Valokuvauksen aloittamisesta tekee hankalan, se että tietoa ja erilaisia tekniikoita on todella paljon. Aloittelijan voi olla vaikea keskittyä ja yksinkertaisesti tietää mistä kannattaisi aloittaa. Tämän suunnitelman ideana on varmistaa, että valokuvauksen aloittelija keskittyy oleellisimpiin seikkoihin.
Vahvan tunnelman luominen on minulle yksi tärkeimmistä asioista valokuvauksessa. Omassa tekemisessäni lähestyn tunnelman luomista usein valaisun kautta.
Ensimmäinen perussääntö on, että älä koskaan säilytä objektiivia ilman sen etu- ja takasuojaa. Suojaamaton lasipinta on altis kolhuille ja naarmuille, jotka ajan mittaan heikentävät kuvanlaatua. Kamerat ja objektiivit tarvitsevat välillä puhdistusta. Objektiivien puhdistamiseen silmälasiliikkeiden mikrokuituliinat ovat hyviä. Ne on suunniteltu olemaan naarmuttamatta lasipintoja.
Käytin kuvien valaisuun tässä tapauksessa kahta valoa. Päävaloksi valitsin Profoton 3 jalkaisen octan yhdessä gridin kanssa. Halusin, että päävalo olisi tarkasti suunnattavissa ja tunnelmallinen, jonka takia tämä tuntui luontevalta valinnalta päävalon valonmuokkaimeksi.
Lotta Lemetti on vantaalainen valokuvataiteilija. Hän asuu ja työskentelee tällä hetkellä Los Angelesissa valokuvaajana. Lotalle myönnettiin viime vuonna (2018) Vantaan kaupungin taiteilija-apuraha. Tämän apurahan avulla hän toteutti valokuvausprojektin nimeltä Kekta, joka kertoo kahden kulttuurin kohtaamisesta.
Juha Törmälä on yksi Suomen arvostetuimmista muotokuvaajista. Hänen tunnetuimpia töitään ovat mm. Imagelle ja HS Kuukausliitteelle tehdyt henkilökuvat. Juhan tyylille on ominaista ajattomat muotokuvat, joissa henkilö esiintyy voimakkaasti ja elegantisti.
Valaisun treenaamisen voi hyvin aloittaa manuaalisalamalla, jotka karsittujen ominaisuuksiensa vuoksi maksavat paljon vähemmän kuin automatiikka sisältävät huippusalamat. Manuaalisalama pakottaa opettelemaan tehonsäädön käsin ja näin ymmärtämään uutta laitetta paremmin. Kuvaukseen jossa salamaa pidetään erillään kamerasta on manuaalisalama siis oiva vaihtoehto!
Pyrin luomaan kuvia joiden ympärille katsoja voi itse päätellä oman mielikuvituksensa mukaan tarinan. Kuvat ovat luotu niin ettei varsinaista alkua tai loppua tarinalla ole, vaan ne sijoittuvat ikäänkuin keskelle juonta. Tämä yleensä herättää kysymyksiä joihin ei suoraan vastausta voi antaa ja pakottaa näin mielikuvituksen luomaan omaa tarinaa kuvan ympärille.
Avanto-sarja vangitsee sen haavoittuvaisen hetken, kun ihmisen luonnolliset vaistot ja keho joutuvat jääkylmän veden armoille. Se on tutkimusmatka hetkeen, jolloin ihminen siirtyy turvallisesta olotilasta pimeään ja tuntemattomaan veden maailmaan. Valokuvat kuvaavat niitä ensimmäisiä sekunteja, kun ihmiskeho painuu hyiseen veteen. Avanto-näyttelyssä katsoja voi ihailla myös kaunista valoa, joka hohtaa paksun jään läpi.
Nykyisin lähes aina tiedän minkälaisia kuvia haluan kuvata ja etsin tai tiedän paikan jossa tällaista voi toteuttaa. Tämä toisaalta helpottaa kun kuvia voi suunnitella, mutta pitäisi lähteä useamminkin ilman varsinaista päämäärää etsimään paikkoja.
