Jättivertailussa 40 erilaista väri- ja mustavalkofilmiä
Filmeillä on ominaispiirteensä ja kuvanlaadulliset ominaisuutensa. Pekka Keskinen on ottanut haasteekseen kuvata ja testata mahdollisimman montaa erilaista kino- ja 120-filmiä.
Filmeillä on ominaispiirteensä ja kuvanlaadulliset ominaisuutensa. Pekka Keskinen on ottanut haasteekseen kuvata ja testata mahdollisimman montaa erilaista kino- ja 120-filmiä.
Tässä artikkelissa käymme läpi erilaisia filmikameroita ja -formaatteja johdantona filmikuvaukseen. Jos olet kiinnostunut filmikuvauksen aloittamisesta, tämän artikkelin luettuasi sinulla on hyvä yleiskäsitys minkälaisilla välineillä harrastus on mahdollista aloittaa.
Ilfordin XP2 -filmistä tutkiskelimme aiemmin tänä vuonna keskiformaatin versiota, eli 120-rullafilmiä, mistä suureksi yllätyksekseni pidin kovasti. Samaa filmiä on saatavilla myös kinofilmikoossa, eli 35mm versiona. Kuvasin keväällä rullallisen sitäkin ja nyt on tullut aika kaivaa aikaansaannokset pöytälaatikosta ja katsoa jälleen minkälaista jälkeä XP2:lle syntyy.
Tällä kertaa tutkailtavana on pitkästä aikaa yksi hitaampi filmi. Nyt kun pahin kaamos alkaa jo olemaan takana päin ja kevätkin pikkuhiljaa koittaa, ei tarvitse turvautua pelkästään nopeisiin filmeihin. Viime viikonloppuna päätin ottaa testiin Ilford FP4+ -mustavalkofilmin, jonka ISO-herkkyys on 125.
Ensimmäistä kertaa 70 vuoteen on kohta mahdollista, että Suomessa on täysi-ikäinen sukupolvi, joka ei voi näyttää lapsenlapsilleen omia lapsuudenkuviaan. Miksi näin? On arvioitu, että esimerkiksi tänä vuonna otetaan enemmän valokuvia, kuin 1900-luvulla yhteensä. Kaikista 2000-luvulla syntyneistä on lukemattomia valokuvia vanhempiensa puhelimissa, nettipalveluissa ja joskus jopa tallennettuna kovalevyille.
Kuvanottamisesta tulee hetki. Enää ei vain räiskittä menemään, vaan nyt otetaan kuva. Kuvattavatkin tajuaa sen. Niinku way back.