Ei ole olemassa mitään yksittäistä kuvankäsittelyohjelmaa, joka oli paras kaikkia valokuvaajia ajatellen. Kaikkien valokuvaajien yksilölliset tarpeet ovat kuvankäsittelyssä niin erilaisia, että yhden mielestä täydellinen ohjelma voi olla kehno valinta toiselle käyttäjälle.
Rakastan kuvieni kehittämistä itse. Skannausta lukuunottamatta ei koko prosessiin liity yksikään piirilevy tai prosessori, vaan kaikki tapahtuu valoa, optiikkaa, kemiaa ja taiteen teoriaa ymmärtämällä. On aina yhtä maagista avata kehitystankki ja nähdä negatiivit filmillä.
Valokuvauksessa alkuhuuman jälkeen monille tulee nopeasti tarve opetella salamakuvausta. Valon ymmärtäminen ja muokkaaminen onkin asia, jossa voi jatkuvasti parantua valokuvaajana. Monen yllätykseksi salamakuvauksessa voi helposti päästä alkuun pienellä summalla, ainakin verrattuna kamerarunkoon tai vaikka yksittäiseen objektiiviin. Salamakuvaus on rohkeasti kokeilemista ja jatkuvasti oman näkemyksen parantamista.
Jo ensisilmäyksellä korteista huomaa kuinka eri merkintöjen määrä on lisääntynyt. Sanaparit korttien perässä rupeavat olemaan luokkaa SDHC Class10 UHS-I U3. Suuressa megapikselisodassa kameravalmistajat ovat kilpailleet vuorotellen resoluutiokuninkuudesta. Samalla tavalla muistikorttivalmistajat tuntuvat puskevan yhä hurjempia kortteja markkinoille.
Jossain vaiheessa kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille syntyy ajatus omien nettisivujen luomisesta. Kivat kuvat esille, sähköposti nimen alle ja pieni suloinen blogi kylkeen. Helppoa? Ei ihan, sillä tämä prosessi saatta joillekin olla melkoista vuoristorataa. Ensiksi iskee materiaalimasennus, kun ymmärtää ettei ole kuvannut uutta materiaalia vuoteen, seuraavaksi html-koodit tulevat uniisi ja lopuksi lähes valmiit sivusi alkavatkin jo näyttää kamalilta väsyneille silmillesi.
