Pystytän jalustaa pellon laitaan ja olo on yhtä innostunut kuin pikkupojalla joka odottaa uutta lelua. Haluan kuvata kaikkea, mikään hetki ei saa päästä karkuun. Sinkoilen sinne tänne etsien sitä parasta tilannetta ja kuvakulmaa. Yhtä tärkeää kuin valokuvaaminen ovat nämä hiljaiset hetket luonnossa. Seuraavana aamuna väsyttää, pakko lähteä töihin. Mutta se kaikki on väsymyksen arvoista.
Olen aina pitänyt mustavalkokuvia tyylikkäinä. Muistan vielä sen ajan kun en valokuvannut ja piti valita kotiin sisustustauluja, niin useasti päädyin aina johonkin mustavalkoiseen kuvaan. Sitten kun kuvausharrastukseni meni eteenpäin, niin esikuvat ajoivat minua vielä enemmän mustavalkokuvaukseen ja aloin opiskella siihen soveltuvia kuvaustekniikoita. On kiehtovaa, kun oppii näkemään kuvat mustavalkoisena, vaikka kuvaushetkellä näetkin kaikki väreinä. Pitää osata tunnistaa mitkä värit, sävyt ja kuvakulmat toimivat lopullisessa mustavalkokuvassa. Tämä tulee yleensä kokemuksen kautta.
