Puhelimella valokuvaaminen on saanut Kamerakoulussa yhä enenevässä määrin palstatilaa vuosien varrella. Ymmärrämme toki, että valokuvausalan puritaaneille puhelinkuvaus on yhä edelleen toisarvoista kansanhuvia, mutta juuripa sen takia siitä pitää kirjoittaa – se on kansanhuvi.
Suomalaiset ostivat vuonna 2017 reilu kaksi miljoonaa kameraa – 90% prosentissa niistä vain oli kiinteästi mukana kulkeva puhelin. Rahallisesti kansa panosti puhelimiin 14x enemmän kuin perinteisiin kameroihin. Samansuuntaista kertoo yksinomaan kameroihin erikoistuneen Rajala konsernin liikevaihto, 64 miljoonaa vuonna 2013 on hiipunut 36 miljoonaan 2017. Kamerakoulun keskeisenä missiona on aina ollut parantaa suomalaisten valokuvaustaitoja ja valtaosalle kansasta se nykyään tarkoittaa kännykkäkuvausta.
Huawei Mate 10 Pro
Huawein lippulaivaosastoa oleva Mate 10 Pro osoittaa kuinka nopeasti kamerateknologia on edistynyt puhelimissa viimeisen kahden vuoden aikana. Kaksoiskamerateknologia alkaa olemaan nyt standardi kaikkien keskeisten valmistajien lippulaivamalleissa, paljolti koska niiden tuoman lisätiedon avulla puhelimet pystyvät ohjelmiston avulla tuottamaan sekä 3D kuvia, että simuloimaan perinteisesti isoille kennokoille varustettuja ominaisuuksia (syväterävyys) kuluttajille tutummassa paketissa. Vertailin kameroiden erottelukykyä kuluttajadigijärkkäreihin jo kun arvioin edellisiä Leican ja Huawein yhteistyömalleja P9 ja P10 ja uskoakseni laatuero järkkärin ja puhelimen välillä on pienentynyt yhä. Totesin jo silloin, että sekä värientoisto, että absoluuttinen tarkkuus, ovat hyvissä valaisuolosuhteissa Huawein puhelimissa hyvin lähellä järkkäreiden tuottamaa jälkeä, mikäli kuvan loppukäyttö rajoittuu vain nettiin eikä tulosteisiin.
Herääkin kysymys, että jos sadoilla tuhansilla suomalaisilla on vuonna 2018 käsissään laite, jolla saa kuvattua teknisesti parempaa kuvaa kuin vuoden 2010 ammattilaisvälineistöillä, miksi some on edelleen täynnä teknisesti keskinkertaista tai huonoa kuvamateriaalia. Vastaus on yksinkertainen. Kuvaajan asettautumisella ja hänen asettamilla kameran säädöillä on edelleen väliä. En tiedä onko Huaweilla herätty todellisuuteen, ettei kameroiden parantaminen tunnu enää nostavan kuvien laatua, vai onko vain sattumaa, että Mate 10 Pro:ssa isoin uutusarvo olikin kamerapuolella tekoälyyn perustuva kuvaustilan valinta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että puhelin tunnistaa mitä kuvaat, ja reagoi vaihtamalla asetuksia jo ennen kuvanottoa.
Kun tekoäly huomaa, että kuvaat kukkia Mate 10 Pro:lla, se lisää kuvien kontrastia ja värikkyyttä. Pimeällä kuvatessa puhelin pidentää valotusaikaa ja yhdistää eri otoksia valaisun ja tarkkuuden osalta. Kun puhelin huomaa, että kuvataan jotain nopeasti liikkuvaa, se nopeuttaa suljinaikaa pysäyttämään liikkeen. Tekoälyn ja valokuvauksen suhde tulee olemaan mielenkiintoinen tulevaisuudessa monesta eri syistä, mutta palaan niihin myöhemmässä artikkelissa – keskitytään nyt siihen mitä tämä ensiaskel tarkoittaa normaalille kaduntallaajalle.
Lähtökohtaisesti tekoäly parantaa kuvien laatua huomattavasti. Se tunnistaa tilanteita ja parantaa kuvia siihen suuntaan, mihin se voisi olettaa ihmisten haluavan parantaa sitä. Kuvatessa kukkapuskaa puhelin luonnollisesti koittaa saada enemmän väriä kuvaan, mikä on juuri oikea ratkaisu, kun haluat kukkakuvastasi mahdollisimman pirtsakan, eli sellasen kun entisaikoihin oli aina puuvärikynälaatikon kannessa. Toisaalta, jos kuvaat kielopuskaa talvihautajaisissa, niin keväänvihreäksi taittuva väritys ei ole ehkä sopivin tilanteeseen, saati sovi yhteen muihin tilanteen kuviin. Automatiikkahan näkee joka kuvan yksilönä, ei osana sarjaa.
Puhelimella kuvaamisen rajoitukset toki tulevat edellen Mate 10 Prolla vastaan. Sillä ei saa kuvattua yhtä pimeässä kuin modernilla kameralla, sillä voi ottaa vain yhden (laajan) kuvakulman otoksia, ja sen luoma tekosyväterävyys tekee arviointivirheitä välillä. Myös ergonomia on puhelinkuvauksessa aina hirveää, eikä siihen auta Mate 10 Pron uusi innovatiivinen lasipinta.
Muista ominaisuuksista kuin kamera
Lasipinta tekee Mate 10:stä taskuun mahtuvan palasaippuan. Tälläkin hetkellä puhelin makaa jossain auton oven ja istuimen välitilassa, koska se yksinkertaisesti luiskahtaa ulos taskusta. Testin aikana olen ainakin kahdeksan kertaa joutunut käydä etsimässä sitä milloin mistäkin autosta, konferenssihuoneesta tai anopin sohvanmutkasta. Kerran se tippui hyllyltä suoraan naamalleni (makoilin hyllyn alla), kun seinään nojailu aiheutti tärinää, jossa sen olematon kitkakerroin ylitettiin. Normaali ihminenhän ostaisi tälle suojakuoren ja huomaisi aika nopeasti pääkännykkänsä puuttumisen (etsintäjaksot lyhenisivät), joten nämä ongelmat ei liene pitkäaikaiseste.
Akunkesto on muuten myös hyvä. Kun olet kolme päivää etsinyt kyseistä saippuapalaa ja löydät sen auton penkin alta, on miellyttävää huomata, että puolet akusta on vielä jäljellä. SIM kortin asennus tosin kuluttaisi varmasti akkua nopeammin, mutta silti Mate 10:n uusi isompi 4000mAh akku on huima parannus edellisiin testaamini Huaweihin.
Puhelimena ja älylaitteena Mate 10 Pro toimii oikein mainiosti, kunhan pitää sen vaikka kumisella matolla pöydällä, eihän se hikisessä kädessä pysy. Tai sitten vaan hommaa sen kotelon.
Puhelin ei ole korvannut vain kameraa – se on korvannut myös videokameran
Suomi on ollut historiallisesti paljon enemmän valokuvauskansaa, kuin videokansaa, verrattuna vaikkapa länsinaapureihin. En tiedä johtuuko se siitä, että muistot on kivempi tallentaa paikallaan pysyvinä pönötyksinä, kuin hiljaisina videopätkinä, jossa pönötetään vaivautuneesti. Vai onko kyse vain taloudellisista realiteeteistä, sillä videon kuvaus ennen VHS aikakautta oli kallista touhua. Kyllä Suomestakin kaitafilmikameroita ja -materiaalia löytyy, mutta Ruotsissa niitä oli melkein joka kodissa.
Nykypäivänä alalla on tunnuttu sanottavan jo pitkään, että videokuvaus on uusi valokuvaus. Kovimmatkaan ammattilaiset eivät tunnu enää rajoittavan arsenaaliansa pelkästään valokuviin, vaan tuottavat jonkin näköistä videota. Vakavat harrastajat ovat jo viimeiset neljä-viisi vuotta keskittyneet puolestaan joko videon, kuvankäsittelyn tai kuvaustilanteiden hallitsemiseen enemmän kuin itse valokuvaukseen, sillä kuvissa teknisesti onnistuminen ei enää vaadi samanlaista paneutumista. Samalla melkein jokainen teini tuottaa ja kuvaa päivittäisen videotarinansa eri somekanaviin.
Hyvä ja huono uutinen on, että puhelinten videolaatu on myös saavuttanut järkkäreiden videolaatua nopeasti, ja peittoaa monien kuluttajavideokameroiksi tarkoitettujen laitteiden laadun. Se tekee videosta entistä helpommin lähestyttävän, mutta samalla videokuvasta on osittain kadonnut sen taika. Liian usein olen tuskastunut asuntokauppiaan asuntoesittelyvideon, missä heilutaan puhelimen kanssa asunnossa ja video tärisee kun cityjäniksen kuono tai konsultin LinkedIn -avautumisen kuulokkeet korvissa kävellessä myyntitapaamisesta autolle. Vanhaan hyvään aikaan, jossa videota oli lähinnä vain hyvälaatuisena jaossa mediassa, ei varmasti ole paluuta, mutta ymmärrän nyt entistä paremmin niitä valokuvaajia, joita raastoi digikuvauksen tulo samasta syystä.
Asioita tehdään luonnollisesti nopeasti ja helposti koska voidaan, ja itsekin sitä olen ruvennut tekemään. Tässä extempore tehty video uusista Camera Rescue Centerin tiloista. Kännykällä videokuvaamisessa oleellista on kuvan vakauttaminen. Tässä videossa kokeilin Vakaamon Smooth-Q vakainta. Samalla voinee todeta, että ellet tarvitse zoomia vaikka urheilun taltioimiseen, harva tarvitsee tuota parempaa videolaatua. Kuvattu suoraan puhelimessa, ladattu YouTubeen suoraan puhelimessa ja jaettu kaikkiin somekanaviin suoraan puhelimessa. Ainoa moite on, että kännykän mikki on jopa liian hyvä tälläselle huonokuntoiselle pullukalle portaissa.
Yhteenveto Huawei Mate 10 Pro -puhelimesta
Tekoäly ja prosessointitehon parantuminen kehittää jatkuvasti kamerakännyköiden käytettävyyttä ja mahdollisuuksia. Tuotekehitysrahaa palaa niin paljon mobiilikameroiden kehittämiseen globaalisti, että hidastuminen ei ole juurikaan näkyvissä. Ensimmäiset optisella zoomilla- ja/tai pidemmällä polttovälillä varustetut puhelinkamerat ovat yleistymässä (vaikkakin Nokia teki sellaisia jo melkein vuosikymmen sitten), joten kohta ei ole sitäkään vähää jäljellä kuluttajapokkari ja -videokameramarkkinoista. Maailma muuttuu ja pitänee koittaa pysyä perässä.
Juho Leppänen on valokuvaaja, perheenisä, maailmanparantaja, yrittäjä, mediaevankelista sekä Kamerakoulu.fi:n ja Kameratori.fi:n perustaja. Hän nauttii ihmisten ohjaamisesta eteenpäin, oli osa-alue sitten valokuvaus, yrittäjyys tai arkisen elämän pikkuvalinnat.
