Suomen ehdottomasti kovimpiin potretti, sekä muotikuvaajiin lukeutuvan Nana Simeliuksen tyyli on samaan aikaan hyvin harkittu, kylläinen ja värikäs. Arjessa hän kertoo keräilevän talteen hyviä lokaatioita ja kuvausideoita, joiden pohjalta sitten huolellisesti suunnittelee tulevia mainoskuvia asiakkaan kanssa. Tämä huolellisuus todellakin näkyy naisen kivenkovassa tekemisessä!
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
Itse valokuvasta olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Ennen kuin valokuvauksesta tuli työni, kerrytin ahkerasti sisältöä perhealbumeihini. Itse valokuvauksesta kiinnostuin noin 16-vuotiaana. Valokuvasin pokkarilla perhettä, ystäviäni ja itseäni. Harrastus oli vahvasti siskoni ja minun yhteinen. Lavastimme ja maskeerasimme kuvia itse. Valoina käytimme usein lukulamppua ja reflasimme styroxin palalla. Jälkeenpäin olen tajunnut että valokuvauksen kautta on löytynyt jo silloin tapa leikkiä.
Kokeilitko muita taiteenmuotoja, kuten piirtämistä ja maalaamista ennen valokuvausta?
Olen pitkän linjan taidekoululainen, joten olen kokeillut monia taiteenmuotoja. Erityisesti maalaaminen oli minulle tärkeä itseilmaisukeino ennen valokuvauksen löytämistä.
Millainen koulutus sinulla on, vai oletko täysin itseoppinut valokuvaaja?
Koulutukseltani olen media-assistentti. Koulun kautta minulla on vahvin kokemus pitkien elokuvien tekemisestä. Virallista tutkintoa valokuvauksesta minulla ei ole. Itse valokuvauksen saralla minut on kouluttanut oppi-isäni Jp Palmulaakso, jonka yrityksessä aloitin harjoittelijana 19-vuotiaana.
“Olen kuvaajana aika old school, haluan kaiken olevan mahdollisimman täydellistä jo kuvausvaiheessa.”
Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?
Kuvankäsittely on tärkeä osa kuvausta, mutta huomaan että vuosien varrella sen merkitys on pienentynyt minulle koko ajan. Nykyään kyse on enää pienestä viimeistelystä. Olen kuvaajana aika old school, haluan kaiken olevan mahdollisimman täydellistä jo kuvausvaiheessa.
Kuinka valmistaudut kuvauksiin? Teetkö luonnoksia? Kirjoitatko ideoita ylös? Etsitkö kaikki paikat etukäteen?
Valmistaudun kuvauksiin todella huolellisesti. Kokoan jokaisesta kuvauksesta ideakollaasin sekä kokoan vaihtoehdot kuvauspaikkojen tai lavastuksen suhteen. Näistä syntyy asiakkaan tai mainostoimiston kanssa valmis tarkka suunnitelma.
Arjessa keräilen talteen hyviä lokaatioita ja kuvausideoita. Koskaan ei voi valmistautua liian hyvin. Siksi en kuvauksissa ikinä edes vilkaise muistiinpanojani, siellä annetaan vain palaa isolla tunteella.
Millaista valoa tykkäät käyttää?
Nyt huomaan eläväni todella minimalistista aikaa valaisijana. Välillä kuvaajana rakastun niin paljon tiettyyn valoon, että kiellän sen itseltäni vaikka puoleksi vuodeksi. Valaisu on tässä työssä sekä helpointa että vaikeinta. Välillä valot loksahtavat heti kohdilleen, joskus tiettyä tunnelmaa haetaan pitkään.
Tällä hetkellä toivon kehittyväni valaisijana tunnelmallisempaan suuntaan. Haluan oppia tekemään loivempaa kuvaa ja pelaamaan pienemmillä nyansseilla.
Mikä on ylpein hetkesi valokuvaajana?
Olen katsonut Huippumalli haussa -ohjelmaa aivan sen ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Oma unelmani oli ehdottomasti päästä mukaan ohjelmaan. Sain kunnian olla mukana kuvaajana sekä vierailevana tuomarina yhteistyössä Kalevala Korun kanssa kahdella eri kaudella.
En itse pidä esillä olosta, joten kuvattavana oleminen oli suuri itsensä voittaminen. Ohjelmaa katsellessa totesin että oma tapa tehdä töitä näyttää juuri niin hauskalta kuin se tuntuukin.
“On vapauttavaa ja pelottavaa tehdä jotain vain omista lähtökohdista.”
Kuvaat paljon suuria mainoskamppanjoita ja muotia isoille asiakkaille. Löydäktö vielä aikaa omalle kuvaamiselle ja omille projekteille?
Siitä ajasta olen luopunut liian usein. Nyt olen jälleen ottanut aikaa myös omille kuvauksille. Koen että se on tärkeintä. Omissa projekteissa pääsee kokeilemaan uusia kontakteja tiimin puolesta ja luomaan paineettomasti uutta. On vapauttavaa ja pelottavaa tehdä jotain vain omista lähtökohdista.
Viimeksi pidin testipäivän tällä viikolla. Haaveilen suuresti oman näyttelyn pitämisestä, kun olen siihen ihmisenä tarpeeksi kypsä.
Nuori ja todella lahjakas valokuvaaja Mikko Puttonen toimi assistenttinäsi jonkin aikaa. Minkälaista tämä oli? Mitä opitte toisiltanne?
Mikon kahden vuoden aika studiollamme oli todella antoisaa. Olemme molemmat aloittaneet kuvaamisen ihan älyttömän nuorena ja opimme kokeilemalla. Mikolla on erityislahjakkuuden lisäksi suuri ja kiltti sydän, joten opin häneltä paljon herkkyydestä kuvaajana. Mikko on ehdottomasti kunnianhimoisin harjoittelija mitä meillä on ollut.
Hänellä oli alusta asti selkeä visio ja on ollut upea nähdä miten hän saavuttaa etappeja matkallaan. Tiedän että hän tulee menestymään todella suuressa mittakaavassa. Opin häneltä paljon rohkeudesta ja päämäärätietoisuudesta. Nyt huomaan että minulla on kokoajan käsillä lista unelmista mitä haluaisin vielä valokuvaajana tehdä. Uskon että minulta Mikko oppi toki paljon tekniikasta, mutta myös itse kuvausprosessista ja millaista on yhteistyö erilaisten asiakkaiden kanssa.
