Ei kommentteja
  • Canon-harrastaja

    Olisi kiva jos tulisi salamankäytöstä videokurssi ja no. salamavalon epäsuorasta käytöstä.

    29.10.2013 at 11.11 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Hei. Jo peruskurssissa on perusoppimäärä tästä aiheesta tulossa! 🙂 Juho

      29.10.2013 at 11.21 Vastaa
  • Jarkko Tuovinen

    Hämärä-/pimeäkuvaus ja tilannekuvaus(esim. agility) kiinnostavat.

    30.10.2013 at 5.10 Vastaa
    • Olli Keskinen

      Hei!

      Hieno idea! Jo peruskurssissakin sivutaan näitä asioita paljolti.

      31.10.2013 at 19.53 Vastaa
  • Pynski

    Markus Hallinen jäi pois ja olisi mielestäni listalle mahtunut.
    Netti: http://www.hallinen.com

    30.12.2013 at 19.05 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Heip! Katselin nettisivut läpi ja saatatpa olla hyvinkin oikeassa ja tässä on yksi niitä helmiä, jota emme bonganneet. -Juho

      30.12.2013 at 21.17 Vastaa
  • Johanna Hietanen Photography

    Suuri kiitos meiltä molemmilta! Vuosi 2013 on ollut uskomattoman hieno ja nyt se sai arvoisensa päätöksen tämän listan myötä 🙂 Onnittelut myös muille kollegoille!

    30.12.2013 at 20.24 Vastaa
  • Jukka vatanen

    Yksikään noista esimerkkikuvista ei ole ”fashionkuva”. Muotikuvan funktio on myydä vaatetta, se voidaan tehdä myymällä lifestyleä, vaatteen erikoispiirteitä tai jotakin graafisesti tai visuaalisesti erinomaista. kaikki nämä kuvat ovat ”söpöjä potretteja tytöistä”. sinänsä ei mitenkään väärää tai huonoa. Muotikuva elää ajassa… Nämä kuvat elävät jossakin 60-.70 lukujen vaihteessa.

    30.12.2013 at 20.25 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Aika hyviä lifestyleshotseja nuo minusta on kun huomioi aikarajoituksen, kalustorajoituksen, sijaintirajoituksen ja jälkikäsittelyrajoituksen. Totta on kylläkin että fashionshoot nimike lisättiinkin vasta nyt tässä bloginkirjoitusvaiheessa selventämään maallikolle kuvaushaastetta, eikä se ollut toimeksiantona kuvaajille. -Juho

      30.12.2013 at 21.33 Vastaa
  • Ville

    Listalta puuttuu myös Oka Morikawa?

    30.12.2013 at 22.33 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Morikawa on ihan tietoisesti jätetty pois. -Juho

      30.12.2013 at 23.18 Vastaa
      • Nora

        Heippa!

        Minkä takia Morikawa on jätetty tietoisasti pois?
        Kyselen, koska kiinnostuin hänen portfoliostaan tässä aikaisemmin.

        23.4.2015 at 10.20 Vastaa
  • Laura

    Tuomas Mikkonen olisi ehdottomasti ansainnut paikan top 10:stä! Kansainvälisen tason valokuvaaja ja mahtava tyyppi.

    31.12.2013 at 0.00 Vastaa
  • Oleg Grub

    Missä on Sakari Röyskö?

    31.12.2013 at 0.16 Vastaa
  • eri Ville

    Sakari Röyskö http://www.sakariroysko.com kuuluisi tarinankerronnan kykynsä ja valotustaitonsa ansiosta ehdottomasti tälle listalle. Markus Hallinen ansaitsisi myös paikan sormenjälkensä takia.

    31.12.2013 at 0.24 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Ei saatu Sakarilta tarvittavia tietoja, joten emme voineet tehdä päätöstä hänen suhteen. Kova kuvaaja toki.

      31.12.2013 at 10.41 Vastaa
  • Ilona
    31.12.2013 at 0.50 Vastaa
    • mm
      JuhoLeppanen

      Ei mahtunut mukaan. -Juho

      31.12.2013 at 9.49 Vastaa
  • Kokenut
    31.12.2013 at 10.05 Vastaa
  • Pauli Isoaho

    Mun nimi puuttu listalta

    1.1.2014 at 18.06 Vastaa
  • Jouko Kaartinen

    Hei! Allekirjoitan aika paljon itsekin yhden yleiskäyttöisen polttovälin käytön reissukuvaamisessa (itse olen 35mm narkkari ja olisi kiva nähdä uuden Nikonin 35mm f/1.8:n testailua, kunhan sitä jostain saa). 58mm olisi omaan makuun hieman painavahko ja pitkäkin, mutta kyllä se nättiä jälkeä tekee.

    Asiasta toiseen. Ihan pilkkua viilatakseni ja ihmetelläkseni muutenkin etteikö kukaan ole asiasta sinulle aiemmin maininnut: Luet ilmeisesti paljon englanniksi kirjoitettua materiaalia ja linssi sana on tarttunut kieleesi. Omaan korvaan se särähtää joka ainoa kerta. Objektiivi kun ei ole linssi, paremminkin linssistö. Onhan tietysti kirjoittajalla vapaus kirjoittaa miten tykkää, mutta ei mielestäni kannattaisi opettaa väärää termistöä näinkin informatiivisella sivustolla.

    9.1.2014 at 15.37 Vastaa
  • Jaakko Jokinen

    Tämä artikkeli on perusasioista lähtien virheellinen:

    1. ISO ei määritä kennon herkkyyttä. Kennon herkkyys valolle on vakio, tyypillisesti nykykennoilla noin 50% värifiltterin läpäisseistä fotoneista havaitaan.
    2. ISO:n määritelmä digitallisille kameroille koskee vain JPG yms. kuvia, ei raakakuvia tai kameran kennon ominaisuuksia. Tämän lisäksi ”standardi” on niin löysä, että kameravalmistajilla on käytännössä vapaat kädet kalibroinnissaan.
    3. ISO:n kasvattaminen ei lisää kohinaa, vaan tyypillisesti vähentää sitä hieman. Syy miksi kohinaa on usein korkean ISO:n kuvissa runsaasti on taltioidun valon pienemmässä määrässä. Joillain kameroilla, kuten tyypillisesti Canoneilla ISO:n kohottaminen vähentää kohinaa oleellisesti (kannattaa verrata ampumalla raw:na kaksi saman valotuksen kuvaa ISO 100:lla ja ISO 1600:lla ja joko mitata kohinat tai verrata yhtäläisen kirkkaaksi kehitettyjä kuvia).

    Videota en uskaltanut edes katsoa, sillä jos aivan perusasiat opetetaan virheellisesti, voi sieltä löytyä vaikka mitä kukkasia.

    Vaikka virheiden opetusta voi perustella ”yksinkertaistuksen” syyksi, on tästä jatkossa vain ongelmia jos ja kun haluaa oppia lisää.

    Mitä ISO sitten tekee? Se muuttaa joko analogisesti tai digitaalisesti signaalia korkeammaksi, tai on jopa vain pelkkä metadata raakatiedostossa. JPG-kuvissa se on yksi kuvan kirkkauden määräävistä parametreista. Sen arvo yhdessä valotusmittarin arvion kanssa laskevat kameran mielestä sopivan valotuksen.

    7.3.2014 at 14.00 Vastaa
    • mm
      Juho Leppänen

      Kiitos Jaakko tarkennuksesta!

      19.3.2014 at 19.15 Vastaa
  • Ilmo Jäppinen

    Kuvanmuokkaustyökaluista kertova YouTube -video ei toimi

    2.4.2014 at 10.16 Vastaa
    • mm
      Juho Leppänen

      Jep nyt toimii! Pahoittelut!

      2.4.2014 at 15.04 Vastaa
  • Jorma Marttila

    Luettelostanne ei selviä adapterin M39-M42 kierteet, ovatko ne sisä- vai ulkokierteitä.
    Selvittänette asian.

    Terv, Jorma Marttila

    21.6.2014 at 10.24 Vastaa
    • Juho Leppänen

      Hei!

      Nämä ovat siis M39 suurentakierteet M42:een. Tarkoitettu niille linsseille, joissa on M42 etäisyys kuvapinnasta, mutta M39 kierre.

      Juho

      27.6.2014 at 10.32 Vastaa
  • moro

    Joo sähkömiehen teippi on muuten jees, mut liima sulaa vähänkin lämpimämmässä ja teipit irtoo.

    2.7.2014 at 12.55 Vastaa
  • Pauli

    Listalta puuttuu http://www.pauliisoaho.com

    9.7.2014 at 17.29 Vastaa
  • Juha Sinkko

    Pikku lisäkommenti tuohon jalustaosioon vielä: Sen lisäksi, että muoviset rimpulat kaatuilevat ja menevät rikki, ne ovat yleensä varsin tuntematonta merkkiä. Hankkimalla kunnollisen (merkki)jalustan takaa yleensä myös sen, että siihen saa varaosia, jos jokin paikka jostain syystä hajoaa. Parinkympin Weifeng markettijalustoissa tämä tuskin onnistuu.

    22.7.2014 at 18.02 Vastaa
  • ap

    Millä saisi nikonin d3200een minoltan objektiivejä kiinnitettyä.

    5.10.2014 at 20.29 Vastaa
    • Juho Leppänen

      Hei Ap. Nikonin ei saa Minoltan objektiiveja. – Juho

      29.10.2014 at 19.59 Vastaa
  • Jarno Laine

    Hienoja pätkiä täällä aina!
    Mahtavaa oikeastaan lukea kuinka porukka on aloittanut löytänyt sen oman jutun.
    Iso kiitoa Nanille!

    13.12.2014 at 12.22 Vastaa
    • mm
      Atte Tanner

      Hei Jarno!

      Kyllä juuri samaa mieltä kanssasi. Mukava kuulla että olet tykkänyt lukemastasi 🙂

      14.12.2014 at 17.23 Vastaa
    • Nani

      Voi vitsi, kiitos kivasta kommentistasi, Jarno! Ja hyvää alkanutta vuotta! 🙂

      9.1.2015 at 10.41 Vastaa
  • Johannes

    Löysin vanhempien luota pölttymästä vanhan Sigma 70-210mm 1:4-5.6 objektiivin.
    Millähän adapterilla saisi toimimaan omassa canon 600D:ssä?

    23.12.2014 at 14.47 Vastaa
    • Juho Leppänen

      Hei Johannes!

      Sigma valmisti objektiiveja monella kiinnityksellä, joten tarvitsisi tietää missä rungossa se oli, jotta voi kertoa minkä adapterin tarvitsee.

      Juho

      30.12.2014 at 20.14 Vastaa
  • Torsti Vuorma

    Tervehdys,

    Onko valikoimiinne tulossa adapteria, jolla Zenza Bronican ETR – optiikkaa saisi kiinni Nikoniin..? Siis tuo optiikka on 6*4,5 -rungon laseja.

    Luulen, että noita laadukkaita laseja löytyy hyvinkin kasseista ja kaapeista, ja niitä olisi hienoa saada jälleen aktiivikäyttöön.. 🙂

    10.1.2015 at 21.30 Vastaa
    • Juho Leppänen

      Hei Torsti!

      Kukaan ei näyttäisi valmistavan moisia adaptereita, joten emme voi niitä ostaa sisäänkään. 🙁

      Juho

      30.1.2015 at 19.13 Vastaa
  • Hannu

    Voisit myös tehdä jutun videotallennukseen korteista

    2.2.2015 at 22.10 Vastaa
    • mm
      Atte Tanner

      Tuo on totta! Kiitos vinkistä Hannu!

      – Atte / Kamerakoulu

      5.2.2015 at 15.44 Vastaa
  • HANNU

    Itse vähän pallohukassa kumpaa kannattaa käyttää sdh vai sdxc viimeksi mainittu täytyy olla yhteensopiva exFat järjestelmän kanssa..no ostin kyseisen kortin mutta en tiedä vielä onko se
    sopiva minun vekottimien kanssa..jos ei niin en voi palauttaa korttia jos se on aukaistu paketista..kamera kyllä tukee mutta jos videoita tai kuvia siirtää niin en tiedä..

    5.2.2015 at 16.25 Vastaa
  • jonne

    aika bädäs

    9.4.2015 at 8.33 Vastaa
  • Pasi Leskinen

    Minulla on jäänyt varastoon EL-Nikkor 50 mm /f2,8 suurennuskoneen objektiivi, jossa käsitykseni mukaan on M39 kierre (nikonin kierreopuksessa on mainittu kierteeksi 39mm x1/26″)

    Ymmärsinkö oikein, että keskustelussa aiemmin mainittu adapteri M39 > M42 + adapteri M42 > Pentax K yhdistelmällä saisin ko suurennuskoneen linssin makrolissiksi K-5 II kameraan?

    Tulenneeko toimiva paketti?

    Pasi

    10.4.2015 at 19.43 Vastaa
  • Esa Kivivuori

    Hei

    Yksi parhaimmista ja piristävimmistä (ellei paras) kirjoitus valokuvavimpaimista, mitä olen lukenut. Ja olen lukenut niitä hitosti viimeisen 46 kuvausvuoden aikana.

    Kiitos tästä. Tuli päivän hyvä mieli 🙂

    T. Esa Kivivuori

    https://www.flickr.com/photos/esakivivuori/

    23.7.2015 at 7.19 Vastaa
  • pena

    komia kuva

    17.8.2015 at 16.22 Vastaa
  • markku hydèn

    mielenkiintoista!!!! täytyy yrittää löytää linssi ja kokeilla.
    Muuten,tiedätkö mitä eroa on 44/2 ja 44M malleilla?

    2.9.2015 at 8.38 Vastaa
  • Jaakko

    Moi, Ostin tämän kyseisen loittosarjan ja nyt videon mukaan kokeillessani törmäsin ongelmaan. Objektiiviin (Tamron SP 17-50/ Nikon) kiinnittyvä osa ei lähde irti Objektiivista. Onko tuolla krominvärisellä nupilla joku merkitys, tässä tapauksessa se ei liiku tai tee mitään?!

    21.11.2015 at 8.26 Vastaa
  • Ville Tulkki

    Kuvat.fi on ollu itellä käytössä jonka kautta tiputan kuvat asiakkaille, mutta koska se nyt vaan on ulkoasullisesti aika kökkö(voi kyllä muokata jos osaa) niin oon harkinnut esim. tuota pixiesettiä.

    23.11.2015 at 8.31 Vastaa
    • Atte Tanner

      Samoilla linjoilla! Pixiesettiä on aika helppo koittaa ilmaiseksi ja katsoa jos se omaan työnkulkuun sopii 🙂

      29.1.2016 at 16.11 Vastaa
  • Jore Puusa

    lainaus
    ——–
    Oman tyylin löytäminen kestää kauan ja harjaantuu ainoastaan tekemällä jatkuvasti lisää
    ——–
    lainaus
    Tässä olen ehdottomasti erimieltä.
    Oma visuaalinen tyyli ei löydy pakonomaisella kuvaamisella ja lisää tekemisellä.
    Kuvat on aivoissa tai eivät ole ja ne ovat — jos on lukenuut riittävästi ja on riittävä yleissivistys ja koulutus, jonka kulmakivenä on kyky johtaa tiedosta ja sanoista ”esim. filosofia ja käyttäytymistieteet) tms visuaalisia jatkumoita.
    Kuvaamalla yhä enemmän saavuttaa hyvän plagiaattitason, ei muuta.

    14.4.2016 at 11.17 Vastaa
    • Atte Tanner

      Varmasti totta myös että kuvien taakse pitää saada todellisen maailman informaatiota, jotta ne olisivat puhuttelevia. Uskon kuitenkin että valokuvaajan aivoissa tapahtuu visuaalista kasvua tekemällä lisää ja miettimällä omaa tekemistä analyyttisesti.

      15.4.2016 at 12.43 Vastaa
      • Jore Puusa

        ei ole kysymys todellisen maailman informaatíosta vaan oman herkkyyden lisäämisestä lukemalla jatkuvasti..ja koska se on äärimmäisen harvinaista valokuvaajille suomessa — on jälkikin sitten sivistysmaiden kuvaajien jäljen plagiointia.
        oman tekemisen miettimisellä ei suuria saavuta ilman ulkopuolista kritiikkiä, jota saa valokuvauskoulutuksessa tai sai. kritiikinkestokyky on täällä minimaalinen ja kritiikkiin vastataan yleensä henkilökohtaisella loukkauksella…keskustelua valokuvien substanssista ei juurikaan ole.

        19.4.2016 at 8.47 Vastaa
  • Iiro Rautiainen

    Olen pitkään miettinyt tuota uuden Vichy juoman mainoksen luonnetta. Hiton tyylikkäitä ja arvokkaan oloisia kuvia tyypeistä hengaamassa Vichy tölkin kanssa. Mutta sitten jotenkin ne on samalla tosi luotaansa työntäviä, ne eivät herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä tai ajatuksia päässä. Pelkästään että ”onpa tyylikkäästi tehty kuva”. Tuossa ”Kiiltokuvalta tuntuva kuva assosioidaan helposti mainosvalokuvaukseen, joka latistaa autenttisuuden tunnetta” selkeästi kiteytyikin tämä, että miksi kuva ei tuon tyylikkyyden lisäksi herättäkään mitään sen diipimpää ajatusta. Esim vaikkapa että ”tekispä mieli maistaa tuota”.

    14.4.2016 at 19.54 Vastaa
    • Atte Tanner

      Oi hieno kommentti Iiro! En ole itse nähnyt tuota Vichyn mainosta, sattuisiko sinulla olemaan linkkiä siihen?

      15.4.2016 at 12.41 Vastaa
  • Susanna Salo

    Olipas hyödyllinen ja mielenkiintoinen postaus! Tuli useampi uusi kokeilu ladattua koneelle. Näitä olis kiva kuulla lisää jos vielä löytyy part kakkoseen 🙂

    17.4.2016 at 14.45 Vastaa
    • Atte Tanner

      Oi mahtava kuulla! Mitkä näistä lähti kokeiluun? Olisi hauska kuulla kokemuksia jonkin ajan päästä 🙂 Täytyy miettiä jos saisin myös part kakkosen tehtyä!

      17.4.2016 at 21.18 Vastaa
      • Susanna Salo

        Pomodoro RescueTime erityisesti. Noita ns. tomaatteja oon käyttänyt itse jo vuosia manuaalisesti mutta tää tekee siitä kätevämpää ja hauskempaa! RescueTime on ihan nerokas ajatus ja täysin uusi mulle, tosi myös melko raaka pudotus maanpinnalle 😀 Joitain puolia siinä on mitä mun mielestä voi vähän hiota että olisi sujuvampi käyttää, ja jatkuva premiumin mainostus ärsyttää. Mutta hyvältä vaikuttaa siitä huolimatta!

        23.4.2016 at 13.32 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Hyvä, käytännönläheinen kirjoitus. Esimerkkikuvistasi paistaa se, että valmistaja on oletussätöihin panostanut ”myyvän”, eli kirkkaan ja suhteellisen kontrastikkaan kuvan keinoin. Se, vaikuttaako mv-kennon osuus jollakin tavalla kokonaisuuteen jää nähtäväksi laajempaan artikkeliin.

    Itse edustan sitä käyttäjukuntaa, jonka mielestä 26-28 -millisiä vastaavat kuvatkulmat puhelimessa ovat epäkäytännöllisen laajoja ja hankaloittavat taviskäyttäjienkin kohteiden tallentamista mahdollisimman hyvinä. Pradoksaalisesti ne tärkeimmät kuvat kun ovat usein hyvinkin tärkeissä perhetilaisuuksissa tallennettuja.

    Odotan mielenkiinnolla laajaa testiä, jossa erilaisia säätöjä hyödynnetään ja mahdollisia lisukkeita ja/tai muita kuvausohjelmia kuin vakiona tuleva on kokeiltu. Pitäisi löytää Nokian 808:n tilalle laitos, jolla saisi edes lähes 808:n terävyyden mutta nykyaikaisen käyttönopeuden ja helppouden säilyttäen kuitenkin kaikki kunnon kameraan kuuluvat säätömahdollisuudet. 808:n ISO 50 otetut tiedostot ovat parhaimmillaan käsittämättömän hyviä, mutta tilanne sen kanssa on sama kun kuvaisi >90%sti vain Kodachrome diaa…. 😉

    25.5.2016 at 20.58 Vastaa
  • Jore Puusa

    Miten ihmeessä me pystyimme ollenkaan kuvaamaan 1970 luvulla merkittävästi uniikimpaa kuvaa kuin nyt vaikka meillä ei ollut somea, instagaramia, IFTTT:tä, kuvavirtoja, inspiraatiokansioita, dropboxia, organisoitua digitaalista kansiota jne.
    Voisiko olla että silloin ihan oikeasti osattiin vielävalokuvata?

    15.7.2016 at 10.20 Vastaa
  • Jore Puusa

    Ne kaikki säännöt ja auktoriteettien palvominen sai vain miettimään, että olenko mä kotoisin edes samalta planeetalta näiden ihmisten kanssa.
    ——————–
    Näin sanoo henkilö — joka kuvaa laajennettuja passikuvia eikä ole siis ollut koskaan valokuvauskoulussa. Miten hitossa hän voi silloin tietää mitä siellä tehdään ja kuka säännöt asettaa ja miltä planeetalta valokuvauksen opettajat ovat? Omituista.
    Joskus jää suu auki katsomaan kun 15 tusinaan mahtuvia plagiaatteja – joita on web täynnä- kehutaan estotta omanlaisiksi ja puhtaan tyylisiksi. Vain valokuvakoulutus kritiikkeineen takaa kyvyn muunnella jatkossa omaa kuvaamistaan koska siihen sisältyy taidehistoriaa.

    30.8.2016 at 10.13 Vastaa
  • Hannes Hautaniemi

    ”Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa.” – ”Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?

    Tosi tärkeä. Se tekee _vähintään puolet_ lopputuloksesta.”

    Jaha. Ja todetaan samaan hengenvetoon ettei Joren kommenttia lukiessa voi kuin nyökytellä.

    31.8.2016 at 11.48 Vastaa
  • HannuT

    Mitenkäs kieli ja kuvalabrat? Onko Pixie vain englanniksi ja labrat jenkeissä? Aikaisemmin mainitun kuvat.fi etu nimulle on suomenkieli, kun asiakkaat ovat kuitenkin suomalaisia.

    24.9.2016 at 5.35 Vastaa
    • Atte Tanner

      Hei Hannu! Tuo kuvat.fi on kyllä näistä ainoa suomenkielinen palvelu, mutta esimerkiksi Pixiesetin galleriat on kyllä melko komeita!

      26.9.2016 at 17.24 Vastaa
  • Hannes

    Taivaallisia (hehheh) kuvia. Välittävät upeasti hetkien tunnelman.

    14.10.2016 at 7.46 Vastaa
  • Mitako

    Kiitos! Yllättävän toimiva ratkaisu. Ehdin jo miettiä pääni puhki miten digitoida suurempi setti dioja nopeasti. Korvasin salaman kahdella tehokkaalla crea-led taskulampulla koska halusin tarkennuksen paremmin kontrolliin. Diffuusorin rooli ja lamppujen etäisyys diasta aika olennaista. Käytännössä kun tätä tekee live-viewllä, niin suhteellisen näppärää on justeerata tarkennusta lennosta.

    17.10.2016 at 0.14 Vastaa
  • Jore Puusa

    Kaikella kunnioituksella…miten savu?? tässä tyttö- ja lentokonekuvassa parantaa tai muuntaa kuvaa???? Vaikea vanhan ja mitään osaamattoman kuvaajan ymmärtää, miksi savutat vasten (luonnostaan ylivalottuvaa) taivasta ja vaaleaa konetta, etkä tummaa ja vastavaloa. Mutta mitäs minä enää ymmärrän …. .64 vuotias ukkeli.

    19.10.2016 at 17.37 Vastaa
  • Ape

    meinnaaks tää nyt sitä että jos mulla on kamera jossa on kroppikerroin 5.6 ja otan kuvan 300mm polttovälillä nii se vastaa täyskennossa 55mm linssiä?

    4.12.2016 at 15.31 Vastaa
  • hp

    Törkeän hienoja. Vasta aloittelemassa yötaivaan kuvaamista ja tässä on paljon opittavaa ja inspiraatiota. Iso kiitos! Itseltä löytyy vain 24-millinen ja yhtäkkiä taitaa jäädä turhan kapeaksi siihen, mitä minäkin tavoittelen.

    23.1.2017 at 14.28 Vastaa
    • Mika Suutari

      Kiitos hp, Lisää vaan kuvia niin siitä se lähtee. Voin suositella 14mm Samyangin lasia. Hinta-laatu kohdallaan.

      5.2.2017 at 7.17 Vastaa
  • Jore Puusa

    Tässä alla on kamerakoulun yritys selittää isoarvoja ja herkkyyden merkitystä..
    Olisiko parempi, että kirjoittaja tutkisi aihetta hiukan perusteellisemmin ja opiskelisi maamme kieltä ensin….aikamoista mömmöä.

    ”Kun valo ei riitä, suljinajan pitämiseksi järkevissä rajoissa on nostettava ISO-arvoa. ISO-arvo on standardoitu määre, joka merkitsee herkkyyttä, joka kameran kennolla tai filmillä on valoa kohtaan. Suuremmilla arvoilla pienempikin määrä valoa riittää kuvaamiseen.”

    2.3.2017 at 18.31 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Mallikuvissa suuri osuus oli sinisillä tai sinertävillä kuvia. Seikka joka dominoi lähes kaikissa action-filmeissä ja usein myös historiallisissakin teoksissa, tosin usein vihreän/harmaan kera.

    Sääli, sillä elokuva huonous tai hyvyys ei ole mitenkään riippuvainen tämänkaltaisita tempuista – päinvastoin. Valkokankaat / tv-ruudut pullistelevat mitä ihmeellisimpia todelliseen tai kuvitettuun aikaan sijoittuvia, suuria väkivaltokohtauksia. Niille kaikille (no melkein kaikille) onkin yhteistä samanlaiset rumat äijät, jotka edustavat jo eräänlaista camp-hahmoa isosta ja pahasta ikiaikaisesta sotilaasta. Vaikea on enää ottaa noita edes mitenkään vakavasti.

    Kiistämättä tulee ikävä 50- ja 60-lukujen jenkkielokuvien valaistuvelhoja ja brittiläisten laatusarjojen äärettömän hienovaraista ja kaunista valaistusta.

    23.3.2017 at 15.09 Vastaa
    • Atte Tanner

      Hei Esa,

      Kiitos hienosta ja kattavasta kommentista! Olen samaa mieltä kanssasi, että tätä sinertävää värimaailmaa näkee kyllästymiseen saakka nykyään. Onko sinulla ketään omia suosikkeja tuolta 50- ja 60-luvun valaisuvelhoista? Olisi kiinnostavaa oppia itse myös lisää näistä!

      23.3.2017 at 15.16 Vastaa
  • Pingback: Kadonnut, eli kehotus teettää valokuvia ja liimata niitä vähän sinne päin - Valoisa Photography
  • EsaKivivuori

    Kiitos rakentavasta raportista 🙂

    Omalla kohdalla asia on sikäli ajankohtainen, että luovun pitki hampain jo ”lengendaarisesta” Nokian 808sta, joka erityisesti ISO 50 / 100 -herkkyyksiä käytettäessä on ollut luotettava ja mainio perinteisen kameran korvaaja. Useita, kookkaitakin näyttelykuvia on tuollakin tullut otetuksi ilman että kukaan on miettinyt teknisiä seikkoja. Nopean liikkeen seuraajaksi siitä ei kylläkään ole ollut.

    Aika on kuitenkin ajanut reippaasti ohi itse puhelimen ominaisuuksista, eikä sillä ole käytännössä roolia tämän päin appsien ja kännykän kautta tarjottavien palvelujen maailmassa. Sääli omalla tavallaan, sillä esim. irrotettavan akun kunto ja toiminta-aika ovat säilyneet erittäin hyvinä. Samaa voi sanoa myös Gorilla-lasista, joka ei kymmenistä putoamisista huolimatta ole saanut naarmukakaan.

    Siksi uuden puhelimen hankinta onkin nyt kiinnostavaa karkkikauppapuuhaa. Hyviä malleja kun vaikuttaa olevan liki samalla tasolla montakin. Itse asiassa puolisoni tuore iPhone SE (vanha iPhone 4) vakuutti minut, että ihan oikeaa kehitystä on tapahtunut – ja reippaasti. Erityisesti surkeissa olosuhteissa kuvattaessa. Samaten kuvan jälkikäsittelyn mahdollisuudet sekä tietysti nopeus ovat omaa luokkaansa noihin patarautaluueihin verrattuna.

    Ainoa, josta itse en niin perusta on puhelimen litistäminen tuonne 6-7 mm:n paikkeille. Se ja liukas pinta sekä optiikan sijaitseminen lähes poikkeusetta yhdessä kulmassa eivät anna parasta mahdollista kuvausotetta. Näin yksityisen kansalaisen mielipiteenä sanoisin, että kyllä sen luurin voi osittain (ei koko alueelta) muotoilla muutaman millin paksummaksikin. Auttaisi muuten kenno/optiikka-teknologaakin tietyissä asioissa 🙂

    Hyvää kuvauskevättä!

    https://www.flickr.com/photos/esakivivuori/

    15.4.2017 at 7.44 Vastaa
  • Jore Puusa

    Itse en koskaan säästele suljinta hevosia kuvatessa, vaan kuvaan sarjakuvauksella jotta ehdin vangita tilanteesta juuri sen hetken missä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
    ———
    Ehkä kannattaisi katsoa myös kamerasta läpi kuvatessa esim. kaksi naista ja valkoiset hevoset taustan ainoa puunrunko on keskellä vasemmanpuoleisen naisen nuppia. Kirsikankukkakuvassa on tyypillisiä aloittelijan viheitä. Katkennut käsi näyttää kuin heppatyttö olisi saanut moottorisahan joululahjaksi ja hepan korvasta lähtee ainoa puunoksa joka skarppi ja hepan korva näyttää tytön vasemman käden räpylämäiseltä jatkeelta. Eka kuvan perätön hevonen on vain huvittavan näköinen seinän vaakasoiron kanssa…
    Valokuvaaminen on vaikeaa mutta ammattikuvaaja olisi huomannut nuo jutut ja ottanut virheettömät kuvat kahdella – viidellä framella, sarjatulen käyttö ei ole ammattimainen tapa kuvata – se on vain epävarmuuden merkki, ei mitään muuta.

    14.6.2017 at 21.13 Vastaa
  • ulkomailla

    Vaikka mainitsit, että kaikkea ei kuvissa tehdä kuvankäsittelyssä, niin olisi mielenkiintoista, jos pystyisit jakamaan vierekkäin sekä, alkuperäisen, että käsitellyn kuvan, jotta näkisi hieman tarkemmin miten ne eroavat toisistaan.

    5.9.2017 at 18.23 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Filmikuvauksen ja etenkin itse kehittämisen ja erityisesti pimiössä kuvien teon suuri arvo sekä työn määrä, että tietoisuus koko tekemisen ketjun hallitsemisesta.

    Erityisen hyvänä pidän sitä, että vaikka olisit vaikka Etelämantereella kuvaamassa, et voikaan noin vain vilkaista kameran näyttöä ja ottaa varmuuden vuoksi 10 muuta verisota – kun nyt kerran olet niinkin harvinaisessa paikassa. Jos olet varustautunut reippaalla filmivarastolla voit toimia mahdollisesti noinkin, mutta luultavasti et tekisi niin.

    Kehittäminen itsessään on kuvaamiseen littyyvä elimellinen prosessi. Yhtä ei ole olemassa ilman toista. Kehityskulun kruunaa se, että tekee vaikkapa vain filmistä pinnakkaisarkin (vaikka skannaisikin negaruutuja jatkossa). Pinnakkaisia siksi, että ne ovat elävää historiaa ja vahva osa kokemusmaailmaa itse kullekin.

    Pimössä kuvan syntymisen nähneitä kuvaajia on aina vaan harvemmassa. Ja kuitenkin juuri se hetki on ”helm”i sanan varsinaisessa merkityksessä. Odotuksien ja toiveiden maaliviiva. Se, tuliko maaliin voittajana tai vaikkapa ”neljäntenä” on tunnentilan tilapäinen tulkintakysymys, sillä pimiökokemus ja alan kurssit opettava loppumattoman määrän mielenkiintoisia tapoja muokata ja tehdä halutun näköisiä paperikuvia.

    10.11.2017 at 17.42 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Herkät MV-filkat ovat herkkua 🙂 Kiitos, että kirjoitit aiheesta.
    Joskus vain oli vedettävä herkkyydet tappiin saadakseen edes jonkinlaisen, vaikka jyrkänkin, kuvan.

    Mun kuvaushisotriassa se oli Ilfordin HP5 ja ASA 12800. Kuvailimme yöllä Katajanokalla jenkkiautoja
    Ja jalustan puutteessa kuvasin ratakiskoon tuetulla Canonilla ja FD 24 mm f/2.8 SSC -optiikalla.

    Mulla pitäisi olla pienemmästä printistä skannattu tiedosto tallella (etsii… etsiii… estsiiii…).
    Minusta mv-kinonegojen skannaus tuottaa merkittävästi suuremman rakeen kuin printeissä.
    Myös tiedoston terävöinti on 2-piippuinen juttu tai sitten on ehkä parasta terävöidä hyvin valikoivasti
    ja tyytyä kenties rajapintojen käsittelyyn.

    28.11.2017 at 8.37 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Mielestäni hyödyllinen artikkeli, sillä muuten ei olisi tullut mieleen hankkia ko. filmiä.
    Esimerkkikuvat ovat mainion sävyisiä ja filmi varmastikin sopiva kaveri Kodak Portra 160 -negalle.
    Kiitos tästä!

    10.12.2017 at 16.45 Vastaa
    • Pekka Keskinen

      Kiitos! Hyvä, että tuli hankittua. Toivottavasti tuli hyviä kuvia! 🙂

      8.1.2018 at 23.25 Vastaa
  • Tom Helmut

    Kuinka saan julkaistua facebookissa pystykuvat 2048 pixelsin olevan pisimmän sivun?
    Kun tuntuu tekevän 960pix.

    18.12.2017 at 13.51 Vastaa
    • John Tackman

      Muista laittaa omista FB profiiliasetuksistasi päälle ”upload as HD by default”

      15.1.2018 at 20.33 Vastaa
  • EsaKivivuori

    Vaikuttaa hyvinkin kokeilemisen arvoiselta. Tuota kannattaa kuvata myös Lubitel 166 -kameralla Rollein lisäksi.
    Voipi olla mielenkiintoisia tuloksia kaiken kaikkiaan…

    6.1.2018 at 15.36 Vastaa
    • Pekka Keskinen

      Juuri taisi osua jossain kirpputorilla Lubitel silmään, muttei tullut hankittua. Olisi varmaan pitänyt! 🙂

      8.1.2018 at 23.20 Vastaa
  • Tenho Klimenko

    Hyviä ja tarkkoja kuvia olet saanut käsivaralta. Onko mikä kamera ja linssi kombinaatio käytössä?

    8.1.2018 at 16.54 Vastaa
    • Pekka Keskinen

      Kiitosta! Käytössä oli Leica M4-2 ja Summaron 35mm f2.8. Vähän nopeampi linssi olisi tietty ollut poikaa, mutta kyllä f2.8:llakin pitkälle pötkii.

      8.1.2018 at 23.22 Vastaa
  • Jari Ahola

    Näissä extremefilmeissä keskeisessä asemassa on tietysti itse kehitysprosessi, siitä olisi myös kiva kuulla.

    19.1.2018 at 12.13 Vastaa
    • Pekka Keskinen

      Nämä kyseiset kuvat on Kameratorolla kehitetty ja skannattu. Kotosalla olen mm. D-76:lla 1:1 -laimennussuhteella kehittänyt suht. samanhenkisin tuloksin.

      29.1.2018 at 10.37 Vastaa
  • Raddaddy

    Valitettavasti skannijälkesi on surkeaa ja ainakin noissa ”katukuvissa” saa kuvat näyttämään huonoimmat puolensa. TRI-X on käytössä edelleen, oman persoonallisen lookinsa vuoksi, mutta jos ”siloteltua” lookia hakee, on siihen tarjolla kaksi nykyaikaista filkkaa: Bergger Pancro 400 ja ORWO 400 plus jotka ovat ”kaksiemulsio ” filmejä. perinteinen tuo ”lihaa”negaan ja hienorakeinen sitten viimeistelee lookin, joka ei ole niin kriittinen kuinT-Max joka on kehittämiselle todella kriittinen. (hyvin vähän hopeaa emulsiossa )

    6.2.2018 at 8.49 Vastaa
    • Pekka Keskinen

      Pitäisikin kokeilla Berggeriä ja Orwoa. Eivät ole tuttuja tuotteita muuten kuin nimeltä.

      Näissä parissa katukuvassa on erittäin nuhjuinen valo ja ne on kuvattu käsivaralta aika spontaanisti, joten sen vaikutus kuvanlaatuun on aika paljon oleellisempi kuin skannaus.

      6.2.2018 at 10.01 Vastaa
  • Juha Smola

    Hei, kirjoitan jos sattumalta tulee teille, koskanhan tämä ei tule julkaisuun.

    Testasitte melko pieniä kortteja, meillä ei ole tuollaisia kuin autokameroissa, ja jotain vanhoja puhelimissa. Koskaan ei osteta kuin 128 GB kortteja. Ostan myös vain micro kokoisia ja siihen adabteri. Syy moiseen, minulta on mennyt pari täyskokoista rikki sieltä liittimien kohdalta, poistoeston puolelta, aivan pohjasta. Molemmilla kerroilla korttia laittaessa, siis ei ole mennyt pohjaan ja lukittunut. Kun olen tiputtanut sen hyvin pienen osan pois, kortti on mennyt ja lukittunut, mutta kamera ei ole tunnistanut korttia. Mutta kortti ei ole silti täysin kelvoton, kortti meni rikki Canonissa ja ei toiminut kolmessa Canonissa, mutta Nikoneissa toimii, kauanko siinä kysymys.
    Eli jos kuvaustilanteessa menee kortti rikki vaihtaessa, on se paha paikka, siinä uhrautuu helpolla 5 minuuttia ja pitääolla uusi kortti.

    Nykyään pelkään irroittaa täyskokoisia ja siirrän otokset johdolla tai wlanilla.

    Kiinasta tulleet kirkkaan värikkäät adabterit ovan vah´vatekoisen näköisiä eivätkä olleet menneet rikki ja kun ovat värikkäitä löytyvät helpolal ja voi kirjoittaa numeron.

    Eli ostan aina vain micro sd kortteja ja koko yleensä 128 gb

    7.2.2018 at 11.35 Vastaa
  • Pingback: huawei p10 älypuhelin – My Blog
  • Pingback: huawei p10 kokemuksia – My Blog
  • Jari Kuosmanen

    Kuulostaa siltä estä nyt ovat sedät comb over tutisten ja näppis liekeissä tulleet aivopiereskelemään. Näitä kommentteja lukiessa voi vain ihmetellä, miten nuori ja menestyvä voi aiheuttaa noin paljon pelkoa kompostoitumisvaiheessa olevissa sedissä. Suoraselkäinen mies vain syttyy, kun nainen on omapäinen ja itseoppinut! Kuvat itsessään ovat erittäin onnistuneita tämä haastattelu herätti ihan uuden kunnioituksen kuvaajaa kohtaan 🙂

    2.6.2022 at 21.13 Vastaa
  • Jore Puusa

    Oleellisin puuttuu. Poistetun tai korjatun alueen pintarakenteen korjaaminen takaisin.. Poisto tai lisäys clonestampilla esim jättää miten hyvin tahansa tehtynä suhjuisen pinnan, joka eroaa ympäristöstään.
    Eräs hyvä tapa on palauttaa kohinaa. Eli tehdään valinta muokatun alueen yli ja annetaan riittävä feather. Sitten haetaan filttereistä add noise. Tuo on yksi tapa korjata pinnan rakenne kuvan mukaiseksi -mutta muitakin tapoja on pilvin pimein. Digikuvan ongelma on, että se on plastic -sen pinta ei elä kun filkan pinta.
    Kokonaan toinen asia on, että kuvan osien poisto pitää tehdä valokuvatessa – ei sohimalla PS:ssä myöhemmin. Tällaisten poistojen ym tarve ei enää ole valokuvausta vaan graafista suunnittelua.

    26.11.2022 at 16.49 Vastaa
    • mm
      Atte Tanner

      Hyvä kommentti Jore! Pinnan kanssa pitää tosiaan olla varovainen ja Clone stampilla varsinkin saa kyllä aikaiseksi turhaa pehmeyttä, jos tekee huolimattomasti. Osa noista uusista automaattisista täytöistä osaa kyllä ottaa pinnan tekstuuria entistä paremmin huomioon.

      28.11.2022 at 16.20 Vastaa
  • Jussi Virmajoki

    Voisitko arvioida myös Acd:n?

    2.1.2023 at 17.49 Vastaa
  • Esa Sepponen

    Kuvan laatu ei riipu (mega) pixeleistä. 6000€ järkkärissä riittää ~40 mega, mikä johtuu siitä kaikkein tärkeimmästä tekijästä,eli kennon koosta . Kännykän postimerkin kokoisesta lennosta , jos sitäkään, ei kertakaikkiaan voi saada yhtä hyvää kuvaa kuin esim 24×36 mm lennosta. Puhumattakaan suuremmista k
    ennoista(Hasselblad y.m)
    Juttu on amatöörin muuta.

    3.1.2023 at 21.22 Vastaa
  • Juha Nieminen

    Vertailusta puuttuu kokonaan oikean kameran kennon ylivertainen dynamiikka verrattuna puhelinkameran minikennoon. Puhelinkamerat prosessoivat tekoälyn avulla suhteellisen kehnoa raakadataa automaattisesti. Oikea kamera tuottaa dynamiikaltaan paljon laadukkaampaa dataa (RAW), mutta vaativampi ”prosessointi” jää, niinkuin pitääkin, kuvaajan tehtäväksi. järjestelmäkameran raakadatasta saadaan ihan eri tason lopputuotteita verrattuna kamerapuhelimien tuotoksiin. Tämä tietysti edellyttää, että kuvan ottanut ymmärtää jotain valokuvauksen perusteista. Ja tästä syystä valokuvauksen voi oppia vain oikeaa kameraa käyttämällä. Kamerapuhelimella oppii näppäilemään muistoja hetkestä ja hyvällä tuurilla voi joskus saada jopa kelvollisen valokuvan.

    5.2.2023 at 23.21 Vastaa