Suuri kiitos meiltä molemmilta! Vuosi 2013 on ollut uskomattoman hieno ja nyt se sai arvoisensa päätöksen tämän listan myötä 🙂 Onnittelut myös muille kollegoille!
Yksikään noista esimerkkikuvista ei ole ”fashionkuva”. Muotikuvan funktio on myydä vaatetta, se voidaan tehdä myymällä lifestyleä, vaatteen erikoispiirteitä tai jotakin graafisesti tai visuaalisesti erinomaista. kaikki nämä kuvat ovat ”söpöjä potretteja tytöistä”. sinänsä ei mitenkään väärää tai huonoa. Muotikuva elää ajassa… Nämä kuvat elävät jossakin 60-.70 lukujen vaihteessa.
Aika hyviä lifestyleshotseja nuo minusta on kun huomioi aikarajoituksen, kalustorajoituksen, sijaintirajoituksen ja jälkikäsittelyrajoituksen. Totta on kylläkin että fashionshoot nimike lisättiinkin vasta nyt tässä bloginkirjoitusvaiheessa selventämään maallikolle kuvaushaastetta, eikä se ollut toimeksiantona kuvaajille. -Juho
Sakari Röyskö http://www.sakariroysko.com kuuluisi tarinankerronnan kykynsä ja valotustaitonsa ansiosta ehdottomasti tälle listalle. Markus Hallinen ansaitsisi myös paikan sormenjälkensä takia.
Hei! Allekirjoitan aika paljon itsekin yhden yleiskäyttöisen polttovälin käytön reissukuvaamisessa (itse olen 35mm narkkari ja olisi kiva nähdä uuden Nikonin 35mm f/1.8:n testailua, kunhan sitä jostain saa). 58mm olisi omaan makuun hieman painavahko ja pitkäkin, mutta kyllä se nättiä jälkeä tekee.
Asiasta toiseen. Ihan pilkkua viilatakseni ja ihmetelläkseni muutenkin etteikö kukaan ole asiasta sinulle aiemmin maininnut: Luet ilmeisesti paljon englanniksi kirjoitettua materiaalia ja linssi sana on tarttunut kieleesi. Omaan korvaan se särähtää joka ainoa kerta. Objektiivi kun ei ole linssi, paremminkin linssistö. Onhan tietysti kirjoittajalla vapaus kirjoittaa miten tykkää, mutta ei mielestäni kannattaisi opettaa väärää termistöä näinkin informatiivisella sivustolla.
Tämä artikkeli on perusasioista lähtien virheellinen:
1. ISO ei määritä kennon herkkyyttä. Kennon herkkyys valolle on vakio, tyypillisesti nykykennoilla noin 50% värifiltterin läpäisseistä fotoneista havaitaan.
2. ISO:n määritelmä digitallisille kameroille koskee vain JPG yms. kuvia, ei raakakuvia tai kameran kennon ominaisuuksia. Tämän lisäksi ”standardi” on niin löysä, että kameravalmistajilla on käytännössä vapaat kädet kalibroinnissaan.
3. ISO:n kasvattaminen ei lisää kohinaa, vaan tyypillisesti vähentää sitä hieman. Syy miksi kohinaa on usein korkean ISO:n kuvissa runsaasti on taltioidun valon pienemmässä määrässä. Joillain kameroilla, kuten tyypillisesti Canoneilla ISO:n kohottaminen vähentää kohinaa oleellisesti (kannattaa verrata ampumalla raw:na kaksi saman valotuksen kuvaa ISO 100:lla ja ISO 1600:lla ja joko mitata kohinat tai verrata yhtäläisen kirkkaaksi kehitettyjä kuvia).
Videota en uskaltanut edes katsoa, sillä jos aivan perusasiat opetetaan virheellisesti, voi sieltä löytyä vaikka mitä kukkasia.
Vaikka virheiden opetusta voi perustella ”yksinkertaistuksen” syyksi, on tästä jatkossa vain ongelmia jos ja kun haluaa oppia lisää.
Mitä ISO sitten tekee? Se muuttaa joko analogisesti tai digitaalisesti signaalia korkeammaksi, tai on jopa vain pelkkä metadata raakatiedostossa. JPG-kuvissa se on yksi kuvan kirkkauden määräävistä parametreista. Sen arvo yhdessä valotusmittarin arvion kanssa laskevat kameran mielestä sopivan valotuksen.
Pikku lisäkommenti tuohon jalustaosioon vielä: Sen lisäksi, että muoviset rimpulat kaatuilevat ja menevät rikki, ne ovat yleensä varsin tuntematonta merkkiä. Hankkimalla kunnollisen (merkki)jalustan takaa yleensä myös sen, että siihen saa varaosia, jos jokin paikka jostain syystä hajoaa. Parinkympin Weifeng markettijalustoissa tämä tuskin onnistuu.
Itse vähän pallohukassa kumpaa kannattaa käyttää sdh vai sdxc viimeksi mainittu täytyy olla yhteensopiva exFat järjestelmän kanssa..no ostin kyseisen kortin mutta en tiedä vielä onko se
sopiva minun vekottimien kanssa..jos ei niin en voi palauttaa korttia jos se on aukaistu paketista..kamera kyllä tukee mutta jos videoita tai kuvia siirtää niin en tiedä..
Minulla on jäänyt varastoon EL-Nikkor 50 mm /f2,8 suurennuskoneen objektiivi, jossa käsitykseni mukaan on M39 kierre (nikonin kierreopuksessa on mainittu kierteeksi 39mm x1/26″)
Ymmärsinkö oikein, että keskustelussa aiemmin mainittu adapteri M39 > M42 + adapteri M42 > Pentax K yhdistelmällä saisin ko suurennuskoneen linssin makrolissiksi K-5 II kameraan?
Yksi parhaimmista ja piristävimmistä (ellei paras) kirjoitus valokuvavimpaimista, mitä olen lukenut. Ja olen lukenut niitä hitosti viimeisen 46 kuvausvuoden aikana.
Moi, Ostin tämän kyseisen loittosarjan ja nyt videon mukaan kokeillessani törmäsin ongelmaan. Objektiiviin (Tamron SP 17-50/ Nikon) kiinnittyvä osa ei lähde irti Objektiivista. Onko tuolla krominvärisellä nupilla joku merkitys, tässä tapauksessa se ei liiku tai tee mitään?!
Kuvat.fi on ollu itellä käytössä jonka kautta tiputan kuvat asiakkaille, mutta koska se nyt vaan on ulkoasullisesti aika kökkö(voi kyllä muokata jos osaa) niin oon harkinnut esim. tuota pixiesettiä.
lainaus
——–
Oman tyylin löytäminen kestää kauan ja harjaantuu ainoastaan tekemällä jatkuvasti lisää
——–
lainaus
Tässä olen ehdottomasti erimieltä.
Oma visuaalinen tyyli ei löydy pakonomaisella kuvaamisella ja lisää tekemisellä.
Kuvat on aivoissa tai eivät ole ja ne ovat — jos on lukenuut riittävästi ja on riittävä yleissivistys ja koulutus, jonka kulmakivenä on kyky johtaa tiedosta ja sanoista ”esim. filosofia ja käyttäytymistieteet) tms visuaalisia jatkumoita.
Kuvaamalla yhä enemmän saavuttaa hyvän plagiaattitason, ei muuta.
Varmasti totta myös että kuvien taakse pitää saada todellisen maailman informaatiota, jotta ne olisivat puhuttelevia. Uskon kuitenkin että valokuvaajan aivoissa tapahtuu visuaalista kasvua tekemällä lisää ja miettimällä omaa tekemistä analyyttisesti.
ei ole kysymys todellisen maailman informaatíosta vaan oman herkkyyden lisäämisestä lukemalla jatkuvasti..ja koska se on äärimmäisen harvinaista valokuvaajille suomessa — on jälkikin sitten sivistysmaiden kuvaajien jäljen plagiointia.
oman tekemisen miettimisellä ei suuria saavuta ilman ulkopuolista kritiikkiä, jota saa valokuvauskoulutuksessa tai sai. kritiikinkestokyky on täällä minimaalinen ja kritiikkiin vastataan yleensä henkilökohtaisella loukkauksella…keskustelua valokuvien substanssista ei juurikaan ole.
Olen pitkään miettinyt tuota uuden Vichy juoman mainoksen luonnetta. Hiton tyylikkäitä ja arvokkaan oloisia kuvia tyypeistä hengaamassa Vichy tölkin kanssa. Mutta sitten jotenkin ne on samalla tosi luotaansa työntäviä, ne eivät herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä tai ajatuksia päässä. Pelkästään että ”onpa tyylikkäästi tehty kuva”. Tuossa ”Kiiltokuvalta tuntuva kuva assosioidaan helposti mainosvalokuvaukseen, joka latistaa autenttisuuden tunnetta” selkeästi kiteytyikin tämä, että miksi kuva ei tuon tyylikkyyden lisäksi herättäkään mitään sen diipimpää ajatusta. Esim vaikkapa että ”tekispä mieli maistaa tuota”.
Olipas hyödyllinen ja mielenkiintoinen postaus! Tuli useampi uusi kokeilu ladattua koneelle. Näitä olis kiva kuulla lisää jos vielä löytyy part kakkoseen 🙂
Oi mahtava kuulla! Mitkä näistä lähti kokeiluun? Olisi hauska kuulla kokemuksia jonkin ajan päästä 🙂 Täytyy miettiä jos saisin myös part kakkosen tehtyä!
Pomodoro RescueTime erityisesti. Noita ns. tomaatteja oon käyttänyt itse jo vuosia manuaalisesti mutta tää tekee siitä kätevämpää ja hauskempaa! RescueTime on ihan nerokas ajatus ja täysin uusi mulle, tosi myös melko raaka pudotus maanpinnalle 😀 Joitain puolia siinä on mitä mun mielestä voi vähän hiota että olisi sujuvampi käyttää, ja jatkuva premiumin mainostus ärsyttää. Mutta hyvältä vaikuttaa siitä huolimatta!
Hyvä, käytännönläheinen kirjoitus. Esimerkkikuvistasi paistaa se, että valmistaja on oletussätöihin panostanut ”myyvän”, eli kirkkaan ja suhteellisen kontrastikkaan kuvan keinoin. Se, vaikuttaako mv-kennon osuus jollakin tavalla kokonaisuuteen jää nähtäväksi laajempaan artikkeliin.
Itse edustan sitä käyttäjukuntaa, jonka mielestä 26-28 -millisiä vastaavat kuvatkulmat puhelimessa ovat epäkäytännöllisen laajoja ja hankaloittavat taviskäyttäjienkin kohteiden tallentamista mahdollisimman hyvinä. Pradoksaalisesti ne tärkeimmät kuvat kun ovat usein hyvinkin tärkeissä perhetilaisuuksissa tallennettuja.
Odotan mielenkiinnolla laajaa testiä, jossa erilaisia säätöjä hyödynnetään ja mahdollisia lisukkeita ja/tai muita kuvausohjelmia kuin vakiona tuleva on kokeiltu. Pitäisi löytää Nokian 808:n tilalle laitos, jolla saisi edes lähes 808:n terävyyden mutta nykyaikaisen käyttönopeuden ja helppouden säilyttäen kuitenkin kaikki kunnon kameraan kuuluvat säätömahdollisuudet. 808:n ISO 50 otetut tiedostot ovat parhaimmillaan käsittämättömän hyviä, mutta tilanne sen kanssa on sama kun kuvaisi >90%sti vain Kodachrome diaa…. 😉
Miten ihmeessä me pystyimme ollenkaan kuvaamaan 1970 luvulla merkittävästi uniikimpaa kuvaa kuin nyt vaikka meillä ei ollut somea, instagaramia, IFTTT:tä, kuvavirtoja, inspiraatiokansioita, dropboxia, organisoitua digitaalista kansiota jne.
Voisiko olla että silloin ihan oikeasti osattiin vielävalokuvata?
Ne kaikki säännöt ja auktoriteettien palvominen sai vain miettimään, että olenko mä kotoisin edes samalta planeetalta näiden ihmisten kanssa.
——————–
Näin sanoo henkilö — joka kuvaa laajennettuja passikuvia eikä ole siis ollut koskaan valokuvauskoulussa. Miten hitossa hän voi silloin tietää mitä siellä tehdään ja kuka säännöt asettaa ja miltä planeetalta valokuvauksen opettajat ovat? Omituista.
Joskus jää suu auki katsomaan kun 15 tusinaan mahtuvia plagiaatteja – joita on web täynnä- kehutaan estotta omanlaisiksi ja puhtaan tyylisiksi. Vain valokuvakoulutus kritiikkeineen takaa kyvyn muunnella jatkossa omaa kuvaamistaan koska siihen sisältyy taidehistoriaa.
Mitenkäs kieli ja kuvalabrat? Onko Pixie vain englanniksi ja labrat jenkeissä? Aikaisemmin mainitun kuvat.fi etu nimulle on suomenkieli, kun asiakkaat ovat kuitenkin suomalaisia.
Kiitos! Yllättävän toimiva ratkaisu. Ehdin jo miettiä pääni puhki miten digitoida suurempi setti dioja nopeasti. Korvasin salaman kahdella tehokkaalla crea-led taskulampulla koska halusin tarkennuksen paremmin kontrolliin. Diffuusorin rooli ja lamppujen etäisyys diasta aika olennaista. Käytännössä kun tätä tekee live-viewllä, niin suhteellisen näppärää on justeerata tarkennusta lennosta.
Kaikella kunnioituksella…miten savu?? tässä tyttö- ja lentokonekuvassa parantaa tai muuntaa kuvaa???? Vaikea vanhan ja mitään osaamattoman kuvaajan ymmärtää, miksi savutat vasten (luonnostaan ylivalottuvaa) taivasta ja vaaleaa konetta, etkä tummaa ja vastavaloa. Mutta mitäs minä enää ymmärrän …. .64 vuotias ukkeli.
Törkeän hienoja. Vasta aloittelemassa yötaivaan kuvaamista ja tässä on paljon opittavaa ja inspiraatiota. Iso kiitos! Itseltä löytyy vain 24-millinen ja yhtäkkiä taitaa jäädä turhan kapeaksi siihen, mitä minäkin tavoittelen.
Tässä alla on kamerakoulun yritys selittää isoarvoja ja herkkyyden merkitystä..
Olisiko parempi, että kirjoittaja tutkisi aihetta hiukan perusteellisemmin ja opiskelisi maamme kieltä ensin….aikamoista mömmöä.
–
”Kun valo ei riitä, suljinajan pitämiseksi järkevissä rajoissa on nostettava ISO-arvoa. ISO-arvo on standardoitu määre, joka merkitsee herkkyyttä, joka kameran kennolla tai filmillä on valoa kohtaan. Suuremmilla arvoilla pienempikin määrä valoa riittää kuvaamiseen.”
Mallikuvissa suuri osuus oli sinisillä tai sinertävillä kuvia. Seikka joka dominoi lähes kaikissa action-filmeissä ja usein myös historiallisissakin teoksissa, tosin usein vihreän/harmaan kera.
Sääli, sillä elokuva huonous tai hyvyys ei ole mitenkään riippuvainen tämänkaltaisita tempuista – päinvastoin. Valkokankaat / tv-ruudut pullistelevat mitä ihmeellisimpia todelliseen tai kuvitettuun aikaan sijoittuvia, suuria väkivaltokohtauksia. Niille kaikille (no melkein kaikille) onkin yhteistä samanlaiset rumat äijät, jotka edustavat jo eräänlaista camp-hahmoa isosta ja pahasta ikiaikaisesta sotilaasta. Vaikea on enää ottaa noita edes mitenkään vakavasti.
Kiistämättä tulee ikävä 50- ja 60-lukujen jenkkielokuvien valaistuvelhoja ja brittiläisten laatusarjojen äärettömän hienovaraista ja kaunista valaistusta.
Kiitos hienosta ja kattavasta kommentista! Olen samaa mieltä kanssasi, että tätä sinertävää värimaailmaa näkee kyllästymiseen saakka nykyään. Onko sinulla ketään omia suosikkeja tuolta 50- ja 60-luvun valaisuvelhoista? Olisi kiinnostavaa oppia itse myös lisää näistä!
Pingback: Kadonnut, eli kehotus teettää valokuvia ja liimata niitä vähän sinne päin - Valoisa Photography
EsaKivivuori
Kiitos rakentavasta raportista 🙂
Omalla kohdalla asia on sikäli ajankohtainen, että luovun pitki hampain jo ”lengendaarisesta” Nokian 808sta, joka erityisesti ISO 50 / 100 -herkkyyksiä käytettäessä on ollut luotettava ja mainio perinteisen kameran korvaaja. Useita, kookkaitakin näyttelykuvia on tuollakin tullut otetuksi ilman että kukaan on miettinyt teknisiä seikkoja. Nopean liikkeen seuraajaksi siitä ei kylläkään ole ollut.
Aika on kuitenkin ajanut reippaasti ohi itse puhelimen ominaisuuksista, eikä sillä ole käytännössä roolia tämän päin appsien ja kännykän kautta tarjottavien palvelujen maailmassa. Sääli omalla tavallaan, sillä esim. irrotettavan akun kunto ja toiminta-aika ovat säilyneet erittäin hyvinä. Samaa voi sanoa myös Gorilla-lasista, joka ei kymmenistä putoamisista huolimatta ole saanut naarmukakaan.
Siksi uuden puhelimen hankinta onkin nyt kiinnostavaa karkkikauppapuuhaa. Hyviä malleja kun vaikuttaa olevan liki samalla tasolla montakin. Itse asiassa puolisoni tuore iPhone SE (vanha iPhone 4) vakuutti minut, että ihan oikeaa kehitystä on tapahtunut – ja reippaasti. Erityisesti surkeissa olosuhteissa kuvattaessa. Samaten kuvan jälkikäsittelyn mahdollisuudet sekä tietysti nopeus ovat omaa luokkaansa noihin patarautaluueihin verrattuna.
Ainoa, josta itse en niin perusta on puhelimen litistäminen tuonne 6-7 mm:n paikkeille. Se ja liukas pinta sekä optiikan sijaitseminen lähes poikkeusetta yhdessä kulmassa eivät anna parasta mahdollista kuvausotetta. Näin yksityisen kansalaisen mielipiteenä sanoisin, että kyllä sen luurin voi osittain (ei koko alueelta) muotoilla muutaman millin paksummaksikin. Auttaisi muuten kenno/optiikka-teknologaakin tietyissä asioissa 🙂
Itse en koskaan säästele suljinta hevosia kuvatessa, vaan kuvaan sarjakuvauksella jotta ehdin vangita tilanteesta juuri sen hetken missä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
———
Ehkä kannattaisi katsoa myös kamerasta läpi kuvatessa esim. kaksi naista ja valkoiset hevoset taustan ainoa puunrunko on keskellä vasemmanpuoleisen naisen nuppia. Kirsikankukkakuvassa on tyypillisiä aloittelijan viheitä. Katkennut käsi näyttää kuin heppatyttö olisi saanut moottorisahan joululahjaksi ja hepan korvasta lähtee ainoa puunoksa joka skarppi ja hepan korva näyttää tytön vasemman käden räpylämäiseltä jatkeelta. Eka kuvan perätön hevonen on vain huvittavan näköinen seinän vaakasoiron kanssa…
Valokuvaaminen on vaikeaa mutta ammattikuvaaja olisi huomannut nuo jutut ja ottanut virheettömät kuvat kahdella – viidellä framella, sarjatulen käyttö ei ole ammattimainen tapa kuvata – se on vain epävarmuuden merkki, ei mitään muuta.
Vaikka mainitsit, että kaikkea ei kuvissa tehdä kuvankäsittelyssä, niin olisi mielenkiintoista, jos pystyisit jakamaan vierekkäin sekä, alkuperäisen, että käsitellyn kuvan, jotta näkisi hieman tarkemmin miten ne eroavat toisistaan.
Moi, tässä on näytille nuo minun kaksi teosta raakakuvina. Autokuva on suoraan kamerasta ollut vahingossa melko alivalottunut, mutta muuten samat elementit molemmissa kuvissa.
Filmikuvauksen ja etenkin itse kehittämisen ja erityisesti pimiössä kuvien teon suuri arvo sekä työn määrä, että tietoisuus koko tekemisen ketjun hallitsemisesta.
Erityisen hyvänä pidän sitä, että vaikka olisit vaikka Etelämantereella kuvaamassa, et voikaan noin vain vilkaista kameran näyttöä ja ottaa varmuuden vuoksi 10 muuta verisota – kun nyt kerran olet niinkin harvinaisessa paikassa. Jos olet varustautunut reippaalla filmivarastolla voit toimia mahdollisesti noinkin, mutta luultavasti et tekisi niin.
Kehittäminen itsessään on kuvaamiseen littyyvä elimellinen prosessi. Yhtä ei ole olemassa ilman toista. Kehityskulun kruunaa se, että tekee vaikkapa vain filmistä pinnakkaisarkin (vaikka skannaisikin negaruutuja jatkossa). Pinnakkaisia siksi, että ne ovat elävää historiaa ja vahva osa kokemusmaailmaa itse kullekin.
Pimössä kuvan syntymisen nähneitä kuvaajia on aina vaan harvemmassa. Ja kuitenkin juuri se hetki on ”helm”i sanan varsinaisessa merkityksessä. Odotuksien ja toiveiden maaliviiva. Se, tuliko maaliin voittajana tai vaikkapa ”neljäntenä” on tunnentilan tilapäinen tulkintakysymys, sillä pimiökokemus ja alan kurssit opettava loppumattoman määrän mielenkiintoisia tapoja muokata ja tehdä halutun näköisiä paperikuvia.
Herkät MV-filkat ovat herkkua 🙂 Kiitos, että kirjoitit aiheesta.
Joskus vain oli vedettävä herkkyydet tappiin saadakseen edes jonkinlaisen, vaikka jyrkänkin, kuvan.
Mun kuvaushisotriassa se oli Ilfordin HP5 ja ASA 12800. Kuvailimme yöllä Katajanokalla jenkkiautoja
Ja jalustan puutteessa kuvasin ratakiskoon tuetulla Canonilla ja FD 24 mm f/2.8 SSC -optiikalla.
Mulla pitäisi olla pienemmästä printistä skannattu tiedosto tallella (etsii… etsiii… estsiiii…).
Minusta mv-kinonegojen skannaus tuottaa merkittävästi suuremman rakeen kuin printeissä.
Myös tiedoston terävöinti on 2-piippuinen juttu tai sitten on ehkä parasta terävöidä hyvin valikoivasti
ja tyytyä kenties rajapintojen käsittelyyn.
Mielestäni hyödyllinen artikkeli, sillä muuten ei olisi tullut mieleen hankkia ko. filmiä.
Esimerkkikuvat ovat mainion sävyisiä ja filmi varmastikin sopiva kaveri Kodak Portra 160 -negalle.
Kiitos tästä!
Vaikuttaa hyvinkin kokeilemisen arvoiselta. Tuota kannattaa kuvata myös Lubitel 166 -kameralla Rollein lisäksi.
Voipi olla mielenkiintoisia tuloksia kaiken kaikkiaan…
Nämä kyseiset kuvat on Kameratorolla kehitetty ja skannattu. Kotosalla olen mm. D-76:lla 1:1 -laimennussuhteella kehittänyt suht. samanhenkisin tuloksin.
Valitettavasti skannijälkesi on surkeaa ja ainakin noissa ”katukuvissa” saa kuvat näyttämään huonoimmat puolensa. TRI-X on käytössä edelleen, oman persoonallisen lookinsa vuoksi, mutta jos ”siloteltua” lookia hakee, on siihen tarjolla kaksi nykyaikaista filkkaa: Bergger Pancro 400 ja ORWO 400 plus jotka ovat ”kaksiemulsio ” filmejä. perinteinen tuo ”lihaa”negaan ja hienorakeinen sitten viimeistelee lookin, joka ei ole niin kriittinen kuinT-Max joka on kehittämiselle todella kriittinen. (hyvin vähän hopeaa emulsiossa )
Pitäisikin kokeilla Berggeriä ja Orwoa. Eivät ole tuttuja tuotteita muuten kuin nimeltä.
Näissä parissa katukuvassa on erittäin nuhjuinen valo ja ne on kuvattu käsivaralta aika spontaanisti, joten sen vaikutus kuvanlaatuun on aika paljon oleellisempi kuin skannaus.
Hei, kirjoitan jos sattumalta tulee teille, koskanhan tämä ei tule julkaisuun.
Testasitte melko pieniä kortteja, meillä ei ole tuollaisia kuin autokameroissa, ja jotain vanhoja puhelimissa. Koskaan ei osteta kuin 128 GB kortteja. Ostan myös vain micro kokoisia ja siihen adabteri. Syy moiseen, minulta on mennyt pari täyskokoista rikki sieltä liittimien kohdalta, poistoeston puolelta, aivan pohjasta. Molemmilla kerroilla korttia laittaessa, siis ei ole mennyt pohjaan ja lukittunut. Kun olen tiputtanut sen hyvin pienen osan pois, kortti on mennyt ja lukittunut, mutta kamera ei ole tunnistanut korttia. Mutta kortti ei ole silti täysin kelvoton, kortti meni rikki Canonissa ja ei toiminut kolmessa Canonissa, mutta Nikoneissa toimii, kauanko siinä kysymys.
Eli jos kuvaustilanteessa menee kortti rikki vaihtaessa, on se paha paikka, siinä uhrautuu helpolla 5 minuuttia ja pitääolla uusi kortti.
Nykyään pelkään irroittaa täyskokoisia ja siirrän otokset johdolla tai wlanilla.
Kiinasta tulleet kirkkaan värikkäät adabterit ovan vah´vatekoisen näköisiä eivätkä olleet menneet rikki ja kun ovat värikkäitä löytyvät helpolal ja voi kirjoittaa numeron.
Eli ostan aina vain micro sd kortteja ja koko yleensä 128 gb
Kuulostaa siltä estä nyt ovat sedät comb over tutisten ja näppis liekeissä tulleet aivopiereskelemään. Näitä kommentteja lukiessa voi vain ihmetellä, miten nuori ja menestyvä voi aiheuttaa noin paljon pelkoa kompostoitumisvaiheessa olevissa sedissä. Suoraselkäinen mies vain syttyy, kun nainen on omapäinen ja itseoppinut! Kuvat itsessään ovat erittäin onnistuneita tämä haastattelu herätti ihan uuden kunnioituksen kuvaajaa kohtaan 🙂
Oleellisin puuttuu. Poistetun tai korjatun alueen pintarakenteen korjaaminen takaisin.. Poisto tai lisäys clonestampilla esim jättää miten hyvin tahansa tehtynä suhjuisen pinnan, joka eroaa ympäristöstään.
Eräs hyvä tapa on palauttaa kohinaa. Eli tehdään valinta muokatun alueen yli ja annetaan riittävä feather. Sitten haetaan filttereistä add noise. Tuo on yksi tapa korjata pinnan rakenne kuvan mukaiseksi -mutta muitakin tapoja on pilvin pimein. Digikuvan ongelma on, että se on plastic -sen pinta ei elä kun filkan pinta.
Kokonaan toinen asia on, että kuvan osien poisto pitää tehdä valokuvatessa – ei sohimalla PS:ssä myöhemmin. Tällaisten poistojen ym tarve ei enää ole valokuvausta vaan graafista suunnittelua.
Hyvä kommentti Jore! Pinnan kanssa pitää tosiaan olla varovainen ja Clone stampilla varsinkin saa kyllä aikaiseksi turhaa pehmeyttä, jos tekee huolimattomasti. Osa noista uusista automaattisista täytöistä osaa kyllä ottaa pinnan tekstuuria entistä paremmin huomioon.
Kuvan laatu ei riipu (mega) pixeleistä. 6000€ järkkärissä riittää ~40 mega, mikä johtuu siitä kaikkein tärkeimmästä tekijästä,eli kennon koosta . Kännykän postimerkin kokoisesta lennosta , jos sitäkään, ei kertakaikkiaan voi saada yhtä hyvää kuvaa kuin esim 24×36 mm lennosta. Puhumattakaan suuremmista k
ennoista(Hasselblad y.m)
Juttu on amatöörin muuta.
Vertailusta puuttuu kokonaan oikean kameran kennon ylivertainen dynamiikka verrattuna puhelinkameran minikennoon. Puhelinkamerat prosessoivat tekoälyn avulla suhteellisen kehnoa raakadataa automaattisesti. Oikea kamera tuottaa dynamiikaltaan paljon laadukkaampaa dataa (RAW), mutta vaativampi ”prosessointi” jää, niinkuin pitääkin, kuvaajan tehtäväksi. järjestelmäkameran raakadatasta saadaan ihan eri tason lopputuotteita verrattuna kamerapuhelimien tuotoksiin. Tämä tietysti edellyttää, että kuvan ottanut ymmärtää jotain valokuvauksen perusteista. Ja tästä syystä valokuvauksen voi oppia vain oikeaa kameraa käyttämällä. Kamerapuhelimella oppii näppäilemään muistoja hetkestä ja hyvällä tuurilla voi joskus saada jopa kelvollisen valokuvan.
Canon-harrastaja
Olisi kiva jos tulisi salamankäytöstä videokurssi ja no. salamavalon epäsuorasta käytöstä.
JuhoLeppanen
Hei. Jo peruskurssissa on perusoppimäärä tästä aiheesta tulossa! 🙂 Juho
Jarkko Tuovinen
Hämärä-/pimeäkuvaus ja tilannekuvaus(esim. agility) kiinnostavat.
Olli Keskinen
Hei!
Hieno idea! Jo peruskurssissakin sivutaan näitä asioita paljolti.
Pynski
Markus Hallinen jäi pois ja olisi mielestäni listalle mahtunut.
Netti: http://www.hallinen.com
JuhoLeppanen
Heip! Katselin nettisivut läpi ja saatatpa olla hyvinkin oikeassa ja tässä on yksi niitä helmiä, jota emme bonganneet. -Juho
Johanna Hietanen Photography
Suuri kiitos meiltä molemmilta! Vuosi 2013 on ollut uskomattoman hieno ja nyt se sai arvoisensa päätöksen tämän listan myötä 🙂 Onnittelut myös muille kollegoille!
Jukka vatanen
Yksikään noista esimerkkikuvista ei ole ”fashionkuva”. Muotikuvan funktio on myydä vaatetta, se voidaan tehdä myymällä lifestyleä, vaatteen erikoispiirteitä tai jotakin graafisesti tai visuaalisesti erinomaista. kaikki nämä kuvat ovat ”söpöjä potretteja tytöistä”. sinänsä ei mitenkään väärää tai huonoa. Muotikuva elää ajassa… Nämä kuvat elävät jossakin 60-.70 lukujen vaihteessa.
JuhoLeppanen
Aika hyviä lifestyleshotseja nuo minusta on kun huomioi aikarajoituksen, kalustorajoituksen, sijaintirajoituksen ja jälkikäsittelyrajoituksen. Totta on kylläkin että fashionshoot nimike lisättiinkin vasta nyt tässä bloginkirjoitusvaiheessa selventämään maallikolle kuvaushaastetta, eikä se ollut toimeksiantona kuvaajille. -Juho
Ville
Listalta puuttuu myös Oka Morikawa?
JuhoLeppanen
Morikawa on ihan tietoisesti jätetty pois. -Juho
Nora
Heippa!
Minkä takia Morikawa on jätetty tietoisasti pois?
Kyselen, koska kiinnostuin hänen portfoliostaan tässä aikaisemmin.
Laura
Tuomas Mikkonen olisi ehdottomasti ansainnut paikan top 10:stä! Kansainvälisen tason valokuvaaja ja mahtava tyyppi.
Oleg Grub
Missä on Sakari Röyskö?
eri Ville
Sakari Röyskö http://www.sakariroysko.com kuuluisi tarinankerronnan kykynsä ja valotustaitonsa ansiosta ehdottomasti tälle listalle. Markus Hallinen ansaitsisi myös paikan sormenjälkensä takia.
JuhoLeppanen
Ei saatu Sakarilta tarvittavia tietoja, joten emme voineet tehdä päätöstä hänen suhteen. Kova kuvaaja toki.
Ilona
http://www.häävalokuvaaja.com puuttui myös.
JuhoLeppanen
Ei mahtunut mukaan. -Juho
Kokenut
http://willevalokuvaa.fi
Pingback: Hääkuvaus // Wedding Photographer // Perhekuvaus » Hääkuvaaja, hääkuvat, perhekuvatBest year ever // Tuhannet kiitokset » Hääkuvaus // Wedding Photographer // Perhekuvaus
Pauli Isoaho
Mun nimi puuttu listalta
Jouko Kaartinen
Hei! Allekirjoitan aika paljon itsekin yhden yleiskäyttöisen polttovälin käytön reissukuvaamisessa (itse olen 35mm narkkari ja olisi kiva nähdä uuden Nikonin 35mm f/1.8:n testailua, kunhan sitä jostain saa). 58mm olisi omaan makuun hieman painavahko ja pitkäkin, mutta kyllä se nättiä jälkeä tekee.
Asiasta toiseen. Ihan pilkkua viilatakseni ja ihmetelläkseni muutenkin etteikö kukaan ole asiasta sinulle aiemmin maininnut: Luet ilmeisesti paljon englanniksi kirjoitettua materiaalia ja linssi sana on tarttunut kieleesi. Omaan korvaan se särähtää joka ainoa kerta. Objektiivi kun ei ole linssi, paremminkin linssistö. Onhan tietysti kirjoittajalla vapaus kirjoittaa miten tykkää, mutta ei mielestäni kannattaisi opettaa väärää termistöä näinkin informatiivisella sivustolla.
Jaakko Jokinen
Tämä artikkeli on perusasioista lähtien virheellinen:
1. ISO ei määritä kennon herkkyyttä. Kennon herkkyys valolle on vakio, tyypillisesti nykykennoilla noin 50% värifiltterin läpäisseistä fotoneista havaitaan.
2. ISO:n määritelmä digitallisille kameroille koskee vain JPG yms. kuvia, ei raakakuvia tai kameran kennon ominaisuuksia. Tämän lisäksi ”standardi” on niin löysä, että kameravalmistajilla on käytännössä vapaat kädet kalibroinnissaan.
3. ISO:n kasvattaminen ei lisää kohinaa, vaan tyypillisesti vähentää sitä hieman. Syy miksi kohinaa on usein korkean ISO:n kuvissa runsaasti on taltioidun valon pienemmässä määrässä. Joillain kameroilla, kuten tyypillisesti Canoneilla ISO:n kohottaminen vähentää kohinaa oleellisesti (kannattaa verrata ampumalla raw:na kaksi saman valotuksen kuvaa ISO 100:lla ja ISO 1600:lla ja joko mitata kohinat tai verrata yhtäläisen kirkkaaksi kehitettyjä kuvia).
Videota en uskaltanut edes katsoa, sillä jos aivan perusasiat opetetaan virheellisesti, voi sieltä löytyä vaikka mitä kukkasia.
Vaikka virheiden opetusta voi perustella ”yksinkertaistuksen” syyksi, on tästä jatkossa vain ongelmia jos ja kun haluaa oppia lisää.
Mitä ISO sitten tekee? Se muuttaa joko analogisesti tai digitaalisesti signaalia korkeammaksi, tai on jopa vain pelkkä metadata raakatiedostossa. JPG-kuvissa se on yksi kuvan kirkkauden määräävistä parametreista. Sen arvo yhdessä valotusmittarin arvion kanssa laskevat kameran mielestä sopivan valotuksen.
Juho Leppänen
Kiitos Jaakko tarkennuksesta!
Ilmo Jäppinen
Kuvanmuokkaustyökaluista kertova YouTube -video ei toimi
Juho Leppänen
Jep nyt toimii! Pahoittelut!
Jorma Marttila
Luettelostanne ei selviä adapterin M39-M42 kierteet, ovatko ne sisä- vai ulkokierteitä.
Selvittänette asian.
Terv, Jorma Marttila
Juho Leppänen
Hei!
Nämä ovat siis M39 suurentakierteet M42:een. Tarkoitettu niille linsseille, joissa on M42 etäisyys kuvapinnasta, mutta M39 kierre.
Juho
moro
Joo sähkömiehen teippi on muuten jees, mut liima sulaa vähänkin lämpimämmässä ja teipit irtoo.
Pauli
Listalta puuttuu http://www.pauliisoaho.com
Juha Sinkko
Pikku lisäkommenti tuohon jalustaosioon vielä: Sen lisäksi, että muoviset rimpulat kaatuilevat ja menevät rikki, ne ovat yleensä varsin tuntematonta merkkiä. Hankkimalla kunnollisen (merkki)jalustan takaa yleensä myös sen, että siihen saa varaosia, jos jokin paikka jostain syystä hajoaa. Parinkympin Weifeng markettijalustoissa tämä tuskin onnistuu.
ap
Millä saisi nikonin d3200een minoltan objektiivejä kiinnitettyä.
Juho Leppänen
Hei Ap. Nikonin ei saa Minoltan objektiiveja. – Juho
Jarno Laine
Hienoja pätkiä täällä aina!
Mahtavaa oikeastaan lukea kuinka porukka on aloittanut löytänyt sen oman jutun.
Iso kiitoa Nanille!
Atte Tanner
Hei Jarno!
Kyllä juuri samaa mieltä kanssasi. Mukava kuulla että olet tykkänyt lukemastasi 🙂
Nani
Voi vitsi, kiitos kivasta kommentistasi, Jarno! Ja hyvää alkanutta vuotta! 🙂
Pingback: muotokuvaus » koirakuvaus » lapsikuvaus » perhekuvaus
Pingback: Parhaat valokuvausaiheiset Facebook-ryhmät – Kamerakoulu.fi | Quotes and Links
Johannes
Löysin vanhempien luota pölttymästä vanhan Sigma 70-210mm 1:4-5.6 objektiivin.
Millähän adapterilla saisi toimimaan omassa canon 600D:ssä?
Juho Leppänen
Hei Johannes!
Sigma valmisti objektiiveja monella kiinnityksellä, joten tarvitsisi tietää missä rungossa se oli, jotta voi kertoa minkä adapterin tarvitsee.
Juho
Torsti Vuorma
Tervehdys,
Onko valikoimiinne tulossa adapteria, jolla Zenza Bronican ETR – optiikkaa saisi kiinni Nikoniin..? Siis tuo optiikka on 6*4,5 -rungon laseja.
Luulen, että noita laadukkaita laseja löytyy hyvinkin kasseista ja kaapeista, ja niitä olisi hienoa saada jälleen aktiivikäyttöön.. 🙂
Juho Leppänen
Hei Torsti!
Kukaan ei näyttäisi valmistavan moisia adaptereita, joten emme voi niitä ostaa sisäänkään. 🙁
Juho
Hannu
Voisit myös tehdä jutun videotallennukseen korteista
Atte Tanner
Tuo on totta! Kiitos vinkistä Hannu!
– Atte / Kamerakoulu
HANNU
Itse vähän pallohukassa kumpaa kannattaa käyttää sdh vai sdxc viimeksi mainittu täytyy olla yhteensopiva exFat järjestelmän kanssa..no ostin kyseisen kortin mutta en tiedä vielä onko se
sopiva minun vekottimien kanssa..jos ei niin en voi palauttaa korttia jos se on aukaistu paketista..kamera kyllä tukee mutta jos videoita tai kuvia siirtää niin en tiedä..
jonne
aika bädäs
Pasi Leskinen
Minulla on jäänyt varastoon EL-Nikkor 50 mm /f2,8 suurennuskoneen objektiivi, jossa käsitykseni mukaan on M39 kierre (nikonin kierreopuksessa on mainittu kierteeksi 39mm x1/26″)
Ymmärsinkö oikein, että keskustelussa aiemmin mainittu adapteri M39 > M42 + adapteri M42 > Pentax K yhdistelmällä saisin ko suurennuskoneen linssin makrolissiksi K-5 II kameraan?
Tulenneeko toimiva paketti?
Pasi
Esa Kivivuori
Hei
Yksi parhaimmista ja piristävimmistä (ellei paras) kirjoitus valokuvavimpaimista, mitä olen lukenut. Ja olen lukenut niitä hitosti viimeisen 46 kuvausvuoden aikana.
Kiitos tästä. Tuli päivän hyvä mieli 🙂
T. Esa Kivivuori
https://www.flickr.com/photos/esakivivuori/
pena
komia kuva
markku hydèn
mielenkiintoista!!!! täytyy yrittää löytää linssi ja kokeilla.
Muuten,tiedätkö mitä eroa on 44/2 ja 44M malleilla?
Jaakko
Moi, Ostin tämän kyseisen loittosarjan ja nyt videon mukaan kokeillessani törmäsin ongelmaan. Objektiiviin (Tamron SP 17-50/ Nikon) kiinnittyvä osa ei lähde irti Objektiivista. Onko tuolla krominvärisellä nupilla joku merkitys, tässä tapauksessa se ei liiku tai tee mitään?!
Ville Tulkki
Kuvat.fi on ollu itellä käytössä jonka kautta tiputan kuvat asiakkaille, mutta koska se nyt vaan on ulkoasullisesti aika kökkö(voi kyllä muokata jos osaa) niin oon harkinnut esim. tuota pixiesettiä.
Atte Tanner
Samoilla linjoilla! Pixiesettiä on aika helppo koittaa ilmaiseksi ja katsoa jos se omaan työnkulkuun sopii 🙂
Pingback: Haastattelu Kamerakoulu.fi:ssä | Halogeeni
Jore Puusa
lainaus
——–
Oman tyylin löytäminen kestää kauan ja harjaantuu ainoastaan tekemällä jatkuvasti lisää
——–
lainaus
Tässä olen ehdottomasti erimieltä.
Oma visuaalinen tyyli ei löydy pakonomaisella kuvaamisella ja lisää tekemisellä.
Kuvat on aivoissa tai eivät ole ja ne ovat — jos on lukenuut riittävästi ja on riittävä yleissivistys ja koulutus, jonka kulmakivenä on kyky johtaa tiedosta ja sanoista ”esim. filosofia ja käyttäytymistieteet) tms visuaalisia jatkumoita.
Kuvaamalla yhä enemmän saavuttaa hyvän plagiaattitason, ei muuta.
Atte Tanner
Varmasti totta myös että kuvien taakse pitää saada todellisen maailman informaatiota, jotta ne olisivat puhuttelevia. Uskon kuitenkin että valokuvaajan aivoissa tapahtuu visuaalista kasvua tekemällä lisää ja miettimällä omaa tekemistä analyyttisesti.
Jore Puusa
ei ole kysymys todellisen maailman informaatíosta vaan oman herkkyyden lisäämisestä lukemalla jatkuvasti..ja koska se on äärimmäisen harvinaista valokuvaajille suomessa — on jälkikin sitten sivistysmaiden kuvaajien jäljen plagiointia.
oman tekemisen miettimisellä ei suuria saavuta ilman ulkopuolista kritiikkiä, jota saa valokuvauskoulutuksessa tai sai. kritiikinkestokyky on täällä minimaalinen ja kritiikkiin vastataan yleensä henkilökohtaisella loukkauksella…keskustelua valokuvien substanssista ei juurikaan ole.
Iiro Rautiainen
Olen pitkään miettinyt tuota uuden Vichy juoman mainoksen luonnetta. Hiton tyylikkäitä ja arvokkaan oloisia kuvia tyypeistä hengaamassa Vichy tölkin kanssa. Mutta sitten jotenkin ne on samalla tosi luotaansa työntäviä, ne eivät herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä tai ajatuksia päässä. Pelkästään että ”onpa tyylikkäästi tehty kuva”. Tuossa ”Kiiltokuvalta tuntuva kuva assosioidaan helposti mainosvalokuvaukseen, joka latistaa autenttisuuden tunnetta” selkeästi kiteytyikin tämä, että miksi kuva ei tuon tyylikkyyden lisäksi herättäkään mitään sen diipimpää ajatusta. Esim vaikkapa että ”tekispä mieli maistaa tuota”.
Atte Tanner
Oi hieno kommentti Iiro! En ole itse nähnyt tuota Vichyn mainosta, sattuisiko sinulla olemaan linkkiä siihen?
Iiro Rautiainen
Muuta en löytänyt kuin tuon heidän fb sivunsa mistä nuo 2 kuvaa voi bongata https://www.facebook.com/hartwallvichy/?fref=ts ulkomainonnassa nuita on näkynyt enemmänkin 🙂
Susanna Salo
Olipas hyödyllinen ja mielenkiintoinen postaus! Tuli useampi uusi kokeilu ladattua koneelle. Näitä olis kiva kuulla lisää jos vielä löytyy part kakkoseen 🙂
Atte Tanner
Oi mahtava kuulla! Mitkä näistä lähti kokeiluun? Olisi hauska kuulla kokemuksia jonkin ajan päästä 🙂 Täytyy miettiä jos saisin myös part kakkosen tehtyä!
Susanna Salo
Pomodoro RescueTime erityisesti. Noita ns. tomaatteja oon käyttänyt itse jo vuosia manuaalisesti mutta tää tekee siitä kätevämpää ja hauskempaa! RescueTime on ihan nerokas ajatus ja täysin uusi mulle, tosi myös melko raaka pudotus maanpinnalle 😀 Joitain puolia siinä on mitä mun mielestä voi vähän hiota että olisi sujuvampi käyttää, ja jatkuva premiumin mainostus ärsyttää. Mutta hyvältä vaikuttaa siitä huolimatta!
Pingback: Hääkuvauksen kovikset top6
EsaKivivuori
Hyvä, käytännönläheinen kirjoitus. Esimerkkikuvistasi paistaa se, että valmistaja on oletussätöihin panostanut ”myyvän”, eli kirkkaan ja suhteellisen kontrastikkaan kuvan keinoin. Se, vaikuttaako mv-kennon osuus jollakin tavalla kokonaisuuteen jää nähtäväksi laajempaan artikkeliin.
Itse edustan sitä käyttäjukuntaa, jonka mielestä 26-28 -millisiä vastaavat kuvatkulmat puhelimessa ovat epäkäytännöllisen laajoja ja hankaloittavat taviskäyttäjienkin kohteiden tallentamista mahdollisimman hyvinä. Pradoksaalisesti ne tärkeimmät kuvat kun ovat usein hyvinkin tärkeissä perhetilaisuuksissa tallennettuja.
Odotan mielenkiinnolla laajaa testiä, jossa erilaisia säätöjä hyödynnetään ja mahdollisia lisukkeita ja/tai muita kuvausohjelmia kuin vakiona tuleva on kokeiltu. Pitäisi löytää Nokian 808:n tilalle laitos, jolla saisi edes lähes 808:n terävyyden mutta nykyaikaisen käyttönopeuden ja helppouden säilyttäen kuitenkin kaikki kunnon kameraan kuuluvat säätömahdollisuudet. 808:n ISO 50 otetut tiedostot ovat parhaimmillaan käsittämättömän hyviä, mutta tilanne sen kanssa on sama kun kuvaisi >90%sti vain Kodachrome diaa…. 😉
Jore Puusa
Miten ihmeessä me pystyimme ollenkaan kuvaamaan 1970 luvulla merkittävästi uniikimpaa kuvaa kuin nyt vaikka meillä ei ollut somea, instagaramia, IFTTT:tä, kuvavirtoja, inspiraatiokansioita, dropboxia, organisoitua digitaalista kansiota jne.
Voisiko olla että silloin ihan oikeasti osattiin vielävalokuvata?
Pingback: Kolme syytä miksi olemme sukupolvi, josta ei jää yhtään kuvaa. - Tampere Camera Fair
Pingback: nopeusluokka | vanteet-rengas.com
Jore Puusa
Ne kaikki säännöt ja auktoriteettien palvominen sai vain miettimään, että olenko mä kotoisin edes samalta planeetalta näiden ihmisten kanssa.
——————–
Näin sanoo henkilö — joka kuvaa laajennettuja passikuvia eikä ole siis ollut koskaan valokuvauskoulussa. Miten hitossa hän voi silloin tietää mitä siellä tehdään ja kuka säännöt asettaa ja miltä planeetalta valokuvauksen opettajat ovat? Omituista.
Joskus jää suu auki katsomaan kun 15 tusinaan mahtuvia plagiaatteja – joita on web täynnä- kehutaan estotta omanlaisiksi ja puhtaan tyylisiksi. Vain valokuvakoulutus kritiikkeineen takaa kyvyn muunnella jatkossa omaa kuvaamistaan koska siihen sisältyy taidehistoriaa.
Hannes Hautaniemi
”Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa.” – ”Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?
Tosi tärkeä. Se tekee _vähintään puolet_ lopputuloksesta.”
Jaha. Ja todetaan samaan hengenvetoon ettei Joren kommenttia lukiessa voi kuin nyökytellä.
Pingback: Haastattelu Kamerakoulu.fi sivuilla – Valossa PhotographyValossa Photography
HannuT
Mitenkäs kieli ja kuvalabrat? Onko Pixie vain englanniksi ja labrat jenkeissä? Aikaisemmin mainitun kuvat.fi etu nimulle on suomenkieli, kun asiakkaat ovat kuitenkin suomalaisia.
Atte Tanner
Hei Hannu! Tuo kuvat.fi on kyllä näistä ainoa suomenkielinen palvelu, mutta esimerkiksi Pixiesetin galleriat on kyllä melko komeita!
Hannes
Taivaallisia (hehheh) kuvia. Välittävät upeasti hetkien tunnelman.
Mitako
Kiitos! Yllättävän toimiva ratkaisu. Ehdin jo miettiä pääni puhki miten digitoida suurempi setti dioja nopeasti. Korvasin salaman kahdella tehokkaalla crea-led taskulampulla koska halusin tarkennuksen paremmin kontrolliin. Diffuusorin rooli ja lamppujen etäisyys diasta aika olennaista. Käytännössä kun tätä tekee live-viewllä, niin suhteellisen näppärää on justeerata tarkennusta lennosta.
Jore Puusa
Kaikella kunnioituksella…miten savu?? tässä tyttö- ja lentokonekuvassa parantaa tai muuntaa kuvaa???? Vaikea vanhan ja mitään osaamattoman kuvaajan ymmärtää, miksi savutat vasten (luonnostaan ylivalottuvaa) taivasta ja vaaleaa konetta, etkä tummaa ja vastavaloa. Mutta mitäs minä enää ymmärrän …. .64 vuotias ukkeli.
Ape
meinnaaks tää nyt sitä että jos mulla on kamera jossa on kroppikerroin 5.6 ja otan kuvan 300mm polttovälillä nii se vastaa täyskennossa 55mm linssiä?
Pingback: Jan-Mikael Fälden – MAS 16 Valokuvakoulu
Pingback: Kaapo Valkamo – MAS 16 Valokuvakoulu
Pingback: Kaapo Valkamo – MAS 16 Valokuvakoulu
Pingback: Waltteri Tähtinen – VF16 Valokuvakoulu
hp
Törkeän hienoja. Vasta aloittelemassa yötaivaan kuvaamista ja tässä on paljon opittavaa ja inspiraatiota. Iso kiitos! Itseltä löytyy vain 24-millinen ja yhtäkkiä taitaa jäädä turhan kapeaksi siihen, mitä minäkin tavoittelen.
Mika Suutari
Kiitos hp, Lisää vaan kuvia niin siitä se lähtee. Voin suositella 14mm Samyangin lasia. Hinta-laatu kohdallaan.
Pingback: Helsinki Design School - kokemuksia - ku ite tekee
Jore Puusa
Tässä alla on kamerakoulun yritys selittää isoarvoja ja herkkyyden merkitystä..
Olisiko parempi, että kirjoittaja tutkisi aihetta hiukan perusteellisemmin ja opiskelisi maamme kieltä ensin….aikamoista mömmöä.
–
”Kun valo ei riitä, suljinajan pitämiseksi järkevissä rajoissa on nostettava ISO-arvoa. ISO-arvo on standardoitu määre, joka merkitsee herkkyyttä, joka kameran kennolla tai filmillä on valoa kohtaan. Suuremmilla arvoilla pienempikin määrä valoa riittää kuvaamiseen.”
Pingback: Pelsepuupin keksintö: Flectalux mla 1000 kuvausvalo – Todellisuuden tuolla puolen
EsaKivivuori
Mallikuvissa suuri osuus oli sinisillä tai sinertävillä kuvia. Seikka joka dominoi lähes kaikissa action-filmeissä ja usein myös historiallisissakin teoksissa, tosin usein vihreän/harmaan kera.
Sääli, sillä elokuva huonous tai hyvyys ei ole mitenkään riippuvainen tämänkaltaisita tempuista – päinvastoin. Valkokankaat / tv-ruudut pullistelevat mitä ihmeellisimpia todelliseen tai kuvitettuun aikaan sijoittuvia, suuria väkivaltokohtauksia. Niille kaikille (no melkein kaikille) onkin yhteistä samanlaiset rumat äijät, jotka edustavat jo eräänlaista camp-hahmoa isosta ja pahasta ikiaikaisesta sotilaasta. Vaikea on enää ottaa noita edes mitenkään vakavasti.
Kiistämättä tulee ikävä 50- ja 60-lukujen jenkkielokuvien valaistuvelhoja ja brittiläisten laatusarjojen äärettömän hienovaraista ja kaunista valaistusta.
Atte Tanner
Hei Esa,
Kiitos hienosta ja kattavasta kommentista! Olen samaa mieltä kanssasi, että tätä sinertävää värimaailmaa näkee kyllästymiseen saakka nykyään. Onko sinulla ketään omia suosikkeja tuolta 50- ja 60-luvun valaisuvelhoista? Olisi kiinnostavaa oppia itse myös lisää näistä!
Pingback: Kadonnut, eli kehotus teettää valokuvia ja liimata niitä vähän sinne päin - Valoisa Photography
EsaKivivuori
Kiitos rakentavasta raportista 🙂
Omalla kohdalla asia on sikäli ajankohtainen, että luovun pitki hampain jo ”lengendaarisesta” Nokian 808sta, joka erityisesti ISO 50 / 100 -herkkyyksiä käytettäessä on ollut luotettava ja mainio perinteisen kameran korvaaja. Useita, kookkaitakin näyttelykuvia on tuollakin tullut otetuksi ilman että kukaan on miettinyt teknisiä seikkoja. Nopean liikkeen seuraajaksi siitä ei kylläkään ole ollut.
Aika on kuitenkin ajanut reippaasti ohi itse puhelimen ominaisuuksista, eikä sillä ole käytännössä roolia tämän päin appsien ja kännykän kautta tarjottavien palvelujen maailmassa. Sääli omalla tavallaan, sillä esim. irrotettavan akun kunto ja toiminta-aika ovat säilyneet erittäin hyvinä. Samaa voi sanoa myös Gorilla-lasista, joka ei kymmenistä putoamisista huolimatta ole saanut naarmukakaan.
Siksi uuden puhelimen hankinta onkin nyt kiinnostavaa karkkikauppapuuhaa. Hyviä malleja kun vaikuttaa olevan liki samalla tasolla montakin. Itse asiassa puolisoni tuore iPhone SE (vanha iPhone 4) vakuutti minut, että ihan oikeaa kehitystä on tapahtunut – ja reippaasti. Erityisesti surkeissa olosuhteissa kuvattaessa. Samaten kuvan jälkikäsittelyn mahdollisuudet sekä tietysti nopeus ovat omaa luokkaansa noihin patarautaluueihin verrattuna.
Ainoa, josta itse en niin perusta on puhelimen litistäminen tuonne 6-7 mm:n paikkeille. Se ja liukas pinta sekä optiikan sijaitseminen lähes poikkeusetta yhdessä kulmassa eivät anna parasta mahdollista kuvausotetta. Näin yksityisen kansalaisen mielipiteenä sanoisin, että kyllä sen luurin voi osittain (ei koko alueelta) muotoilla muutaman millin paksummaksikin. Auttaisi muuten kenno/optiikka-teknologaakin tietyissä asioissa 🙂
Hyvää kuvauskevättä!
https://www.flickr.com/photos/esakivivuori/
Pingback: Valokuvauksen peruskäsitteet – Ice Coffees
Jore Puusa
Itse en koskaan säästele suljinta hevosia kuvatessa, vaan kuvaan sarjakuvauksella jotta ehdin vangita tilanteesta juuri sen hetken missä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
———
Ehkä kannattaisi katsoa myös kamerasta läpi kuvatessa esim. kaksi naista ja valkoiset hevoset taustan ainoa puunrunko on keskellä vasemmanpuoleisen naisen nuppia. Kirsikankukkakuvassa on tyypillisiä aloittelijan viheitä. Katkennut käsi näyttää kuin heppatyttö olisi saanut moottorisahan joululahjaksi ja hepan korvasta lähtee ainoa puunoksa joka skarppi ja hepan korva näyttää tytön vasemman käden räpylämäiseltä jatkeelta. Eka kuvan perätön hevonen on vain huvittavan näköinen seinän vaakasoiron kanssa…
Valokuvaaminen on vaikeaa mutta ammattikuvaaja olisi huomannut nuo jutut ja ottanut virheettömät kuvat kahdella – viidellä framella, sarjatulen käyttö ei ole ammattimainen tapa kuvata – se on vain epävarmuuden merkki, ei mitään muuta.
ulkomailla
Vaikka mainitsit, että kaikkea ei kuvissa tehdä kuvankäsittelyssä, niin olisi mielenkiintoista, jos pystyisit jakamaan vierekkäin sekä, alkuperäisen, että käsitellyn kuvan, jotta näkisi hieman tarkemmin miten ne eroavat toisistaan.
Atte Tanner
Moi, tässä on näytille nuo minun kaksi teosta raakakuvina. Autokuva on suoraan kamerasta ollut vahingossa melko alivalottunut, mutta muuten samat elementit molemmissa kuvissa.
https://uploads.disquscdn.com/images/b01a8447239a27fd83da371d2ba9286d3d4d1ec24c02d0a6fdaef0b408ace515.jpg
https://uploads.disquscdn.com/images/b835df8c5a41df85567e3f11dcd564946b069caa1b9459ef1f18ed5127815500.jpg
EsaKivivuori
Filmikuvauksen ja etenkin itse kehittämisen ja erityisesti pimiössä kuvien teon suuri arvo sekä työn määrä, että tietoisuus koko tekemisen ketjun hallitsemisesta.
Erityisen hyvänä pidän sitä, että vaikka olisit vaikka Etelämantereella kuvaamassa, et voikaan noin vain vilkaista kameran näyttöä ja ottaa varmuuden vuoksi 10 muuta verisota – kun nyt kerran olet niinkin harvinaisessa paikassa. Jos olet varustautunut reippaalla filmivarastolla voit toimia mahdollisesti noinkin, mutta luultavasti et tekisi niin.
Kehittäminen itsessään on kuvaamiseen littyyvä elimellinen prosessi. Yhtä ei ole olemassa ilman toista. Kehityskulun kruunaa se, että tekee vaikkapa vain filmistä pinnakkaisarkin (vaikka skannaisikin negaruutuja jatkossa). Pinnakkaisia siksi, että ne ovat elävää historiaa ja vahva osa kokemusmaailmaa itse kullekin.
Pimössä kuvan syntymisen nähneitä kuvaajia on aina vaan harvemmassa. Ja kuitenkin juuri se hetki on ”helm”i sanan varsinaisessa merkityksessä. Odotuksien ja toiveiden maaliviiva. Se, tuliko maaliin voittajana tai vaikkapa ”neljäntenä” on tunnentilan tilapäinen tulkintakysymys, sillä pimiökokemus ja alan kurssit opettava loppumattoman määrän mielenkiintoisia tapoja muokata ja tehdä halutun näköisiä paperikuvia.
EsaKivivuori
Herkät MV-filkat ovat herkkua 🙂 Kiitos, että kirjoitit aiheesta.
Joskus vain oli vedettävä herkkyydet tappiin saadakseen edes jonkinlaisen, vaikka jyrkänkin, kuvan.
Mun kuvaushisotriassa se oli Ilfordin HP5 ja ASA 12800. Kuvailimme yöllä Katajanokalla jenkkiautoja
Ja jalustan puutteessa kuvasin ratakiskoon tuetulla Canonilla ja FD 24 mm f/2.8 SSC -optiikalla.
Mulla pitäisi olla pienemmästä printistä skannattu tiedosto tallella (etsii… etsiii… estsiiii…).
Minusta mv-kinonegojen skannaus tuottaa merkittävästi suuremman rakeen kuin printeissä.
Myös tiedoston terävöinti on 2-piippuinen juttu tai sitten on ehkä parasta terävöidä hyvin valikoivasti
ja tyytyä kenties rajapintojen käsittelyyn.
EsaKivivuori
Mielestäni hyödyllinen artikkeli, sillä muuten ei olisi tullut mieleen hankkia ko. filmiä.
Esimerkkikuvat ovat mainion sävyisiä ja filmi varmastikin sopiva kaveri Kodak Portra 160 -negalle.
Kiitos tästä!
Pekka Keskinen
Kiitos! Hyvä, että tuli hankittua. Toivottavasti tuli hyviä kuvia! 🙂
Pingback: Hillan valokuvausblogi – VF17 VALOKUVAKOULU
Pingback: Hillan valokuvausblogi – VF17 VALOKUVAKOULU
Tom Helmut
Kuinka saan julkaistua facebookissa pystykuvat 2048 pixelsin olevan pisimmän sivun?
Kun tuntuu tekevän 960pix.
John Tackman
Muista laittaa omista FB profiiliasetuksistasi päälle ”upload as HD by default”
EsaKivivuori
Vaikuttaa hyvinkin kokeilemisen arvoiselta. Tuota kannattaa kuvata myös Lubitel 166 -kameralla Rollein lisäksi.
Voipi olla mielenkiintoisia tuloksia kaiken kaikkiaan…
Pekka Keskinen
Juuri taisi osua jossain kirpputorilla Lubitel silmään, muttei tullut hankittua. Olisi varmaan pitänyt! 🙂
Tenho Klimenko
Hyviä ja tarkkoja kuvia olet saanut käsivaralta. Onko mikä kamera ja linssi kombinaatio käytössä?
Pekka Keskinen
Kiitosta! Käytössä oli Leica M4-2 ja Summaron 35mm f2.8. Vähän nopeampi linssi olisi tietty ollut poikaa, mutta kyllä f2.8:llakin pitkälle pötkii.
Pingback: Markus Häkkinen – Photographer of some sort – VF17 VALOKUVAKOULU
Jari Ahola
Näissä extremefilmeissä keskeisessä asemassa on tietysti itse kehitysprosessi, siitä olisi myös kiva kuulla.
Pekka Keskinen
Nämä kyseiset kuvat on Kameratorolla kehitetty ja skannattu. Kotosalla olen mm. D-76:lla 1:1 -laimennussuhteella kehittänyt suht. samanhenkisin tuloksin.
Raddaddy
Valitettavasti skannijälkesi on surkeaa ja ainakin noissa ”katukuvissa” saa kuvat näyttämään huonoimmat puolensa. TRI-X on käytössä edelleen, oman persoonallisen lookinsa vuoksi, mutta jos ”siloteltua” lookia hakee, on siihen tarjolla kaksi nykyaikaista filkkaa: Bergger Pancro 400 ja ORWO 400 plus jotka ovat ”kaksiemulsio ” filmejä. perinteinen tuo ”lihaa”negaan ja hienorakeinen sitten viimeistelee lookin, joka ei ole niin kriittinen kuinT-Max joka on kehittämiselle todella kriittinen. (hyvin vähän hopeaa emulsiossa )
Pekka Keskinen
Pitäisikin kokeilla Berggeriä ja Orwoa. Eivät ole tuttuja tuotteita muuten kuin nimeltä.
Näissä parissa katukuvassa on erittäin nuhjuinen valo ja ne on kuvattu käsivaralta aika spontaanisti, joten sen vaikutus kuvanlaatuun on aika paljon oleellisempi kuin skannaus.
Juha Smola
Hei, kirjoitan jos sattumalta tulee teille, koskanhan tämä ei tule julkaisuun.
Testasitte melko pieniä kortteja, meillä ei ole tuollaisia kuin autokameroissa, ja jotain vanhoja puhelimissa. Koskaan ei osteta kuin 128 GB kortteja. Ostan myös vain micro kokoisia ja siihen adabteri. Syy moiseen, minulta on mennyt pari täyskokoista rikki sieltä liittimien kohdalta, poistoeston puolelta, aivan pohjasta. Molemmilla kerroilla korttia laittaessa, siis ei ole mennyt pohjaan ja lukittunut. Kun olen tiputtanut sen hyvin pienen osan pois, kortti on mennyt ja lukittunut, mutta kamera ei ole tunnistanut korttia. Mutta kortti ei ole silti täysin kelvoton, kortti meni rikki Canonissa ja ei toiminut kolmessa Canonissa, mutta Nikoneissa toimii, kauanko siinä kysymys.
Eli jos kuvaustilanteessa menee kortti rikki vaihtaessa, on se paha paikka, siinä uhrautuu helpolla 5 minuuttia ja pitääolla uusi kortti.
Nykyään pelkään irroittaa täyskokoisia ja siirrän otokset johdolla tai wlanilla.
Kiinasta tulleet kirkkaan värikkäät adabterit ovan vah´vatekoisen näköisiä eivätkä olleet menneet rikki ja kun ovat värikkäitä löytyvät helpolal ja voi kirjoittaa numeron.
Eli ostan aina vain micro sd kortteja ja koko yleensä 128 gb
Pingback: Kuvankäsittely elokuvahulluille Photoshopilla ja Lightroomilla
Pingback: Highkey- ja kuvausta Rembrandt-valolla – askeleita
Pingback: huawei p10 älypuhelin – My Blog
Pingback: huawei p10 kokemuksia – My Blog
Pingback: Mennäänkö mainospuheilla vai pistetäänkö audiovisuaalista sisältöä pakettiin? | Puun ja digibitin välissä
Pingback: Mennäänkö mainospuheilla vai pistetäänkö audiovisuaalista sisältöä pakettiin? | Puun ja digibitin välissä
Pingback: Mennäänkö mainospuheilla vai pistetäänkö audiovisuaalista sisältöä pakettiin? | Puun ja digibitin välissä
Pingback: Valokuvaamisen tekniikka
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: Tinksu – Can you see? – vf19valokuvakoulu
Pingback: KOIRIEN VALOKUVAUS - Kaamoskuutamolla
Pingback: Kuvataan vintage objektiivilla – Kari kuvaa
Pingback: Luukas Häkkinen – – me19valokuvakoulu
Pingback: Luukas Häkkinen – – me19valokuvakoulu
Pingback: Luukas Häkkinen – – me19valokuvakoulu
Pingback: Luukas Häkkinen – – me19valokuvakoulu
Pingback: Pinja Myllymäki – me19valokuvakoulu
Pingback: Omien kuvien käsittelyä – Mintun luomukset
Pingback: Ada Grönvall – Täydellinen sekasotku – Me20 Valokuvakoulu
Pingback: Ada Grönvall – Täydellinen sekasotku – Me20 Valokuvakoulu
Pingback: Ada Grönvall – Täydellinen sekasotku – Me20 Valokuvakoulu
Pingback: PAKKASPÄIVÄN AURINKOSÄTEET - Kaamoskuutamolla
Pingback: Valokuvauksen Perusteet: Valotus – Auringosta lumeen
Pingback: Objektiivin ja aukon merkitys valokuvauksessa | Hirvikota
Pingback: Objektiivin ja aukon merkitys valokuvauksessa | Hirvikota
Pingback: Objektiivin ja aukon merkitys valokuvauksessa | Hirvikota
Pingback: Objektiivin ja aukon merkitys valokuvauksessa | Hirvikota
Pingback: Helppo ohje kuvien editointiin – Pirske
Pingback: Puusepän oppimispäiväkirja: Tuotekuva. - Lista tuotekuvan suunnitteluun.
Pingback: Lisää kuvia Helios-objektiivilla, osa 2 - Johanna Pakkala
Jari Kuosmanen
Kuulostaa siltä estä nyt ovat sedät comb over tutisten ja näppis liekeissä tulleet aivopiereskelemään. Näitä kommentteja lukiessa voi vain ihmetellä, miten nuori ja menestyvä voi aiheuttaa noin paljon pelkoa kompostoitumisvaiheessa olevissa sedissä. Suoraselkäinen mies vain syttyy, kun nainen on omapäinen ja itseoppinut! Kuvat itsessään ovat erittäin onnistuneita tämä haastattelu herätti ihan uuden kunnioituksen kuvaajaa kohtaan 🙂
Jore Puusa
Oleellisin puuttuu. Poistetun tai korjatun alueen pintarakenteen korjaaminen takaisin.. Poisto tai lisäys clonestampilla esim jättää miten hyvin tahansa tehtynä suhjuisen pinnan, joka eroaa ympäristöstään.
Eräs hyvä tapa on palauttaa kohinaa. Eli tehdään valinta muokatun alueen yli ja annetaan riittävä feather. Sitten haetaan filttereistä add noise. Tuo on yksi tapa korjata pinnan rakenne kuvan mukaiseksi -mutta muitakin tapoja on pilvin pimein. Digikuvan ongelma on, että se on plastic -sen pinta ei elä kun filkan pinta.
Kokonaan toinen asia on, että kuvan osien poisto pitää tehdä valokuvatessa – ei sohimalla PS:ssä myöhemmin. Tällaisten poistojen ym tarve ei enää ole valokuvausta vaan graafista suunnittelua.
Atte Tanner
Hyvä kommentti Jore! Pinnan kanssa pitää tosiaan olla varovainen ja Clone stampilla varsinkin saa kyllä aikaiseksi turhaa pehmeyttä, jos tekee huolimattomasti. Osa noista uusista automaattisista täytöistä osaa kyllä ottaa pinnan tekstuuria entistä paremmin huomioon.
Jussi Virmajoki
Voisitko arvioida myös Acd:n?
Esa Sepponen
Kuvan laatu ei riipu (mega) pixeleistä. 6000€ järkkärissä riittää ~40 mega, mikä johtuu siitä kaikkein tärkeimmästä tekijästä,eli kennon koosta . Kännykän postimerkin kokoisesta lennosta , jos sitäkään, ei kertakaikkiaan voi saada yhtä hyvää kuvaa kuin esim 24×36 mm lennosta. Puhumattakaan suuremmista k
ennoista(Hasselblad y.m)
Juttu on amatöörin muuta.
Juha Nieminen
Vertailusta puuttuu kokonaan oikean kameran kennon ylivertainen dynamiikka verrattuna puhelinkameran minikennoon. Puhelinkamerat prosessoivat tekoälyn avulla suhteellisen kehnoa raakadataa automaattisesti. Oikea kamera tuottaa dynamiikaltaan paljon laadukkaampaa dataa (RAW), mutta vaativampi ”prosessointi” jää, niinkuin pitääkin, kuvaajan tehtäväksi. järjestelmäkameran raakadatasta saadaan ihan eri tason lopputuotteita verrattuna kamerapuhelimien tuotoksiin. Tämä tietysti edellyttää, että kuvan ottanut ymmärtää jotain valokuvauksen perusteista. Ja tästä syystä valokuvauksen voi oppia vain oikeaa kameraa käyttämällä. Kamerapuhelimella oppii näppäilemään muistoja hetkestä ja hyvällä tuurilla voi joskus saada jopa kelvollisen valokuvan.