Vanhat, erityisesti noin 1900-luvun alussa otetut valokuvat ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Kuviin sisältyy pala historiaa, ja niiden taustalla on usein jokin tarina. Valokuvaus ei myöskään ollut muinoin aivan yhtä helppoa kuin nykyään. Kohteen tuli pysyä täysin liikkumatta jopa useita sekunteja, eikä lopputulos ollut sittenkään välttämättä aina täysin terävä. Sen vuoksi kuvissa harvoin hymyiltiin.
Entisajan fiiliksen saaminen digitaalisesti otettuihin kuviin on hankalaa, mutta Photoshopia ynnä muita apuvälineitä käyttämällä myös modernin järjestelmäkameran laadun saa muokattua lähelle autenttista vanhaa valokuvaa.
Wanhat valokuvat
Googlen kuvahaun innoittamana aloitin Wanhat kuvat -nimisen projektin, johon kyselin paikallisia malleja mukaan. Yllättyin kiinnostuneiden määrästä, ja vasta nyt olen saamassa projektia päätökseen. Onkin tullut aika kertoa taustoja siitä, miten projekti eteni.
Valitsin paikaksi idyllisen Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Toivolan vanhan pihan sekä Kahvila Muiston, joita henkilökunta antoi ystävällisesti käyttää valokuvaukseen. Kuvia napsittiin alkukeväästä syksyyn asti, ja kameran eteen päätyi monia innokkaita kasvoja.
Ennen kuvaamista sain kollegoilta muutamia vinkkejä, jotka kannattaisi ottaa valmisteluissa huomioon. Ensimmäiseksi valotusaika piti saada tarkoituksellisesti pidemmäksi, mikä onnistui pitämällä objektiivin edessä kahta levysuodatinta päällekkäin.
Ja koska kyse on vanhasta valokuvasta, päätin kiinnittää kameraani manuaalitarkenteisen vanhan linssin. Kyseinen Nikon-F 85 / 2.0 -linssi kiinnittyi käytössä olleisiin kameroihin vaivattomasti, joista Olympus OMD E-M1 tarvitsi seurakseen oikeanlaisen adapterin. Nikon D750:n kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut, mutta tarkentaminen oli hankalampaa. Olympuksen focus peaking -toiminto auttoi tarkennuksessa, vaikka sen käyttäminen onkin ehkä osittain huijausta.
Sisätiloissa kyseinen linssi kävi varsinkin Olympuksella hieman ahtaaksi, sillä Micro Four Thirds -koossa polttoväli on lähes 190 milliä. Sisäkuvissa turvauduin käyttämään 50 / 1.8 -linssiä.
Ole vakava, älä hymyile
Teknisen puolen ollessa kunnossa seuraava tehtävä oli saada iloisesta mallista hyvin synkkä ja ilmeetön. Yhdelläkään kuvattavalla ei ollut tämän kanssa kuitenkaan mitään ongelmaa, ja jokainen osasi heittäytyä tilanteeseen mukaan. Kaikilla oli mukanaan jotakin aikaan istuvaa vaatetta, kuten hattua ja hametta, mikä teki kuvista heti uskottavamman näköisiä. Itseä jäi jälkikäteen harmittamaan se, että kaksi ensimmäistä kuvausta olivat enemmän tai vähemmän kokeilua ennen kuin oikeanlainen lähestymistapa löytyi.
Kuvia on otettu ympäri vuoden pääasiassa ulkotiloissa, minkä vuoksi haastetta toivat muuttuvat sääolosuhteet. Esimerkiksi eräänä kuvauspäivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, jolloin harmaasuotimista ei ollut kauheasti apua. Mielestäni parhaiten onnistuneet kuvat onkin otettu pilvisenä päivänä tai sisätiloissa. Toivolan Vanha piha ja Kahvila Muisto tarjosivat miljöönsä ja sisustuksensa puolesta oivallisen paikan kuvata.
Valmiit kuvat on editoitu Photoshopin Google Nik Collectionin Analog Efex Pro -työkalulla. Sen avulla pohja oli helppo luoda ja tallentaa, sillä lisäosa sisälsi valmiiksi myös autenttisen näköisiä naarmuja sekä valovuotoja. Säätöjen jälkeen kuvat on viety Photoshopiin, jossa niitä on terävöitetty tavallisia digikuvia enemmän sekä sävyjä on muutettu.
Tule malliksi
Ottaisin jatkossa mielelläni lisää vanhoja valokuvia, sillä vasta nyt tekniikka ja kuvankäsittely alkaa olla hallussa. Malleiksi olisi hienoa saada esimerkiksi kokonainen perhe. Sopivia asusteita voi käydä kaivamassa ainakin Jyväskylässä Vuokraamo Satumaasta, josta yksi mallini oli löytänyt kuvauksiin todella uskottavan kokopitkän mekon. Projektia voi seurata Facebookissa nimellä Isberg Design.
Haluan tässä vaiheessa kiittää jo mukana olleita malleja: Mari Vainikainen, Annika Suominen, Tanja Paajala, Sofia Sarkava, Jenni Lönnblad ja Jenna Palttala.
