Omista oikeuksistaan huolehtiminen on haaste jokaiselle valokuvaajalle. Tähän on monta tapaa, joista ensimmäinen on vesileima, tämä pieni merkki joka aiheuttaa paljon vääntöä puolesta ja vastaan valokuvaajien keskuudessa.
Osan mielestä vesileimat häiritsevät kuvan katselukokemusta liikaa. Toinen puolisko sen sijaan vannoo tämän ilmaisen mainoksen puolesta. Mikä ikinä oma valintasi on, tulee sen olla linjassa oman brändisi ja näkemyksesi kanssa.
Kysyimme aiheesta muutamalta ammattikuvaajalta, joilla kaikilla oli hieman erilaiset näkökulmat vesileimoihin.
Jaakko Sorvisto – ilman vesileimaa
Tähän kysymykseen ei todellakaan löydy yhtä ja oikeaa vastausta, mutta oma valintani on ollut toistaiseksi julkaista ilman vesileimaa.
Lähtökohtaisesti kuvien julkaisujen tavoitteena on tietenkin saada mahdollisimman suuri näkyvyys, joka yleensä vaatii jakoja eri medioissa. Oman kokemukseni mukaan leimaamattomat kuvat tulevat usemmin jaetuksi (Facebook, Pinterest, Tumblr, jne…), joka edesauttaa omaa tavoitettani. Tietenkin tässä on se riski, että jossain kuva julkaistaan ilman vaadittuja krediittejä, mutta toistaiseksi niin isoa ongelmaa ei ole tullut vastaan, jotta olisin joutunut muuttamaan toimintatapojani.
En myöskään varsinaisesti usko, että joku pystyisi saamaan kovinkaan mittavaa hyötyä kuvani varastamisesta, ja uskon varkaan pääsevän vesileimastakin eroon tarvittaessa. Visuaalisessa mielessä ajateltuna vesileima heikentää monesti kuvan vaikuttavuutta viemällä huomiota kuvan kohteelta.
Karo Holmberg – vesileimalla
Ensiksi on se aspekti, missä kuvaa käytetään. Kun kyseessä on yksittäinen teos, niin teos tulee allekirjoittaa. Silloin ei ehkä ole niin kyse “vesileimasta” tai “tagista” vaan kuvaajan allekirjoituksesta ja siitä, että kuvaaja seisoo oman kuvansa takana pystyen sen allekirjoittamaan (vrt. biisi julkaistaan artistin nimellä tai kirjan kannessa on kirjailijan nimi). Voi olla tilanteita, että kuvaaja ei halua allekirjoittaa omaa työtään ja jättää vesileiman pois. Tällaisia saattaisi olla esimerkiksi täysin omasta kuvaustyylistä sekä sisällöllisesti, että tyylillisesti poikkeava teos; vaihtoehtona on tosin kehittää joku alias jolla voi rauhassa tehdä muutakin kuin sitä “omaa juttua”. Toinen esimerkki on vartavasten jollekin asiakkaalle tehty kuva jota ei ole alunperinkään tarkoitus allekirjoittaa (asiakas esim maksaa siitä, että saa kuvat täysin puhtaana).
Jos kuva on taas käyttömatskua esim yritykselle, niin silloin vesileimoja harvemmin pystyy käyttämään – toki riippuen käyttökohteesta, välimuotojakin on: Esimerkiksi katalogissa saattaa olla mainittuna kuvaaja, mutta itse kuvaa ei ole vesileimattu.
Oma näkemykseni on, että kuva vesileimataan selkeällä ja tunnistettavalla allekirjoituksella/tagilla. Siitä katsoja tietää, että joku seisoo tekemänsä tuotoksen takana ja kyseiseen henkilöön pystyy myös ottamaan yhteyttä mikäli kuvalle on jotain käyttöä. Vesileima on siis allekirjoituksen lisäksi myös “yhteystieto”.
Osa pitää vesileimausta mainoksena, mutta se kertoo lähinnä siitä kuinka arkipäiväisenä valokuvaa pidetään. Samaa väitöstä ei esimerkiksi kuule julkaistujen kappaleiden, sanomalehtiartikkelien, kirjoitettujen kirjojen tai vaikkapa radio-ohjelmien kohdalla. Aina kun tuotetaan sisältöä, pitää jollain tapaa kertoa kuka sen on tehnyt.
Vesileimauksessa on tapahtumakuvauksen puolella myös toinen puolisko, ihan oikea mainosleimaus. Usein käytetään tapahtuman omaa tagia tai mukana jopa pääsponsorin tai vastaavan tuotetagia. Silloin pointtina on levittää yksittäisten kuvien kanssa tietoa siitä mistä kuva on otettu (ja missä on niin mageet bileet, että kandee osallistua).
Harri Rauhanummi – kaksi tapaa
Itse sovellan kahta tapaa. Käytän vesileimoja kun julkaisen kuvia sosiaalisessa mediassa tai sellaisissa palveluissa, joissa kuvat luonnollisesti leviävät ja se kuuluu palvelun luonteeseen.
Sen sijaan omassa portfoliossani (offline ja online) en vesileimaa kuvia, koska vesileima ei kuulu itse valokuvaan. Hienointa olisi pystyä luomaan niin tunnistettava tyyli, että vesileimalle ei ole tarvetta. Se on kuitenkin aika harvalle kuvaajalle realistista. Varsinkin jos kuvaa paljon erityyppisiä aiheita ja kuvia.
Henri Ilanen – vesileimalla
Asiakastöiden lopullisissa versioissa en käytä vesileimaa, mutta kaikissa muissa julkaisuissa logoni on kuvan oikeassa alareunassa pienenä. Asiakastöissä vesileima on kuvissa vain valintavaiheessa, jotta asiakas ymmärtää olla käyttämättä keskeneräisiä kuvia.
