Valokuvaaja Markus Grönfors opastaa neuvoillaan dokumentaarisen kuvauksen maailmaan. Valotuksen ja terävyysalueiden pulman syynättävänä.
Valottaminen
Valottaminen hyvässä valossa, kuten sopivasti pehmentyneessä valossa hieman pilvisenä päivänä, on kohtalaisen helppoa. Voit käyttää kameraasi esimerkiksi valiten aukon manuaalisesti, ja antaen kameran hienosäätää valotusta tai ISO-arvoa mittauslukeman mukaan. Jos valo on hyvin tasainen, voi olla järkevää laittaa kamera manuaalitilaan, ja kuvata valomittauksesta välittämättä, kuitenkin kuvien histogrammia tarkkaillen.
Keskipäivän aurinko
Kirkas auringonvalo on monellakin tapaa ongelmallinen valo etenkin keskipäivän aikaan, mutta jos pystyt kuvaamaan henkilöitä heidän selän osoittaessa aurinkoa kohti, voit valottaa huoletta varjossa olevien kasvojen mukaan.
Taustasta tulee hyvin vaalea, mutta se toisaalta korostaa kuvaushetkellä ollutta valon määrää. Valon ollessa pehmeää, on kuvaaminenkin paljon yksinkertaisempaa. Kuva rajattu tiukasti 50mm optiikalla.
Miten kuviin saadaan syvyysvaikutelmaa?
Saat kuviisi tarvittavaa syvyysvaikutelmaa tarkentamalla kuvan keskelle. Näin kuvan etualalle jää usein pehmeäksi jääviä hahmoja. Ne voivat kuitenkin olla hyvinkin oleellisia kokonaisuuden kannalta.
Jos taas kuvaat erittäin heikossa valossa, voi kasettiin iskeä ikävä tunne, että kamerasta loppuu suorituskyky kesken. Useimmiten tässä vaiheessa ruuvataankin salama kiinni ja siirrytään käyttämään ”älykästä” TTL-mittausta, joka tarjoaa täydellisen valotuksen joka kuvaan. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen.
Jos pitäydytään pelkässä luonnonvalossa, voi asiaan kuitenkin löytyä ratkaisu pelkästä manuaalisesti tapahtuvasta valottamisesta.
Hämärässä kuvaaminen
Automaattivalotus nimittäin luulee koko ajan, että kuvaat päivänvalossa tipuja, harakoita ja harmaalokkeja, eikä sillä ole aavistustakaan että oikeasti ainoa valonlähteesi voi olla pieni lepattava kynttilä. Mietitäämpä siis hetki kuvaustilannetta.
Olet hämärässä tilassa, jossa valaistuksena on kynttilöitä sekä vaimea ikkunoista tuleva kesäisen illan valo. Ratkaisu onkin näennäinen alivalottaminen; voit toisin sanoen huoletta valottaa reilusti alle kamerasi arvion. Sopivat asetukset löydät varsin nopeasti menemällä paikkaan, jossa on huoneen valaistukseen nähden ”keskimääräinen” valo.
Voit ottaa nyt muutaman testikuvan, ja säätää nyt valotuksesi niin, että kasvojen valotus on sopiva. Huomaat että tila henkilöiden ympärillä on melko pimeää, mutta toisaalta voit nyt rajata kuvasta pois epäolennaisen tilan. Tämän jälkeen huomaat, että tilassa on paikkoja, joissa valaistus on keskimääräistä kirkkaampi, jolloin voit ”kiristää” valotusaikaa vaikkapa puolikkaalla tai kokonaisella aukolla. Esimerkiksi, jos sopiva valotus on keskimäärin 1/80s, voit pyörittää tarvittaessa valotuksen vaikkapa asentoon 1/125s välttääksesi ylivalotuksen.
Vastaavasti nurkissa, joissa valoa on vähemmän, voit avata valotusta vaikkapa arvolle 1/50s, jolloin saat kennolle hieman enemmän valoa. Samaan aikaan joudut myös tukemaan kameraasi hyvin, jotta liike-epäterävyys pysyy aisoissa.
Puheita kuvatessa olisi optimaalista, jos kuvaan saa mahdutettua sekä puhujan, vastaanottavan osapuolen ja osan vieraista. Kyseisessä tilassa tämä onnistui, joten otin muutaman ruudun tästä kulmasta. Näin voit välttää irrallisuutta, joka helposti vaivaa puheista otettuja kuvia.
Tässä kuvataan hääparia! Yleisesti ottaen on varsin järkevää luottaa enemmän omiin silmiinsä ja histogrammiin, kuin kameran sinänsä hyvään matriisimittaukseen.
Esimerkiksi ikkunoiden lähistöllä automaattivalotus on varsin usein melkoinen arvailija. Jos tilan valotus on kohtalaisen tasainen, on aina suositeltavaa siirtyä manuaalivalotukseen. Tämä säästää aikaa myös jälkikäsittelyvaiheessa, sillä valotukset pysyttelevät koko ajan tietyllä tasolla.
Syväterävyyden valinta
Jos käytössäsi on erittäin valovoimainen objektiivi, sen tuottama terävyysalue on parhaimmillaan, ja pahimmillaan erittäin ohut. Ilmiö korostuu luonnollisesti, mitä lähempänä kameraa kohde on, ja mitä pidempi polttoväli on kulloinkin käytössä. On siis tilanteita, joissa on hyvin tarkkaan harkittava paras mahdollinen syväterävyysalue.
Oletetaan, että kuvassa on ihmisiä, jotka istuvat pöydässä ja viettävät hyvää aikaa. Voit vaihtoehtoisesti kuvata tilanteen suoraan pöydän päästä, mutta näin tehden pystyt tuomaan kuvan keskiöön vain pöydän päässä istuvat.
Monesti tilannetta auttaa, kun tilanteeseen sijoittuu viistosti, jolloin terävyysalue saadaan kulkemaan pöytään nähden viistosti. Tällöin voit myös tarkentaa kuvan ”sisässä” oleviin ihmisiin; jos pöydässä on meneillään keskustelu kahden viistosti toisiinsa nähden istuvan välillä, tällä tavoin saat molemmat heistä omalle tarkennusalueellesi.
Tässä selataan polttarikansiota. Kokeilin kääntää kameraa reilusti tilannetta mukaillen, jolloin sain mukaan myös käsinojalla olevat kädet. Isosta aukosta huolimatta tekstikin on vielä lähes luettavissa.
Kuinka syväterävyys vaikuttaa kuvan tunnelmaan?
Miten tämä sitten vaikuttaa tunnelman kuvaamiseen? Kuten aiemmin todettiin, ohut syväterävyys voi olla myös ongelmallinen. Jos tarkennusalue on kovin edessä, voit menettää paljon arvokasta informaatiota kuvan taustalta.
Ydinajatus on hallita omalla sijoittumisella ja tarkennusalueen valinnalla, kuinka pehmeäksi tausta kulloinkin muuttuu. Jos tilassa on vaikkapa mielenkiintoisia / valokuvauksellisesti toimivia elementtejä seinillä, voi olla järkevintä kuvata tilanne hieman kauempaa ja tarkentaa mielummin tilanteen keskelle, kuin sen eteen.
Tämä muodostuu ongelmaksi varsinkin silloin, kun valon vähyys pakottaa käyttämään suurinta mahdollista aukkoa. Tähän kuvaan halusin sisällyttää seinällä olevan taulun. Se onnistuikin varsin helposti, pöydässä oli mukava tunnelma, ja kuvaan tarttui hieman tilan visuaalista ilmettä.
Artikkelisarjan aikaisemmat osat
Kuinka saada kuviin tunnelmaa? Osa (1/3)
Kuinka saada kuviin tunnelmaa? Osa (3/3)
