Eeva Roots inspiroituu underground-muodista [NSFW]
Suurimpana innoittajana on toiminut katumuotikulttuuri. Yleisesti kehitystä tapahtuu kun hinku jonkin vision luomiseen on kova, silloin
yritän miettiä ja suunnitella kuinka saan tuon vision läpi.
Suurimpana innoittajana on toiminut katumuotikulttuuri. Yleisesti kehitystä tapahtuu kun hinku jonkin vision luomiseen on kova, silloin
yritän miettiä ja suunnitella kuinka saan tuon vision läpi.
Sanoisin varmaan, että itselleni tärkein varuste kamerarepussani on pieni muistikirja ja kynä. Kirjotan muistiin ideoita ja luonnostelen kuvia paljon etukäteen. Se toimii itselleni sitten jonkinlaisena lähtökohtana usein kuvaukselle, vaikka lopulliset kuvat saattavatkin poiketa suuresti usein alkuperäisestä suunnitelmasta improvisoitaessa tilanteen, paikan ja monen muun asian suhteen. Oma näkemykseni onkin, ettei kuvaaminen ole mielestäni välineurheilua, missä hyviä kuvia pystyttäisiin tekemään vain hyvällä kalustolla.
Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.
Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa. Kuvien teemat voivat vaatia näyttelemistä mallilta, mutta tunteiden on oltava aitoja, jotta kuvat ovat uskottavia. Feikkaaminen näkyy kilometrien päähän ja liika yrittäminenkin voi helposti pilata lopputuloksen. Aitous on nykypäivänä niin harvinaista, että kun sitä löytää jostain, ei siitä halua päästää irti.
Olen Turussa asustava 23-vuotias valokuvaaja ja opiskelija. Ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani vietin kuitenkin Tukholmassa – olen siis kaksikielinen. Äitini on suomalainen ja isäni on Irakilainen kurdi ja olen tästä johtuen koko elämäni aikana altistunut monille eri kulttuureille. Koenkin tämän olevan yksi syistä miksi jatkuvasti janoan yhä uusiin kulttuureihin tutustumista – vieras on kiehtovaa. Mieltymykseni näyttävyyteen ja kirjavuuteen joka näkyy osittain myös valokuvissani saattaa samoin juontaa juurensa irakilaisista kansallispuvuista joita olen pienestä saakka päässyt ihastelemaan.
Pyrin tekemään kuvaustilanteesta rennon ja kiireettömän. Juttelen paljon kuvattavien kanssa ja pidän heidät huomion keskipisteenä. Miljöö, meikki sekä sopivat asusteet luovat ihanteellisen pohjan myös kokemattomalle kuvattavalle. Monesti näytän itse esimerkkiä asennoista ja teen pieniä korjauksia. Myös erilaiset sanat, mielikuvat ja musiikki auttavat pääsemään oikeaan fiilikseen.
Nykyisin pidän kuvien ykkösprioriteettina juuri aitojen tunteiden esiintuomista, koska ne heijastavat eniten juuri ihmisen omaa persoonaa. Aikaisemmin saatoin sommitella ihmisiä liian pitkään tiettyihin asentoihin, jotka eivät näyttäneet millään tapaa luonnollisilta. Myöhemmin rupesinkin kritisoimaan omaa kuvaustyyliäni ja annoin tilaa aidoille reaktioille.
Luonto merkitsee minulle luovuutta ja rauhoittumista. Luonnossa olemme läsnä itsemme kanssa. Se tuntuu laittavan asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin. Ongelma, joka on saattanut työpäivän aikana harmittaa, ei enää luontopolulla tunnukaan niin isolta asialta. Vietän paljon aikaa mökillä ja vesillä. Sanon aika usein, että jos saisin valita, niin asuisin mökillä.
Neljä kirjaa, kolmekymmentä vuotta ammattilaisena ja pitkäaikainen bloggaaminen kahdella kielellä. Siinä Peter Forsgårdin vaikuttava lista saavutuksia. Mikä todella inspiroi minua Peterin tekemisessä on hänen jatkuva halu kokeilla uutta ja kehittyä, kuten hiljattain aloitettu vlogi valokuvauksesta ja tuore podcasti.
Kööpenhaminan ja Suomen välillä töitä tekevä Marko on todella kovan luokan ammattilainen niin valokuvauksessa kuin elokuvaohjauksessa. Monipuolisuuden lisäksi hänellä on todella tunnistettava tyyli, johon kuuluu harkittu valaisu ja tarinalliset lavasteet.