Neljä kirjaa, kolmekymmentä vuotta ammattilaisena ja pitkäaikainen bloggaaminen kahdella kielellä. Siinä Peter Forsgårdin vaikuttava lista saavutuksia. Mikä todella inspiroi minua Peterin tekemisessä on hänen jatkuva halu kokeilla uutta ja kehittyä, kuten hiljattain aloitettu vlogi valokuvauksesta ja tuore podcasti.
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
En oikeastaan muista miksi tai miten kiinnostuin valokuvauksesta. Ekan kameran olin saanut syntymäpäivälahjaksi. Olisinko täyttänyt 8? Kuvailin Afgamatic 100:sellani lomamatkoja ja sen sellaista. Ensimmäisen järkkärini Cosina CS1:sen ostin ekoilla kesätyörahoilla 16-vuotiaana. Olisin halunnut Pentaxin, mutta rahat riittivät Cosinaan. Valitsin sen, koska siinä oli Pentaxin K-bajonetti. Takumar linssit olivat sen ajan parhaita objektiiveja. Hankin sitten pikkuhiljaa muutaman Takumar-lasin. Reilu parikymppisenä sitten hankin sen haaveilemani Pentaxin.
Kuinka valmistaudut kuvauksiin? Teetkö luonnoksia? Kirjoitatko ideoita ylös? Etsitkö kaikki paikat etukäteen?
Aika harvoin kirjoitan ideoita, ne ovat korvien välissä. Samoin luonnokset ovat päässäni ajatuksina. Kuvauspaikat käyn aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa ennakkoon. Toki riippuen vähän kuvausaiheesta. Varusteiden tsekkaus ja tarkistus on luonnollisesti tärkeä osa valmistautumista. Pitää muistaa aina, että vaikka kuvaajalle kuvauskeikka voi olla rutiini, on se asiakkkaalle ainutkertainen. Jokaiseen kuvaukseen pitää suhtautua se muistaen ja valmistella se hyvin.
Mikä on ylpein hetkesi valokuvaajana?
Aika vaikea sanoa, mikä olisi ylpein hetkeni. Hyviä hetkiä on paljon. Muistan vieläkin ensimmäisen kuvani joka levisi laajasti kansainvälisesti. Se oli kuva kasasta keräyspaperia ja oli eräässä esitteessä. Sitä painettiin useita satoja tuhansia eri Aasian maihin. Myös neljä kirjaa joita olen ollut kirjoittamassa ovat ylpeyden aiheita.
Mikä inspiroi sinua?
Inspiraation lähteet vaihtelevat. Joskus se on joku valokuva, joskus se on juuri sillä hetkellä oleva valo jne. Vaikka en kuvaisi juuri sillä hetkellä katselen maisemaa ja tilaa lähes aina valokuva ajatuksissani. Se vain on tapani hahmottaa maailmaa. Tietysti muiden ottamat valokuvat inspiroivat, kuten myös muiden onnistumiset.
Nyt juuri minua inspiroi oma projekti jossa “valokuvaaja Henri-Kari Pressooni” seikkailee valokuvan maailmassa. Projektin kuvia löytyy Instagram-tililtäni ja aihetunnisteella #pressooni. En vielä tiedä mihin tuo johtaa vai johtaako mihinkään, mutta hauska sitä on tehdä.
Mitä tiettyä asiaa myös kokeneiden valokuvaajien tulisi sinusta jatkuvasti opetella ja harjoitella lisää?
Uutta. Tärkeintä valokuvaajalle on olla utelias ja suhtautua positiivisesti uuteen. Kaikki uusi ei aukea heti, mutta jos kokeilee voi siitä löytää jotain uutta ja inspiroivaa. Toinen tärkeä asia on markkinointi. Se on valitettavan hankalaa monelle valokuvaajalle, itseni mukaan lukien. Erittäin tärkeä asia on kuvata huvikseen eli myös harrastaa valokuvausta.
Ketä kuvaajia sinä itse ihailet, ja miksi juuri näitä?
Vanhoja mestareita luonnollisesti. Olen aina pitänyt Richard Avedonin ja Helmut Newtonin kuvista. Kotimaisista ihan ehdottomasti Arno Rafael Minkkinen on suuri ihailun kohde. On hirveän vaikea sanoa miksi juuri he.
Kaikilla heillä on oma tyylinsä, joka on säilynyt heillä koko uransa. Nykyisistä kuvaajista kiinnostava on Chase Jarvis. Hän on erittäin monipuolinen ja varsin utelias. Hänellä oli jo paljon ennen Instagramia oma yhteisöllinen kuva-applikaatio, Best Camera. Toisin sanoen hän oli utelias ja aikaan saava uuden asian edessä.
Mikä on ikävintä valokuvaajan työssä?
Valokuvaajan työssä sinänsä ei ole mitään ikävää. Haastavinta on vaatimus siitä, että pitää olla luova kalenterin mukaan eli sillä hetkellä kun on kuvaamassa asiakkaalle. Toki jos on vapaa taiteilija tätä ongelmaa ei ole. Valokuvaajan ammatti on tällä hetkellä vaikea, koska kilpailu on varsin laajaa. Digitaalisuuden myötä “kaikki” ovat valokuvaajia. Ei siinä auta itku markkinoilla vaan on löydettävä se oma paikka. Jos sitä paikkaa ei löydy kannattaa tehdä jotain muuta. Ei se olisi ollenkaan hullumpaa olla valokuvauksen harrastaja.
Olet kirjoittanut monta kirjaa. Lisäksi olet aktiivinen bloggaaja ja nykyään teet myös podcasteja yhdessä Sulantoblogin kanssa. Miten osaat jakaa aikasi kaikkien näiden kesken?
En koe ongelmaksi ajankäyttöä. En mielestäni ole töissä, sillä valokuvaus on elämäntapa.
Teet myös viikoittaista vlogia, jossa kerrot ajatuksia valokuvasta ja sen ympärillä olevista ilmiöstä. Mistä idea tähän lähti?
Vlogin pitäminen lähti uteliaisuudesta. Olen pitänyt blogiani Ajatuksia valokuvasta ja sen ympärillä olevista ilmiöistä vuodesta 2005. Viime syksynä päätin kokeilla miltä vlogaaminen tuntuu eli vanha teksitpohajinen blogi sai laajennuksen. Tuntui mukavalta kun aika nopeasti Vlogini haluttiin mukaan Kameralehden uuteen digilehteen. Blogaaminen eri muodoissa lähtee siitä, että olen kiinnostunut valokuvauksesta toimialana laajemminkin.
Peterin tekemistä voi seurata näillä kanavilla:
Portfolio / Photoshelter / Youtube / Blogi / Soundcloud / Twitter / LinkedIn
