Minulle on tosi tärkeä että yksityiskohdat ovat huolellisesti toteutettuja. Saatan elokuvan aikana ihastella ääneen jos joku puku on upeasti liikkuva, laskeutuva ja kokonaisuus on täydellinen. Usein kyllä sarjan juoni jää yksityiskohtien jalkoihin omassa katselussa mikä tietty on vähän harmi. Pidän vähän dramaattisista jutuista!
Kuvien kyky vangita ja välittää tunteita on (ainakin omasta mielestä) syy, miksi niin moni on kiinnostunut valokuvauksesta. Tunteita voi välittää kuvissa monen keinon kautta – ihmisten ilmeillä, asennoilla, kuvan sommittelulla, valotuksella ja värimaailman käsittelyllä. Parhaat kuvat syntyvät, kun kaikki nämä asiat ovat kohdillaan. Tämä on yksi asia jota jatkuvasti yritän kehittää kuvissani.
Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.
En kulje kuvauslista mukanani, koska silloin minulta saattaisi jäädä huomioimatta kaikki ne hetket, jotka tekevät juuri sillä hetkellä kuvaamistani häistä ainutlaatuisen. Sen takia vierastankin Pinterestin hääidealistoja enkä tykkää kopioida potreteissakaan muiden ideoita, ainakaan kirjaimellisesti ja listasta katsoen. Pyrin aina taltioimaan sellaista raakamateriaalia, jonka avulla voin kertoa hääpäivän tarinan sellaisena, kuin se tapahtui.
Omista oikeuksista huolehtiminen on haaste jokaiselle valokuvaajalle. Tähän on monta tapaa, joista ensimmäinen on vesileima, tämä pieni merkki joka aiheuttaa paljon vääntöä puolesta ja vastaan valokuvaajien keskuudessa.
Päätimme Kamerakoululla auttaa kaikkia 2014 häitään viettäviä listaamalla Suomen Top 10 hääkuvaajaa vuodelta 2013! Absoluuttiseen järjestykseen emme heitä voi laittaa, koska kokonaisarvosana tulee laadun lisäksi hinnasta, asiakaspalvelusta, tyylistä ja kuvausfilosofiasta ja itse kukin arvostaa eri asioita
Kuten valokuvaamisessa yleensä, myös dokumentaarisessa kuvauksessa on kyse sarjasta mahdollisimman hyvin valittuja hetkiä. Koska digitaalikuvaus mahdollistaa kokonaan erilaisen määrän valotuksia filmikuvaukseen verrattuna, on monestakin syystä järkevää ottaa jokaisesta kuvaamastasi tilanteesta 2-3 kuvaa. Näin saat hieman pelivaraa, jos muuten onnistuneessa kuvassa joltain kuvan keskeiseltä kohteelta on vaikkapa silmät kiinni. Kahdesta kolmeen kuvaa on riittävän hyvä vakuutus, mutta se ei täytä korttiasi liikaa turhilla kuvilla.
Valottaminen hyvässä valossa, kuten sopivasti pehmentyneessä valossa hieman pilvisenä päivänä, on kohtalaisen helppoa. Voit käyttää kameraasi esimerkiksi valiten aukon manuaalisesti, ja antaen kameran hienosäätää valotusta tai ISO-arvoa mittauslukeman mukaan. Jos valo on hyvin tasainen, voi olla järkevää laittaa kamera manuaalitilaan, ja kuvata valomittauksesta välittämättä, kuitenkin kuvien histogrammia tarkkaillen.
Pelkällä luonnonvalolla kuvaaminen vaatii optiikalta rutkasti valovoimaa. Tällä hetkellä zoomit tarjoavat pääsääntöisesti maksimiaukkoa f2.8. Jos valoa on hyvin minimaalisesti, tämä alkaa olla liian vähän. Teoriassa voit nostaa kamerasi herkkyyttä vaikkapa lukemaan 12 800 asti, mutta viimeistään siinä vaiheessa kohinan määrä alkaa nousta ongelmaksi. Vaihtoehtoina on siis käyttää salamaa mahdollisimman viisaasti, joko katon kautta heijastaen tai kamerasta irrallaan, tai vaihtaa optiikaksi kaksi aukkoarvoa valoisampi kiinteän polttovälin omaava optiikka, jolloin ISO-lukemaksesi tuleekin enää 3200!
Kunnioita hääparin sinulle antamaa luottamusta; hääkuvaajana olet usein ainoa vieras, jota hääpari ei tunne entuudestaan. Pidä huoli siitä että olet henkisesti ja ruumiillisesti täysissä voimin kuvaustesi alkaessa.
