Kuvien kyky vangita ja välittää tunteita on (ainakin omasta mielestä) syy, miksi niin moni on kiinnostunut valokuvauksesta. Tunteita voi välittää kuvissa monen keinon kautta – ihmisten ilmeillä, asennoilla, kuvan sommittelulla, valotuksella ja värimaailman käsittelyllä. Parhaat kuvat syntyvät, kun kaikki nämä asiat ovat kohdillaan. Tämä on yksi asia jota jatkuvasti yritän kehittää kuvissani.
Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.
Tutki valoa kameran läpi eri kelloinaikoina päivän mittaan. Tämä auttaa hahmottamaan valon kovuutta ja pehmeyttä, sekä millaisen tunnelman se kuviin luo. Näin opit myös millaisesta valosta pidät. Kaikkea ei tarvitse myöskään kuvata myötävalossa, vaan joskus vastavalo tuo kuviin mielenkiintoisemman tunnelman.
Villien teinivuosien jälkeen heräsi ajatus uudestaan tehdä jotain luovaa, kun tiesin että omaan visuaalista silmää kuitenkin löytyy. Kokeilin piirtämistäkin uudelleen, tällä kertaa tietokoneella ja hankin piirtopöydän yms. Kaikesta huolimatta ei se tuntunut vieläkään ihan siltä omimmalta jutulta. Tuohon aikaan ei vielä Facebookia ollut, mutta vastaavia palveluita mihin piti omia kuvia laittaa, ja sitä kautta tuli opiskeltua kuvankäsittelyä, koska pitihän sitä saada hienommat kuvat kuin muilla.
Kun kuvaa häitä työkseen, valmistautuminen on jatkuvaa ja siitä on oikeastaan tullut jo tietynlainen elämäntapa. Kesä on Suomessa hääkuvaajan tärkein sesonki, joten valmistautuminen kesään alkaa jo sillä, etten esimerkiksi varaa lomamatkoja tai sovi menoja vaikkapa kavereiden mökeille kesäviikonlopuille. Lähtökohtaisesti pyrin pitämään (kesä)viikonloput varattuna hääkuvauksille.
Päätimme Kamerakoululla auttaa kaikkia 2014 häitään viettäviä listaamalla Suomen Top 10 hääkuvaajaa vuodelta 2013! Absoluuttiseen järjestykseen emme heitä voi laittaa, koska kokonaisarvosana tulee laadun lisäksi hinnasta, asiakaspalvelusta, tyylistä ja kuvausfilosofiasta ja itse kukin arvostaa eri asioita
Kuten valokuvaamisessa yleensä, myös dokumentaarisessa kuvauksessa on kyse sarjasta mahdollisimman hyvin valittuja hetkiä. Koska digitaalikuvaus mahdollistaa kokonaan erilaisen määrän valotuksia filmikuvaukseen verrattuna, on monestakin syystä järkevää ottaa jokaisesta kuvaamastasi tilanteesta 2-3 kuvaa. Näin saat hieman pelivaraa, jos muuten onnistuneessa kuvassa joltain kuvan keskeiseltä kohteelta on vaikkapa silmät kiinni. Kahdesta kolmeen kuvaa on riittävän hyvä vakuutus, mutta se ei täytä korttiasi liikaa turhilla kuvilla.
Valottaminen hyvässä valossa, kuten sopivasti pehmentyneessä valossa hieman pilvisenä päivänä, on kohtalaisen helppoa. Voit käyttää kameraasi esimerkiksi valiten aukon manuaalisesti, ja antaen kameran hienosäätää valotusta tai ISO-arvoa mittauslukeman mukaan. Jos valo on hyvin tasainen, voi olla järkevää laittaa kamera manuaalitilaan, ja kuvata valomittauksesta välittämättä, kuitenkin kuvien histogrammia tarkkaillen.
Pelkällä luonnonvalolla kuvaaminen vaatii optiikalta rutkasti valovoimaa. Tällä hetkellä zoomit tarjoavat pääsääntöisesti maksimiaukkoa f2.8. Jos valoa on hyvin minimaalisesti, tämä alkaa olla liian vähän. Teoriassa voit nostaa kamerasi herkkyyttä vaikkapa lukemaan 12 800 asti, mutta viimeistään siinä vaiheessa kohinan määrä alkaa nousta ongelmaksi. Vaihtoehtoina on siis käyttää salamaa mahdollisimman viisaasti, joko katon kautta heijastaen tai kamerasta irrallaan, tai vaihtaa optiikaksi kaksi aukkoarvoa valoisampi kiinteän polttovälin omaava optiikka, jolloin ISO-lukemaksesi tuleekin enää 3200!
Kunnioita hääparin sinulle antamaa luottamusta; hääkuvaajana olet usein ainoa vieras, jota hääpari ei tunne entuudestaan. Pidä huoli siitä että olet henkisesti ja ruumiillisesti täysissä voimin kuvaustesi alkaessa.
