Talvikuvauksen haasteet ja mahdollisuudet

talvikuvas, jää, lumi

Pohjolan neljä vuodenaikaa erottuvat selkeästi luontokuvaajan galleriassa. Kevät- ja kesäkuvissa esiintyy energiset vihreät, syksyn teoksia leimaa tulenpalavan lämmin väriskaala ja talvikuville on ominaista sinivalkeasävyinen rauha. 

Ilmaston lämmetessä alkavat lumiset talvet ja kuurankukkia kasvattavat pakkaset kuitenkin olla uhanalaisia ja monin paikoin ollaan lähes vaarassa menettää kylmän vuodenajan kalpeasävyiset erityispiirteet.

Artikkelin kansikuva: Pyry Luminen

Yksinäinen sauvakävelijä. Tummansinertävät peltoaukean lehtipuusaarekkeesta lankeavat varjot
korostavat koskemattoman valkean hangen kumpareisia muotoja. Olympus PEN-F 12-200mm, f/11 1/640s
ISO-200, Liuksiala Kangasala. Kuva: Pyry Luminen

Talvi tarjoaa paljon kuvausaiheita

Suomen talvi onneksi kuitenkin tarjoaa vielä moni-ilmeisen ajanjakson luonnossa kuvaaville. Toisaalta on tähtitaivasta ja revontulia korostava pitkä pimeä, mutta myös valkoisen hangen säihkymään sytyttävät valoisat tunnit. 

Talvikuvaajalle tarjoutuu myös muista vuodenajoista täysin poikkeavia kuvausaiheita. Eriluonteiset lumisateet, pyryt, tuiskut, räimivät rännät sekä lumihangen todistamat moninaiset jäljet öisistä kulkijoista ovat kuvausaiheita, jotka tapaa vain oikean termisen talven aikana.

Lue myös: Mika Suutarin vinkit yökuvaukseen

joutset, talvikuva, lintikuva
Laulujoutsenet kevätjäällä. Maaliskuun jäät ovat jo hyvin ohuet. Joutsenet ja muut linnut viihtyvät osin
avonaisissa virtapaikoissa. Kuvaajalla ei ole enää asiaa jäälle, vaan näkymät tallennetaan teleobjektiivilla
turvallisesti rannasta. Olympus PEN-F 75-300mm, f/10 1/500s ISO-200, Roine Kangasala. Kuva: Pyry Luminen

Luontokuvaus talvella 

Talven kuvauskohteista yksi suosituimmista on eläinten ja niiden toimien taltioiminen. Kuvattavia löytyy toisinaan helposti aivan kotipihasta, mutta usein näitä joutuu kärsivällisesti väijymään metsässä tai pellonreunassa – kiire ei saa olla.

Myös eläinten havaitseminen on toisinaan haastavaa. Valkoiseen talvipukuun sonnustautunutta metsäjänistä tai sirokokoista lumikkoa voi olla mahdotonta huomata lyhyenkään etäisyyden päästä. Tällöinkin ne saattavat ilmestyä näkökenttään vasta pötkiessään pakoon liian lähelle astuvaa kuvaajaa. 

Miten eläimiä kannattaa kuvata?

Arkoja, etenkin saaliseläimiä, kannattaakin kuvata nopealla teleobjektiivilla, valkeassa naamiopuvussa ja paikallaan pysyen. Jos ei omista mukana kulkevaa piilokojua, voi maisemaan rakennetusta lintutornista saada hyvän asemapaikan ainakin siivekkäiden taltioimiseen. 

Eläimiä voi myös houkutella lyhyemmälle kuvausetäisyydelle – esim. oravan saa melko helposti ilmestymään kourallisella pähkinöitä.

Jäähän verhoutuneiden kasvien kuvaaminen

Liikkeessä olevia, ympäristöään jatkuvasti havainnoivia eläimiä helpompaa, on kuvata lumeen ja jäähän verhoutuneita kasveja. Talventörröttäjät työntyvät häpeilemättä hangesta esiin ollen näin näkyvinä myös hyvin suosittuja, usein makro-objektiivilla taltioituja kohteita. 

Talvinen ulkoilupäivä. Vastavalossa kuvatut tummansävyiset hahmot korostuvat heijasteisessa lumessa
ja lämminsävyisessä valossa. Olympus PEN-F 12-200mm, f/11 1/500s ISO-200, Kaukajärvi Tampere. Kuva: Pyry Luminen

Tarinankerronta talvikuvauksessa

Vaaleakupeisesta koivikosta saa puolestaan laajakulmaobjektiivilla talven kylmissä ja kalpeissa sävyissä hyvin graafisen ja pelkistetyn otoksen. 

Tummat, vanhat ja rosoiset kuusenrungot lumivaippaisine alaoksineen taas muistuttavat lapsuusajan satukirjan kuvitusta. 

Talvivalokuvauksessa onkin herkästi kerronnan tuntua. Kuvaajan on mahdollista luoda tarinaa ja jakaa se teoksissaan myös katsojalle. Kuvaan tallentuu hetki, joka on jo mennyt, mutta myös tapahtuma, joka on vasta tulollaan. Jääpuikon päästä sulava ja pian putoava vesipisara luo kuvaan liikettä ja odotusta.

Konsta Linkolan Avanto-sarja vangitsee sen haavoittuvaisen hetken, kun ihmisen luonnolliset vaistot ja keho joutuvat jääkylmän veden armoille. Kuva: Konsta Linkola

Henkilökuvaus talvella

Henkilökuvaus tuo aihepiiriin niin värikkääseen villaan kiedotut kasvot kuin myös tilannekuvauksen lumisten harrastusten parissa. Kuuraisen villapipon ja tiukkaan kiedotun kaulaliinan välistä tiirailevat silmät jäätyneine ripsineen on hauska portretti kenestä tahansa. 

Jonossa rientävät ja hyytävään veteen pulahtavat avantouimarit ovat jäätyneessä maisemassa oiva kuvausaihe ja etenkin ulkomaalaisin silmin hyvin eksoottinen näky – punakkapintainen väki täynnä suomalaista sisua. 

Samantapainen, mutta pysähtynyt aihe, on kuva pilkkijöistä jäällä. Paikallaan nököttävistä, toisistaan hyvän matkan päässä itsekseen istuskelevista kumaraisista hahmoista, välittyy rauhoittava tunnelma, pohjoisen mietiskelijän zen-hetki.

Lue myös: Konsta Linkolan Avanto-sarja kuvaa ihmiskehon ja jääkylmän veden kohtaamisen

Talvilajien valokuvaus 

Nopeissa talvilajeissa pöllyävä lumi taas lisää tilanteen dynamiikkaa. Lumilaudalla taituroivan rohkea temppu saa lisää näyttävyyttä, kun puuterilumi lentää kimmeltäen ilmassa. Tässä tulee esiin myös neljäs ulottuvuus, kun muutoin näkymättömästä ilmatilasta tuleekin lumensekaisena näkyvä.

Kevättalven jatkuvasti muotoaan muuttava sulava jää. Olympus PEN-F macro 60mm, f/3.5 1/200s
ISO-200, Roine Kangasala. Kuva: Pyry Luminen

Lumen ja jään kuvaaminen

Mielenkiintoinen kuvausaihe on lumi ja jää itse. Kuvattavien kohteiden kokokirjo on laaja – on pikkiriikkiset lumihiutaleet, abstraktit jääriitteeseen piirtyneet kuviot ja massiivisesti patsastelevat pystypäiset ahtojäälautat. 

Kuvaaminen on haastavaa, sillä kohde saattaa muuntua kaiken aikaa. Kun kevättalven aurinko langettaa lämpönsä, löytyy rannoilta runsaasti villejä jään- ja vedensekaisia hahmoja – muotoja, jotka saattavat kuvauskerran aikana ehtiä sulamaan jäljettömiin.

Kuvausaiheina lumi ja jää tarjoavat äärettömästi erilaisia mahdollisuuksia. Kuva: Martin Longin

Linkit ovat affiliate-linkkejä, eli jos käytät niitä ja ostat jotain, Kamerakoulu.fi saa pienen komission. Sinulle ei synny tästä mitään ylimääräisiä kustannuksia ja samalla autat Kamerakoulun toimintaa.

Lumihiutalaiden valokuvaaminen

Kuten lumihiutaleesta ei ole olemassa toista vastaavaa, ei myöskään jäähän ilmestyvälle satunnaiselle kuviolle löydy kopiota. Kuvausaiheina lumi ja jää tarjoavatkin äärettömästi erilaisia mahdollisuuksia. Talven näyttämöllä esitys muuttuu ja vaihtuu joka hengenvedolla. Minuutin tai tunnin päästä, huomenna, mahdollisuudet ovat taas täysin toiset. 

Kuvien ainutlaatuisuus on takuuvarmaa ja mitä pienemmässä mittakaavassa kuvaa, sitä varmempi voi olla, ettei yksikään toinen ole tehnyt samankaltaista valokuvaa.

Lue myös: Kuinka otetaan onnistunut makrokuva? 

Miten kylmässä kuvaamiseen kannattaa varautua?

Kylminä päivinä niin kuvaaja kuin kamerakin joutuu koville lämpötilan laskiessa joskus reilustikin alle nollan.

Itsensä voi suojata esim. kommandopipolla jäätävää tuulta vastaan ja lämpimin käsinein, joita riisumatta pystyy vaivattomasti käsittelemään laitteistoa. Sormituntuma painikkeisiin ja säätimiin pitää säilyä hyvänä. 

Käsineet, polvisuojat ja makuualusta

Makrokuvauksessa ja toisinaan eläimiä kuvatessa saattaa joutua polvistumaan tai jopa makaamaan hangessa. Tällöin pehmeät polvisuojat ja lämpöäeristävä makuualusta suojaavat hyvin kosteudelta ja kovalta maalta. 

Kevyt vaihtoehto on kuljettaa mukanaan solumuovista taittuvaa istuinsuojaa. Jalkineet voi pitkälle kuvausreissulle varustaa *kemiallisilla lämmittimillä. Tällaiset tai *akkukäyttöiset lämmittimet voi sujauttaa myös käsineisiin. Hyvin varustautuneena ei kuvausreissua tarvitse keskeyttää ainakaan kylmyyden takia.

Kuinka kamera kestää pakkasta?

Useimmat kamerat kestävät Suomen pakkaskeleissä. Jotkut toiminnot saattavat kuitenkin hidastua ja pitkään kylmässä ollessaan kangistua niin, että kamera kaipaisi välillä elvytystä lämpimässä. LCD-näyttö on osa, jossa hidastumisen saattaa huomata.

Useimmiten näyttö kuitenkin toimii, vaikkakin pienellä viiveellä. 

Talvikuvaukssa on hyvä tapa pitää mukanaan useampaa täyteen ladattua akkua, jotka säilyttää lämpimässä esim. lähellä omaa kehoa. Kuva: Devin H

Vara-akut ovat tärkeitä talvella

Eniten kylmästä kärsii kuitenkin kameran akku, joka vanhempien kameroiden kyseessä ollen saattaa pakkasessa lakata toimimasta. On hyvä tapa pitää mukanaan useampaa täyteen ladattua akkua, jotka säilyttää lämpimässä esim. lähellä omaa kehoa. Hyytyneen akun voi tarvittaessa vaihtaa taskussa varalla olevaan lämpimään. 

Kangistuneen voi ottaa jälleen uudestaan käyttöön, kun se on vaatteiden uumenissa riittävästi huilannut. Varaustasoon pakkanen ei vaikuta. 

Uusien kameroiden yhteydessä laitteisto tulkitsee kuitenkin jäätyneen akun tyhjäksi, eikä sen lämmittäminen auta järjestelmää muuttamaan tulkintaansa jo päättyneestä toimintakyvystä.

Kamerakaluston suojaaminen talvella

Laitteiston suojaaminen lumisateelta ja hengityksen lämmöltä on tärkeää, jotta säästyy kosteuden, sulamisen ja jäätymisen aiheuttamilta haitoilta. Hengitysilma huurustaa nopeasti etsimen.

Vastavalosuojaa voi käyttää optiikan suojaamiseen lumisateelta. 

Jos kamera on lämmin, hiutaleet sulavat nopeasti objektiivin pinnalla vesipisaroiksi, jotka vääristävät kuvaa. Ennen sulamista lumi kannattaa poistaa taskuun *mahtuvalla ilmapumpulla.

Puhaltamalla itse saa vahinkoa aikaan, kun etsin tai etulinssi menevät kostean hengitysilman jäätyessä vain pahemmin umpeen. 

Kameran tuominen lämpimään

Kannattaa muistaa, että kuvausreissun päätteeksi lämpimään sisätilaan siirtyminen on laitteistolle riski. Lumisateelle alttiina ollut kamera lämpenee ja kostuu sisätiloissa. 

Kameran on tällöin annettava kunnolla kuivua ennen kuin lähtee uudelleen talviolosuhteisiin, sillä sisältä kostean kameran altistuminen pakkaselle hajottaa laitteiston.

Talvikuvien tärkeimmät asetukset

Talvisessa valokuvassa on tärkeää löytää oikeanlainen valotus. Kameran valotusautomatiikka pyrkii tekemään hyvin valkoisesta näkymästä lattean keskiharmaan. 

Tämän vuoksi lumimaisemaa kannattaa kuvata hieman ylivalotuksella. Kokeellisesti voi hakea oikeat säädöt ottamalla ensin verrokkikuva, jonka valotuksen kamera määrittää aukon esivalinnan tilassa. 

Kuvan ylivalottaminen tekee talvimaisemasta raikkaan

Valotus säädetään kohdilleen eri valotusarvojen esiintyvyyttä kuvaavan histogrammin perusteella. Talvikuvissa histogrammia säädetään oikealle eli valoisaan päähän. 

Joskus taas kuvausnäkymässä on niin jyrkät valotuserot, että on lähes mahdotonta välttää samassa kuvassa taivaan puhki palamista ja varjojen täydellistä mustumista. Tällöin voi ottaa eri valotusasetuksilla useita kuvia, jotka myöhemmin yhdistää jälkikäsittelyssä.

Lue myös: Näin otat onnistuneita HDR-kuvia 

Avanto-kuvasarja paljastaa ihmisen reaktiot paljaina ja aitoina. Joillekin veden ja ilman välinen raja on fyysinen, toisille taas henkinen. Kuva: Konsta Linkola

Valkotasapainon valinta talvikuvissa

Lumista maisemaa kuvatessa kannattaa välttää myös automaattista valkotasapainon asetusta. Kameran automatiikka tekee talvikuvista useimmiten hyvinkin sinertäviä. Luonnollisempaan lopputulokseen pääsee esim. pilvisen sään asetuksella. 

Hyvä tapa on myös ottaa RAW-kuva ja korjata valkotasapaino myöhemmin kuvankäsittelyssä.

Kuvien ainutlaatuisuus on takuuvarmaa ja mitä pienemmässä mittakaavassa kuvaa, sitä varmempi voi olla, ettei yksikään toinen ole tehnyt samankaltaista valokuvaa. Kuva: Pyry Luminen

Oman tyylin kehittäminen on kaikista tärkeintä

Valotus- ja valkotasapainosuositusten ym. ohjeiden lomassa kannattaa kuitenkin aina säilyttää luovuus ja persoonallinen tyyli. Näin kehittyy kuvaajan oma ainutlaatuinen uniikki kädenjälki, joka on katsojallekin mielenkiintoinen ja muistettava. 

Kuvailmaisua kannattaa aktiivisesti harjoituttaa, aina toisinaan ohittaa ohjeet ja rikkoa rajoittavia sääntöjä. Varjot saa sinertää, auringonpaisteinen hanki kellertää lämpimän kultaisena ja väritkin saavat räiskyä, jos oma näkemys ja kuvan tunnelma näin vaatii.

Valokuvaajan gallerian helmi, se kaikkein mieleenpainuvin otos, saattaa syntyä juuri silloin, kun kuvaakin ’laatikon ulkopuolelta’.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *