(Sami Aallon kirjoittama artikkeli julkaistiin ensimmäisenä Nuoret valokuvaajat -sivustolla)

Miten olisi parilla kympillä uusi objektiivi? Digikuvauksen syrjäytettyä filmin internetin kauppapaikat pursuavat vanhaa filmikalustoa. Kun aikansa penkoo ja ottaa asioista selvää, niin onnistuu löytämään veikeän yllätyksen: hyviä ja toisinaan todella persoonallisia objektiiveja saa ostettua todella edullisesti.

Yksi tunnetuimmista löydöksistä on suuresti rakastettu Helios-44, tuo valokuvauksen Kalašnikov. Todennäköisesti universumin kaikkein laajimmin massatuotetuimpana objektiivina tämä Zenit kameroiden kittilinssi on melkoinen Neuvostoliiton jalo lahja valokuvauksen maailmalle. Helios tarjoaa aika sirkuksen erilaisia putkia ja jo pelkästään 44 malliin on ehditty valmistamaan 1958-1992 vuosien välissä loputon määrä toinen toistaan pikkuisen erilaisempia versioita, mutta keskeistä on 58mm polttoväli ihan mukavan valovoimaisella f/2 aukolla.

Helios-44 historia

Kaikkihan alkoi siitä, kun Neuvostoliittolaiset suuressa viisaudessaan päättivät aikoinaan tehdä oman, edullisen kopioversion Carl Zeissin maineikkaasta Biotar 58mm f/2 linssistä. Eihän siitä sitten ihan esikuvansa veroinen kakkula tullut, mutta juuri ne pienet puutteet ja virheet ovat se syy, miksi Helios tunnetaan nykyään niin verrattoman muikeana veijarina. Makeimmat ihanuudet ovat tarkkuuden ja kontrastin nuhjuisuus, linssiheijastuksen verraton eriskummallisuus ja optinen vinjetointi pyörittää kuvia vimmatusti . Neljänelosista on tullut kulttisuosikkeja juuri siksi, että ne ovat niin suunnattoman oudoksuttavan persoonallisia. Niin, ja halpoja.

Koko komeuden kruunaa vielä se, että tosi yleisellä m42 kierteellä olevat vanhat kakkulat saa heitettyä aika huolettoman helposti nykykameroiden nokkaan. Esimerkiksi Canonin runkoihin Heliosin onnistunut pulttaus vaatii vain muutaman euron palikan, joka kääntää EF adapterin m42 kierteiksi.