Juha Törmälä on yksi Suomen arvostetuimmista muotokuvaajista. Hänen tunnetuimpia töitään ovat mm. Imagelle ja HS Kuukausliitteelle tehdyt henkilökuvat. Juhan tyylille on ominaista ajattomat muotokuvat, joissa henkilö esiintyy voimakkaasti ja elegantisti.
Aloittavan kuvaajan voi olla hyödyllistä saada ulkopuolista palautetta omasta tekemisestään ja tämä onnistuu näiden ryhmien kautta hyvin. Antti kuitenkin hyvin muistuttaa videollaan, että kannattaa palautteessa keskittyä teknisiin seikkoihin ja muuten luottaa omaan näkemykseensä taiteellisissa kysymyksissä.
Suurimpana innoittajana on toiminut katumuotikulttuuri. Yleisesti kehitystä tapahtuu kun hinku jonkin vision luomiseen on kova, silloin
yritän miettiä ja suunnitella kuinka saan tuon vision läpi.
Minulle on tosi tärkeä että yksityiskohdat ovat huolellisesti toteutettuja. Saatan elokuvan aikana ihastella ääneen jos joku puku on upeasti liikkuva, laskeutuva ja kokonaisuus on täydellinen. Usein kyllä sarjan juoni jää yksityiskohtien jalkoihin omassa katselussa mikä tietty on vähän harmi. Pidän vähän dramaattisista jutuista!
Sanoisin varmaan, että itselleni tärkein varuste kamerarepussani on pieni muistikirja ja kynä. Kirjotan muistiin ideoita ja luonnostelen kuvia paljon etukäteen. Se toimii itselleni sitten jonkinlaisena lähtökohtana usein kuvaukselle, vaikka lopulliset kuvat saattavatkin poiketa suuresti usein alkuperäisestä suunnitelmasta improvisoitaessa tilanteen, paikan ja monen muun asian suhteen. Oma näkemykseni onkin, ettei kuvaaminen ole mielestäni välineurheilua, missä hyviä kuvia pystyttäisiin tekemään vain hyvällä kalustolla.
Potrettikuvauksessa halutaan usein esittää kohde mahdollisimman luonnollisilla mittasuhteilla ja edustavasti. Tähän vaikuttaa käytettävissä oleva polttoväli, jonka takia objektiivien eri ominaisuudet on hyvä tietää ennen potrettikuvauksen aloittamista.
Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa. Kuvien teemat voivat vaatia näyttelemistä mallilta, mutta tunteiden on oltava aitoja, jotta kuvat ovat uskottavia. Feikkaaminen näkyy kilometrien päähän ja liika yrittäminenkin voi helposti pilata lopputuloksen. Aitous on nykypäivänä niin harvinaista, että kun sitä löytää jostain, ei siitä halua päästää irti.
Pyrin tekemään kuvaustilanteesta rennon ja kiireettömän. Juttelen paljon kuvattavien kanssa ja pidän heidät huomion keskipisteenä. Miljöö, meikki sekä sopivat asusteet luovat ihanteellisen pohjan myös kokemattomalle kuvattavalle. Monesti näytän itse esimerkkiä asennoista ja teen pieniä korjauksia. Myös erilaiset sanat, mielikuvat ja musiikki auttavat pääsemään oikeaan fiilikseen.
Tutki valoa kameran läpi eri kelloinaikoina päivän mittaan. Tämä auttaa hahmottamaan valon kovuutta ja pehmeyttä, sekä millaisen tunnelman se kuviin luo. Näin opit myös millaisesta valosta pidät. Kaikkea ei tarvitse myöskään kuvata myötävalossa, vaan joskus vastavalo tuo kuviin mielenkiintoisemman tunnelman.
Villien teinivuosien jälkeen heräsi ajatus uudestaan tehdä jotain luovaa, kun tiesin että omaan visuaalista silmää kuitenkin löytyy. Kokeilin piirtämistäkin uudelleen, tällä kertaa tietokoneella ja hankin piirtopöydän yms. Kaikesta huolimatta ei se tuntunut vieläkään ihan siltä omimmalta jutulta. Tuohon aikaan ei vielä Facebookia ollut, mutta vastaavia palveluita mihin piti omia kuvia laittaa, ja sitä kautta tuli opiskeltua kuvankäsittelyä, koska pitihän sitä saada hienommat kuvat kuin muilla.
