapahtumia… häitä ja sen sellaisia edelleen digille kyllä.”

 

Miten filmikuvaus on vaikuttanut digikuvaamiseesi?

 

“Kyllä nykyään keskityn enemmän myös digikameralla kuvatessani, eli filmikuvauspuolelta on päässyt vaikutteita valumaan myös digikuvaamiseeni.”

 

Onko sinulla jotain erityisiä kuva-aiheita tai projekteja filmikuvaukseen liittyen?

 

“Erityisesti matkoilla tykkään kuvata filmille. Ihmiset kiinnostavat aiheena… ei niinkään esim. maisemat. Malleiksi suostuneiden kavereiden kanssa teemme myös fiilistelyhenkisiä shootteja.”

 

Minkälaisilla kameroilla tykkäät kuvata?

 

“Tällä hetkellä kuvaan pääasiallisesti Nikon F:llä. Facebookin filmikuvausryhmästä ostin myös Yashica Electro 35:n, joka on ensimmäinen mittaetsinkamerani. Nikoniini olen erityisen ihastunut — siinä on todella hyvä fiilis! En myöskään pidä erityisemmin kuvata automatiikalla. Tällaisella simppelillä mekaanisella kameralla jokainen päätös, ja se onnistuiko se kuva vai, johtuu ihan omasta itsestä.“ 

 

Jatkoimme keskustelua Matiaksen kanssa itseasiassa pitkäänkin ja aiheet lähtivät tietenkin rönsyilemään kaikkeen mahdolliseen filmikuvaamiseen liittyvään… kuten usein tuppaa tapahtumaan. 

 

Matias myös kertoi tulevaisuudensuunnitelmistaan filmikuvaukseen liittyen. Kiikarissa on esimerkiksi näyttelyn pitäminen. 

 

“Vaikka juuri sanoin, etten erityisemmin kuvaa maisemaa, olin tässä taannoin kuvaamassa pitkällä valotusajalla Suomenlinnassa merimaisemaa, joissa aallokko on pitkän valotusajan ansiosta silottunut täysin tasaiseksi pinnaksi. Sarja tällaisia kuvia sopisi mielestäni erinomaisesti näyttelyn aiheeksi. Näyttelyn pitäminen yleisesti ottaen olisi henkilökohtaisesti tärkeä meriitti. Skannatun kuvan postaaminen esim. Instagramiin tuntuu ikäänkuin lyhentävän sen elinkaarta — kun sen kerran postaa, tuntuu että se oli sitten siinä. Näyttelyvedos ei valahda feedin pohjalle samalla tavalla.”

 

Suuret kiitokset Matiakselle kivasta juttutuokiosta. On aina kiinnostavaa kuulla miten eri ihmiset päätyvät filmikuvauksen pariin ja miten he sen kokevat. Matiaksen mainitsema jännitysmomentti, keskittyminen ja oppiminen tuntuvat olevan monen filmikuvaajan mainitsemia avainasioita ja itsekin kyllä allekirjoitan nämä aatokset. Kyllähän se niin on, että filmille kuvatessa joutuu niin konkreettisesti perusasioiden äärelle, että on yksinkertaisesti pakko miettiä mitä tekee ja aika usein hieman päivittää osaamistaan. Simppeli kamera ei ota minkäänlaista vastuuta kuvan onnistumisesta vaan kaikki paine ja vastuu kuvan onnistumisesta on omilla harteilla. Pakostahan siinä asian jos toisenkin oppii siitä miten homma kannattaa hoitaa.

 

Ohessa myös muutamia Matiaksen ottamia kuvia johdantoteksteineen. Lisää Matiaksen kuvia löytyy myös Instagramista @mmatiasautio -käyttäjänimellä. 

 

Tämä kuva on otettu Pariisissa kesäkuussa 2017 jolloin päädyin työkaverin innoittamana filmikuvauksen pariin. Lähdin pidennetylle viikonloppureissulle Pariisiin ja päätin ottaa mukaani tällä kertaa vain filmikameran (itse asiassa kaksi). Kuvasin 2 rullaa ja odotin todella innoissani tuloksia. Kuvien näkeminen lopulta oli hyvin palkitseva kokemus, kun osan kuvista ja tilanteista oli jo ehtinyt unohtaa. Tämä kuva jäi jotenkin erityisesti reissulta mieleen kuvana, jossa aika tuntuu pysähtyneen ja filmille todella tallentuneen elävä hetki ajasta. (Kuva ja teksti: Matias Autio)

 

Seuraavan matkan kohde oli Japani ja koska filmikuvauskokemukseni olivat olleet niin positiivisia, niin lähdin jälleen pelkällä filmikameralla liikkeelle. Otin muistaakseni 7 rullaa filmiä mukaan, kuvasin kaikki ja ostin paikan päältä lisääkin filmiä. Silti otin huomattavasti vähemmän kuvia kuin aiemmilla reissuilla, joilla on ollut digikamera mukana. Filmin rajallinen määrä ei tuntunut rajoittavalta, vaan pikemminkin kiehtovalta, sillä kuvien eteen näki selvästi enemmän vaivaa. Tämä kuva on ollut tietokoneen taustakuvanani jo vuoden, enkä ole ainakaan vielä kyllästynyt siihen, joten jotain siinä täytyy olla. (Kuva ja teksti: Matias Autio)

 

Minua on aina kiehtonut ihmisten kuvaaminen ehkä kaikkein eniten eri kuvauskohteista. Keväällä 2018 päätin kysyä kaveriani malliksi saadessani idean kuvien konseptiksi. Halusin tehdä kuvaukset pelkästään filmille, sillä olin inspiroitunut ajatuksesta leikkiä entisaikojen muotikuvaajaa keskittyneesti manuaalisesti tarkentaen ja filminsiirtovipua vimmatusti veivaten. 😀 Tälläkin kertaa huomasin, että rajoitukset auttoivat keskittymään: kun filmiä ei halunnut tuhlata, valotusta, varjoja, sommittelua, mallin asentoa jne. mietti paljon tarkemmin. (Kuva ja teksti: Matias Autio)

 

Törmäsin joskus viime kesänä netissä hienoihin mustavalkoisiin pitkän valotusajan kuviin, jotka oli kuvattu filmille. Tästä sain idean kokeilla itsekin samaa, sillä minulle pitkän valotusajan kuvat tuntuvat formaatista riippumatta jotenkin maagisilta, sillä niihin tallentuu näkymiä, joita paljaalla silmällä ei koskaan pysty näkemään. Ajatus tällaisen vangitsemisesta negatiiville tuntui todella kiehtovalta. Hankin lankalaukaisimen kameraani ja suuntasin kohti Suomenlinnaa. Latasin kännykkään sovelluksen, jolla pystyi laskemaan valotusajan paitsi harmaasuotimen kanssa, myös sen, kuinka paljon valotusaikaa pitää lisätä millekin filmille. Tämä oli ensimmäinen filmille kuvaamani pitkän valotusajan kuva ja se onnistui yli kaikkien odotusten. (Kuva ja teksti: Matias Autio)

 

Katuvalokuvaus on ihmisten ohella suosikkikohteitani. Nämä kaksi asiaa eivät luonnollisestikaan ole edes erotettavissa, mutta poseeratut muotokuvat ovat katukuvauksen lajeista ehkä se kaikkein makein juttu itselleni. On todella jännittävää lähestyä tuntemattomia ihmisiä ja pyytää heitä kuvaan. Monesti pahin pelko on oman pääni sisällä ja ihmiset ovat odotuksien vastaisesti varsin halukkaita poseeraamaan tai jäämään vaihtamaan muutaman sanan. Mutta riskien ottaminen palkitsee ja parhaat kokemukseni olenkin saanut katupotrettien ottamisesta. Kohteiden etsiminen, lähestyminen ja juttelu ovat niin kiehtovia juttuja jo itsessään, että lopulta itse kuva onkin melkein toissijainen ja paras juttu ei välttämättä olekaan se, mitä piirtyi negatiiville, vaan se, mitä jäi kokemuksena mieleen. (Kuva ja teksti: Matias Autio)

 

Pekka Keskinen

Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.